Tasanne

Viimeiset vaaleanpunaiset pionit.

Toiset malvat viihtyvät aloillaan ja toiset siirtyilevät paikasta toiseen.

Clara Helenan antama harmaa käenkaali kukkii pionien ja malvojen välissä.

Tasanne.

Voimme huoahtaa hetkeksi.

Vieläkään emme tiedä liikaa ollaksemme onnettomia.

Tämä on hyvä olotila.

Kun saisi vielä Mårbackoja. Mutta sekään ei ole niin tärkeää.

Valkoiset pitsiverhot jo on.

Onnellisena maailma näyttää pitsiverhojen läpi kauniilta ja suloiselta.

Onnettomana näkee kaikessa vain ajan kulun, katoavaisuuden, kadotetun ajan.

 

Adalmiina

Pisaroita ikkunassa

Rankkasateita, sadekuuroja, saappaita ja sateenvarjoja.

Kirjastoon voi piipahtaa sateen sattuessa lukaisemaan vaikka mangoja. 

Paljon uusia englanninkielisiä lastenkirjoja on saapunut: kuvakirjoja, helppolukuisia ja isommille romaaneja.

Adalmiina

Tapaamisia toisessa kaupungissa

Iltapäivällä kummitätiä katsomassa. Huoneeseen ei saanutkaan viedä kukkia. "Vie kukat Marille." Vein.

Sitä ennen kiireettömiä sanoja elämästä, menneistä päivistä, ihmisistä, tulevasta.

Kaupunki oli pieni ja osasin kävellä oikeita katuja, vaikka moni paikka oli muuttunut. Oli lämmintä. Tuuli oli pehmeä, eteläinen.

Joka askeleella ajattelin elämää, olemassaoloa ja kaikkia rakkaita ihmisiä.

 Oli ihanaa tavata myös toinen täti, äidin sisar.

Tämä tapahtui torstaina.

Adalmiina

Loman jälkeen

Kun nauttii loman jokaisesta hetkestä, kun päästää toden teolla töistä irti, on yllättävän inhimillistä palata sorvin ääreen.

Kirjasto Omenan kattoterassi on ihana juuri nyt.

Ja kesä jatkuu.

Huomenna on keskiviikko.

Tänään olemme vielä vapaita ja onnellisia.

Adalmiina