Tervetuloa elämä!

Unicef-nukkeja.

Sain nämä upeat nuket tänään aika erikoisella tavalla. Ensin löysin Abin, postauksen alimmassa kuvassa, ja koska etsin hänelle aluksi tyttöparia, mutta en löytänyt, Unicef-myyjä kertoi, että hänellä on kotonaan lisää nukkeja, parvekkeela, odottamassa seuraavia tapahtumia Leppävaarassa jne.

Niinpä pääsin  valitsemaan nukeista. (Unicefin vaaleansinisen värin voi nähdä myyjän hihasta.)

Mahtava nainen, uhrautuva pr-ihminen, hyväntekijä ja tehopakkaus.

Hän päästi minut, tuntemattoman ihmisen, omaan kotiinsa, hyvän asian edistämiseksi.

Tärkeimmät asiat näkee sydämellään!

Rakastan näitä nukkeja. Unicefin työ on tärkeää.

Nukkien tekijä on antanut näille  aitoihin afrikkalaisiin kankaisiin puetuille nukeille nimiksi, vasemmalta oikealle:

Agness, Cleopatra, Mutinta. Saatan antaa heille uudet nimet, mutta haluan kunnioittaa tekijää kertomalla tämänkin yksityiskohdan. 

Virallisesti nuket ovat Unicefin Anna ja Toivo -nukkeja.

Kuka tahansa voi annetun kaavan mukaisesti tehdä nukkeja ja lahjoittaa ne Unicefille myytäväksi.

Espoon kirjastoissakin on nukentekotalkoita pidetty.

Paperinukkeja Tapiolan kirjastossa.(Kuvani kadonnut tästä kohtaa. Lisään joskus, kun löydän.)

Kävin siellä tänään kylässä, aineistonvalintaa koskevassa kokouksessa. Virkistävä käynti, mukavia kollegoja ja hyvä kokous.

Hienosti laadittu näyttely.

1950-luku, mennyt maailma, tyttöjen leikit.

Barbeja ei vielä ollut mutta  elokuvien  tähdillä on kurvit kohdillaan ja  iltapuvut herkullisia.

Somaa ja vaaleanpunaista

Tämä osio tekee vitriininäyttelystä  merkittävän.

Paperinukkien esittelijä, kirjaston työntekijä, on liittänyt mukaan lapsuudenkuvansa.

Kyse ei olekaan enää vain paperinukeista vaan henkilöhistoriasta samalla. Tytöt, nuket, aikakausi, menneet leikit, huolellisesti säilytetyt paperinuket, muistot, muistojen jakaminen.

Kaunista.

Vitriinissä Anjan kertoma tausta.

Paperikaupat...paperikaupat...

Long time ago.

Oikeanpuoleisen Peten olen aiemmin esitellytkin,

mutta hän sai tänään kaverin, Abin. Tunnistin Abin eli Abicyen, kuten nuken tekijä Anja Roinila on hänet nimennyt, Peten etäiseksi sukulaiseksi.

Miten näin mahtavaa nukentekijää voi kiittää hyväntekeväisyydestä?

Kiitin henkilökohtaisesti mutta haluan kiittää vielä täten.

Mahtavaa työtä.

Olisipa kaikista nukeista kuvat olemassa. Nehän ovat taideteoksia.

Tällaista arjen taidetta ja hyviä tekoja tekevät ihmiset ovat maailman pelastajia.

Adalmiina

Uutta ja vanhaa ja vanhustarroja

Maanantaina 16.8.21010 Helsingissä.

Rannat ovat täynnä veneitä ja laivoja.  Meri kimaltaa. 

Sinistä, punaista ja kultaa.

Sinistä, punaista ja kultaa - Helsingin vaakuna Helsingin kaupungintalon fasadissa.

Nuori ja vanha, tyttö ja Pitkäsilta.

Alkuperäinen puusilta Kaisaniemen ja Siltasaaren välille rakennettiin jo vuonna 1651.

Nykyinen Pitkäsilta on vuodelta 1912. Aika vanha sekin.

Jamerassa Hämeentiellä oli vilskettä maanantaina. Oli ollut jo pitkään ja on varmaan vielä pari viikkoa. Uusia kirjoja kannettiin laatikoittain sisään, mutta "vanhoissa" eli käytetyissä kirjoissa piilee syy jonoihin kadulle asti. Käytetyt kirjat ovat edullisempia ja siksi monelle nuorelle riittävä syy poiketa puotiin. Yhä useammalle toinen syy on kierrätyksen idea. 

Kunnioitettavaa ja kannatettavaa.

Jameran seinällä kuntoluokkatarraseloste.

Vanhustarraa voisi kuvitella käytettäväksi myös kirjaston oppikirjojen vanhoissa painoksissa, silloin kun on perusteltua pitää vanhaa painosta saatavilla uuden painoksen ohella.

Joku merkintähän niihin nykyisinkin laitetaan?

Kaunista vanhaa kiveystä Helsingissä.

 Hakaniemen metroasemalta.

Torstaina Helsingissä. Näkymä Hakaniemestä keskikaupungille päin.

 Ensi Linja Ykkönen. Ernst Theodor Granstedtin suunnittelema rakennus valmistui vuonna 1898. Se toimi 1970-luvulle asti sokeainkouluna. 1980-luvulla rakennus siirtyi Helsingin kaupungin käyttöön.

Torstaina, tänään, vierailin talossa kuulemassa Monikulttuurinen johtaminen -hankkeesta. Erityisesti Emma Aghangu ja Melody Karvonen kiteyttivät monia käytännön kulttuuritörmäyskohtia ja osoittivat omilla valoisilla olemuksillaan, että kaikkein tärkeintä on oma asenne. Vaikeuksien ja ikävyyksien kohdalla voi valita kurjuuden keräämisen tien tai myönteisyyden.

Itse asiassa, joka päivä, joka ikinen päivä, voi valita, on pakko valita, kummalla tavalla suhtautuu arjen, ihmisten ja olemassaolon nurjiin puoliin. Siihen kaikkeen ja paljoon muuhun, jota Hamlet luettelee pohtiessaan ollako vai eikö olla.

Melodyn näyttämä mietelmä. En tiedä keneltä se oli lainattu. 

Jollekin ponnahduslautana toimiminen voi merkitä kunnianhimoisia tavoitteita ammatissa, opiskelussa, tutkimuksessa, yrittäjänä, kasvattajana jne.

Itse näen ponnahduslaudat voimana pysyä lahjomattomana, rehellisenä, uteliaana, herkkänä, puhdassydämisenä, rakastavana, toiveikkaana, vapaana, iloisena, onnellisena...

vaikka mitä tapahtuisi.

Adalmiina

Elokuun tunnelmia

Young Kimin kuvittama sarjakuvasovitus Houkutuksesta.

Ira B. Nadelin Leonard Cohen elämäkerta; luin ensin kirjaston kirjana ja ostin sitten itselleni.

Suurina Puunkaatopäivinä kyytiä saivat myös hopeapajut. Mahla keräsi ampiaisia ensin leikkauspinnoille ja hetken kuluttua myös puiden pilkkojien ympärille. Jossain vaiheessa työ oli pakko keskeyttää, kun ampiaisia alkoi tarrata käsivarsiin ja sormiin mahlan vuoksi.

Ihastuttava, utelias punarinnan poikanen tuli seuraamaan pihatöitä. Se hyppeli rohkeasti hyvinkin lähelle ja kallisteli päätänsä veikeästi. Voi että miten viehättävä tuo lintu voikaan olla! Puutarhurien ystävä. Tämän nuoren yksilön rinta oli vasta aivan aavistuksen verran punertunut, mutta kehuin sitä kauniiksi ja viisaaksi ja sukunsa hyväksi edustajaksi.

Terve kuusi kappaleina; lepän oksa

Tuoretta purua pöllin päällä

Vuosirenkaiden laskentaa

Perjantaina, matkalla Turkuun, yhden valoisan ja miellyttävän tervaskannon, 94-vuotiaana poisnukkuneen hautajaisiin

Valokuvassa näkyvä perheenisä vietti lauantaina 80-vuotissyntymäpäiviään... my father and my younger sister.

Sunnuntaina oli rippijuhlien vuoro. Pihlajien marjat ovat houkuttavan vaaleat vielä.

Päivänsankari availi lahjapaketteja ja serkkutyttö löyhytti paperiviuhkoilla vieressä. Onnea, onnea, onnea Salla!

Juuri kun olimme lähdössä sunnuntai-iltana mummilan pihasta, Aila pyöräili paikalle uimarannalta, hiukset ja punaiset bikinit märkinä ja ruskettunut iho viileänä. Tuulahdus kirjastosta, työstä ja Nuorten ryhmästä, joka kokoontuu piakkoin. On mukavaa, että jotkut läheiset säikeet yhdistävät yksityisaluetta ja työympäristöä.

***

Olen saanut käsiini itselleni merkittävän kirjan - Anu Mannosen Valkoisen sammakon, esseen japanilaisesta estetiikasta ja kulttuurista! (Funi, 2003)

Terveisin, pitkästä aikaa

Adalmiina

Tuokiokuvia kirjastosta

Viime viikolla Metsätähden edessä.

Esittelyhyllyllä ihastuttavaa Sardinea - Emmanuel Guibert ja Joann Sfar, mahtava yhdistelmä

Helle lehtisalissa, aamu

Jacqueline Wilson ja Nick Sharratt - favourite together

Kirjastosta toritasolle katsottuna

Kirjaston palmu on taas kasvanut hulppeaksi. Juhana leikkasi sitä joitakin vuosia sitten reippaasti, mutta nyt ruukku alkaa taas ahistaa...

Västäräkki piipahtaa kirjaston helteisellä ulkoterassilla 

Vilkaisu kirjaston ulko-ovelta kauppakeskukseen päin; palvelutaso

Näkymä Kirjasto Omenan aikuistenosastolta lasten- ja nuortenosaston lehtikaapeille ja mamu-kirjallisuushyllyille; välissä alhaalla kauppakeskuskäytävä

Terveisin

Adalmiina