Päivin verhokankaasta jäi minulle kesällä kaitaliinasuikaleen verran kangasta...
ruusut ja joulupallot, mitä muuta voi elossa ollessaan ihminen toivoa näkevänsä...
jotain täydellisen kaunista...joka tässä kuvassa on kyllä kalpea aavistus alkuperäisestä Tizianin 1530-luvun öljyvärimaalauksesta Nuoren naisen muotokuva (Eremitaasi, Pietari)
jotain täydellisen viatonta (Lisa Martin)...
jotain pientä ja söpöä (= kawaii, chibi, ei välttämättä punipuni)
jotain lapsellista, pallollista, pilkullista (Eeva Jäppisen tekemät Unicef-nuket, joita en lakkaa ihailemasta) ...
jotain kotoisaa, jonka värit kiehtovat (Pete)...
jotain lunta...
Sireenipensaan yksi oksa on taipunut maahan asti.
Lunta sataa edelleen. Kaunista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti