Keskustelufoorumit 2.

Osallistuin lopulta kirjastot.fi -keskusteluun "Lapset". Anonymous oli 7.9.2009 jättänyt hieman sekavan lyhyen viestin, joka ansaitsi mielestäni reagoinnin, koska aihe oli tärkeä: KiVa Kouluun sopiva materiaali. Kukaan muu ei ollut kommentoinut viestiä.

Olen itse lukenut  KiVa Koulun Vanhempien oppaan ja pidän sitä loistavana esityksenä aiheesta! Tekisi hyvää muillekin lukea se kuin vain lasten- ja nuortenkirjastotyötä tekeville ja lasten vanhemmille. Tietoisuus kiusaamismekanismeista ja -prosesseista lisääntyisi. Netissä, mesessä, kännykässä jne. ilmenee paljon kiusaamista.

Miten lapset ja nuoret osaisivat välttää kiusaamista tai kiusatuksi tulemista, jos aikuisetkaan eivät tunnista ilmiötä ja pönkittävät kiusaamiskulttuuria omalla esimerkillään?

Minusta on todella hienoa, että viittomaräppäri Signmark valitsi Finlandia Junior voittajaksi (kirjastonjohtaja) Mari Kujanpään Minä ja Muro -kirjan (kuvitus Aino-Maija Metsolan). Vaikka Signmark kehui kaikkia ehdokaskirjoja, hänen valintansa osuminen tarinaan pienestä kiusatusta tytöstä osoittaa rohkeutta ja näkemystä. Hän totesikin jossain haastattelussa, että Heta  (tarinassa Lauhaan empaattisesti suhtautuva 9. luokkalainen työharjoittelijatyttö) on esimerkki muillekin nuorille siitä, että pienempien lasten puolta on aina pidettävä (HS.fi  24.11.)

Myös vuoden 2003  Finlandia Junior -voittaja, Arja Puikkosen Haloo, kuuleeko kaupunki  käsittelee hienovireisesti kiusaamista. Valitsijana kouluneuvos Kirsti Mäkinen. Jukka Kajavan vuonna 2004 valitsema Riitta Jalosen Tyttö ja naakkapuu (kuvitus Kristiina Louhi) oli myös valinta lapsen tunteiden,  kuolemasta johtuvan surun ja kaipauksen näkemisen puolesta.

Parhaimmillaan  edellämainitut ja niiden kaltaiset hienot kirjat voivat opettaa empatiaa.  Tällaiset kirjat ovat siksi yhtä tärkeitä aikuisille kuin lapsillekin. Antaakseen lapselle kokemuksen empatiasta aikuisen on itse tiedettävä mitä se on.

Reflektointi

Vaaleanpunaista ja punaista Päiviltä, Lauralta, Maijalta, Lelalta

Syötteidenlukuohjelman käyttö on ollut juuri niin helppoa ja yksinkertaista kuin miltä heti vaikuttikin.

Oikeastaan vain yksi asia yllätti: ajankulu, päivien hurahtaminen ohi. Kun omasta mielestään suht säännöllisesti luki omasta blogistaan syötteitä ja vielä omasta (iGooglen) Pinkistä lisää, silti hämmästyneenä joutui toteamaan esim. Kemppisen ehtineen kirjoittaa jo kolme juttua, kun itse huuhaili viikkoa eteenpäin "monta päivää ja tehtävää jäljessä"! Kellokin  tuntuu käyvän nopeammin. Ajantajun vääristymiseen vaikuttanee myös se, että osa blogeistamme taitaa edelleen käydä omaa aikaansa, joten kellonaikojen katsominen viimeistään sekoittaa.

Syötteidenlukuohjelma on minusta aivan verraton. Tapani käyttää sitä? Vilkaisen kaiken läpi ja luen kunnolla itseäni kiinnostavat jutut. Tosi hyvät jutut laitan oman tietsikan booksmarkeihin. Meillä oli kurssitehtävässä kuusi, RSS-syötteidenlukuohjelman käyttöönotto, tehtävänä merkitä ne otsikot, jotka vilkaisimme mutta emme lukeneet. Sitä en tehnyt. Sellaiseen ei ole aikaa. Sellaisen yhteydessä joutuisi selittämään koko elämänfilosofiansa...pitää vain tietää mitä haluaa ja valita sen mukaan. (Toisaalta inhokitkin pitää pystyä tunnistamaan ja joskus perustelemaankin;  se vaatii työtä sekin!)

Tavallaan syötteidenlukijan seuraamista voisi verrata lehden lukuun. Olenhan aina harrastanut lehtileikkeitä - booksmarkit ja Delicious olisi siis leikekokoelma ja leikekirja. Hyvin hoidettu Delicious-osasto on kuin päivittyvä lehtileikekansio, enemmänkin.

Ihan heti en kyllä luovu paperinpalojen tyydytystä tuottavasta hypistelystä, leikkaamisen ja liimaamisen nautinnosta ja sommittelun ja värienkäsittelyn ihanuudesta. Alan kuitenkin nähdä websivussakin yhä enemmän mahdollisuuksia.

 Mandariinimaan asukkaaksi päästyään Adalmiina päätti tehdä kunniaa vielä kerran oransseille napeille.

Delicious on mainio. Mikroblogit -tehtävässä tallensin itselleni, kotiin, monia linkkejä mm. eportfolioista. Myös muiden kurssilaisten vinkeistä löytyi monta hyvää ja muutama tosi hyvä. Sen olen huomannut, että en ole vielä kertaakaan katunut jonkun kiinnostavan linkin tallentamista, mutta jo useasti  harmitellut, että en tullut tallentaneeksi. Eräänkin kerran olen suurella vaivalla suunnistanut taaksepäin löytääkseni jonkun taakse jättämäni jutun. Lyhyessä ajassa on löytynyt paljon arvokasta: ikäänkuin olisi käynyt kirjakaupassa ostoksilla (rakastan sitä!), mutta ilmaiseksi.

Kuten kirjat hyllyssä ovat aina läsnä ja helposti esiin otettavissa, deliciousit saa eteensä missä tahansa, missä pääsee nettiin. Minusta kyse on koko ajan valinnoista, ajasta, omasta mausta ja kiinnostuksen kohteista ja työn kannalta oleellisen tajusta + heikkojen signaalien vainusta. Itse metsästän koko ajan heikkoja signaaleja kiinnostukseni kohteista kuin tuuli- tai pilvibongari omia kohteitaan.

 

Syntymäpäivävieraat  (+ naapurit ja työtoverit) tietävät, että Adalmiina pitää juhlavalaistuksesta.

Huonoja puolia? Itselle laadittu tarkoituksenmukainen syötteidenlukija pitäisi olla se jokapäiväinen paikka, johon kirjautua ja sieltä sitten muualle? Mutta kun rinnakkain on kaksi järjestelmää (minulla), joissa osin sama sisältö, valitsen kiireessä blogin, koska silloin huomio ei karkaa jonninjoutaviin pintauutisiin, musiikkiin, elokuviin jne. Jatkossa tilanne voi olla toisinpäinkin.

Miltä blogin pitäminen on tuntunut? Tärkeältä, mieluisalta, luontevalta.

Miten suhde verkkoon on muuttunut, kun on tullut laittaneeksi  omaa persoonaansa likoon blogin ja chattien myötä? On kysymys pienestä haltuunotosta, joten hallittuna  aikalaisvelvollisuus. Ei verkkokommunikointi aikuisen kannalta kuitenkaan poikkea oleellisesti muusta kommunikoinnista. Ihminen on se mikä on, oli IRL tai verkossa. Ihmisen todelliset arvot, luonne, moraali ja mieltymykset välittyvät aikuiselle online -muodossakin. Verkko on silti valtavan mielenkiintoinen väline, suurennuslasi, kun haluaa tutkia ihmisiä psykologisina ja sosiaalisina olentoina.

Olen edelleen sitä mieltä, monen muun tavoin, että elämme digitalisoinnin myötä murrosaikaa. On tärkeää pohtia, kuten kaikkina aikoina on ollut tärkeää, kun uusia teknologioita on otettu haltuun, mihin suuntaan halutaan kulkea ihmisinä. Ei ole ollenkaan itsestäänselvää, että suunta olisi automaattisesti tekniikan myötä oikea. Joskus tuntuu siltä, että yleisessä kirjastossa saa olla vain yksi totuus kerrallaan voimassa. Kun esittää poikkeavia näkökulmia,  tulee lunta tupaan. Ei se mitään. Lapsena eräs lempikirjani oli Hans Petersonin Se suuri lumipyry (WSOY,1964) / När vi snöade inne (1959).

Olen bloggauksen kautta saanut paljon hyvää! Olin mm. ilahtunut, kun eräänä iltana löysin Kattilan  blogin kautta Nokisuun tassunjäljet ja sieltä Art decot. Tuntui tosi kodikkaalta!

Adalmiina

Webinaarit

                                                           Eteisen ikkunasta

12.11.2009 pidetyssä Plagiointiseminaarissa käsiteltiin opinnäytetöissä esiintyvän  plagioinnin tunnistamista,  plagioinnintunnistamistietojärjestelmää Urkundia sekä sen käyttöön liittyviä kysymyksiä. Tällaisen koko maan opinnäytetöitä koskevan erityiskysymyksen käsitteleminen webinaarissa tuntuu järkevältä. Vaikka kyseisessä näytteessä päästiin vasta asian esittelyyn ja ongelmakohtien nimeämiseen asti, ehti jo huomata, miten tarpeellista on voida käsitellä reaaliaikaisesti tätä ja vastaavanlaisia asioita ympäristössä, johon voidaan osallistua ympäri maata. Säästyy aikaa, rahaa ja luontoa.

Meillä oli Rikhardinkadun tapaamisessa esillä kysymys luentojen rasittavuudesta. Taisin esittää tuolloin puolustavana kantanani, että aina niistä jokin osio on kiinnostavakin. Niin tai näin, nyt ainakin ajattelen, että tietyn rajatun aiheen pohtimiseen webinaario on oivallinen väline.

Webinaarin käynnistyminen oli hiukan haparoivaa, huomasi, ettei tekniikka ole vielä aivan tuttua. Ruutu oli hyvin jaettu vuoroin neljään, viiteen ruutuun, joiden seuraaminen sujui yllättävän hyvin (osallistujaluettelo, kuva ja ääni, yleinen chat-keskustelu ja kaaviokuva). Selkeä kaaviokuva osoittautui hyväksi apuvälineeksi. Isokokoisimpana ruutuna se jäsensi Oulun yliopiston edustajan Katja Puran puheenvuoroa. Kaaviossa oli keskellä case:Urkund ja ympärillä siihen liittyvät huomioitavat kohdat: ohjeistus, koulutus, prosessi jne. Pura esitteli Urlundin käyttöönottoprosessia ja painotti ohjeistuksen ja koulutuksen merkitystä ennen tietojärjestelmän käyttöönottoa. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan eettinen ohjeistus on taustalla, Pura huomautti.

Lyhyesti Urkundista: Se helpottaa viitteidentarkistusprosessissa mutta ei siitä automaattisesti saa vastausta, onko opinnäytteessä kyse plagioinnista. Ratkaisun tekee aina opettaja. (Pura)

Kiinnostavaa oli kuulla, että Oulussa aina opiskelija lähettää työnsä Urkundiin,  Åbo Akademissa opettajakin voi tehdä sen. ÅA:n opiskelijat olivat keväällä reagoineet siihen että opinnäytteet tallennetaan Urkundiin. He pitivät sitä identiteettisuoja- ja tekijänoikeusasiana. ÅA:n edustaja Tove Forslund sanoi että asiaa on selvitettävä vielä. Joka tapauksessa kaikki opinnäytetyöt menevät ensi vuoden alusta lähtien ÅA:ssa Urkundiin.

Urkundiin tallennus - kysymys tuli webinaariin vastattavaksi yleisöltä (katariina manni). Tässä juuri on yksi webinaarin vahvuuksista.Varsinaiset puhujat voivat vastata heti niihin kysymyksiin, jotka tuntuvat tärkeiltä vastata. Eräs yleisökysymys, johon Pura vastasi, koski lähdeviitteitä (Eeva Hara-Lindström Metropoliasta kysyi). Pura totesi, että jokaisella tieteenalalla voi viitteen kirjoitustapa olla hieman erilainen, se täytyy vain kertoa opiskelijoille. Näinhän se on. Nettilähteiden merkitseminen? Siihen ei  luennoitsija vastannut erikseen.

Jos itse osallistuisin...työkaverien mielipide. Voi, jos sen mukaan työnsä arvottaisi, olisi jo vuosia sitten voinut vaihtaa alaa!  Jos jatkossa huomaan jonkun kiinnostavan, työhön kiinteästi liittyvän, itseäni kiinnostavan webinaarin ja työtilanne sallii seuraamisen, iloitsen mahdollisuudesta.

Oikeiden töiden välttelyä? Jotkut tuntuvat tosiaan  tietävän aina, mitkä ovat oikeita töitä; työroolina usein "firman työntekijä". Mutta kun jokainen työ ja jokainen työpaikka on muutoksen alainen, kuten maailmakin. Se mikä on oikeaa työtä kirjastossa, on jokaisen ajan ihmisten määriteltävä uudelleen ja uudelleen itselleen. Kirjastossa on paljon perustyötä, joka liittyy järjestämiseen, tallentamiseen ja säilyttämiseen. Muodot, joilla noita töitä tehdään, muuttuvat välineiden myötä.

Paljon ajatuksia herää yhdestä vaivaisesta webinaarin pätkästä. Vaikka webinaarin keskiössä olikin tekniikka, taustalla vilahti koko ajan etiikka. Kysymys plagioinnista on eettinen kysymys, vaikka siihen haetaankin ilmeisen pakon edessä teknistä ratkaisua avuksi. Miten saisi opiskelijat (ja jo oppilaat) miettimään eettisiä kysymyksiä muussakin elämässä kuin opinnäytetyön lähteiden merkitsemisessä!

Syntymäpäiviä ja pikkujouluja

Keskiviikko oli lukupäivä, torstai siivouspäivä, perjantai järjestelypäivä, lauantaina vietettiin kahdet syntymäpäivät ja vähän  pikkujouluakin. Tämän jälkeen voi palata kurssitehtäviin.

Värivaloja pimeässä.

Violetti Noitimuslyhty. (Kuvistani yksi katosi.)

Lyhtyjä ja pyöriä.

Kiitokset kaikille vieraille! Lahjoista, kukista ja ennen kaikkea seurasta!

Adalmiina

Mikroblogit

Thanks: http://www.elearnmag.org/subpage.cfm?section=articles&article=100-1
Tämä tosi viehättävä kuva on siis eLearn Magazinen sivulta lainattu, sivulta, jossa Dave Ferguson ja Christy Pettit kertovat kokemuksiaan ja mielipiteitään Irnchatista.

Luettavaksemme saatu 5.11.2009 käyty ja tallennettu Irnchat-keskustelu oli varsin kiintoisa. Siihen osallistui parisenkymmentä henkilöä (25 tai ylikin) ja se kesti 90 minuuttia. Pituus tuntui sopivalta, tunti on liian lyhyt noin monelle ihmiselle, kaksi tuntia alkaa uuvuttaa, samasta syystä. Aluksi esiteltiin seitsemän toimintaperiaattetta, mm. esittely, #Irnchat merkintä jokaiseen viestiin, aiheessa pysyminen jne. Erityisesti alussa tuollainen keskustelu, johon liittyy uusia osallistujia, etsii uomaansa. Vaikka reward75 vastaa jilliantille melkein minuutin sisällä, on väliin tullut jo 18 viestiä, mutta varmasti reward75 saa viestin; Google Wave invate on ollut hänen aiheensa. Minuutin aikana voi tulla siis yli kymmenen viestiä (esim. 5:42 tuli 14 viestiä), mutta kun aiheeseen päästään sisälle, keskustelu soljuu eteenpäin loogisesti. Minusta oli kiinnostavaa kaikki se, mitä he puhuivat ePortfoliosta! Tallensin Bookmarkeihini nancyrubinin vinkkaaman linkin, jossa blogi/portfolio saa nimen blortfolio.Thanks nancyrubin: http://www.sachagreif.com/16-great-portfolio.

Hassua oli kuulla että blogeihin kutsutaan myös vierailevia kirjoittajia ja että blogiin voidaan vuokrata haamukirjoittaja!

Twitterissä ALAlibraryn (American Library Association;  the oldest and largest library association in the world) sivu näyttää tosi kauniilta, luettavalta ja sympaattiselta - vaaleansininen tausta, valkoisella pohjalla vaaleansiniset, turkoosiin taittuvat linkit, kahvinvärinen muu teksti - erittäin coolia. Alan tiedotuksia, uutisia, konferensseja ja tapahtumia - niiden mainoksia ja selostuksia niistä. Bookmarkseihin, ilman muuta, ja Pinkkiin, kiitos, siellä on!

Qaiku on tavallaan aivan samalla periaatteella toimiva kuin ALAlibrarykin, joskin ei visuaalisesti ihan samaa tasoa. Lähettäjän kuva tai kuvatunniste parhaimmillaan elävöittää sivua, mutta usein myös heikentää yleisvaikutelmaa. "Eduskunta sosiaalisessa mediassa" -seminaari 25.11. Eduskunnan auditoriossa; lukiessani kommetteja oli 181 kpl. Rapoaminen, rapoa - hmym, tätäkö se sana tarkoittikin, raportointia. Ei aivan helppo laji. Annetussa seminaarikannun otteessa oli marikoon rapo "Musiikki ja teknologia arjen tietoyhteiskunnassa" -seminaarista. (Teosto ja Arjen tietoyhteiskunnan neuvottelukunta.)

Marikoo rapoaa Nokian Erkki Ormolan puheenvuoroa:

"Seur. 10 vuoden aikana suomalainen yhteiskunta tulee kokemaan suurempia muutoksia kuin viimeisen 30 vuoden aikana digitaalisuuden vuoksi." Marikoo tiivistää Ormolaa lopussa mm. seur.

"Olemme keskellä suurta murrosta ja se tulee voimistumaan. Kysymys ei ole nollasummapelistä. Digitaalisten palveluiden markkina kasvaa noin 30 % vuodessa: kysymys valtaista tal. asioista."

Marikoo säveltäjä Antti Auvista siteeraten: 

"Oleellista on, että filtteri olen minä. Off-nappi on todellakin olemassa. Tästä päästään pointtiin, joka on yksilö."----

Säveltäjän arki on sekä pitkiä yksinäisiä jaksoja että yhteistyöjaksoja.

"Aina yhteistyön tuloksena syntyy uusia ideoita, toisenlaisia tulkintoja. Kaikkea sitä, mikä on sitä sisältöä."

Toisaalta Tuomas Nevanlinnaa marikoo ei ei edes yritä rapoilla kovin tarkkaan vaan lauseen sieltä toisen täältä:

 "Vanha työ lupasi vain toimeentuloa. Uuden ajan portfoliotyöläinen joutuu tekemään työtään kuin taiteilija: panostamaan siihen persoonansa ja aikansa. Siksi joutilaat (kellokortista vapautetut) ovat kiireisimpiä, tutkijat, freejournalistit, jopa elämäntapa-aktivistit."
Kiinnostavaa oli myös, mitä Eicca Toppinen (Apocalyptica, säveltäjä, esiintyvä taiteilija; yrittäjä  musiikkibisneksessä) sanaili paneelikeskustelussa.

Suurimmat Qaiku ja Twitter -keskustelun erot? Periaatteessa aika samanlaisia ovat, vertailtavat näytteet eivät aivan yhteismitallisia. Irnchat-keskustelussa oli paljon sovittuja merkkejä ja koodeja, viestit olivat hyvin lyhyitä - Qaikun seminaarikannussa luonnollisestikin pidempiä kokonaisuuksia ja lyhyitä välikommentteja...ilmoituksissa aika samantapaisia ALAlibraryn kanssa, vaikkakin Qaiku kotikutoisempi.

Mikroblogien viestintätapa tuntui heti mieluisalta ja etäisen tutulta (aivan samoin  koin mesenkin heti luontevaksi, vaikka teknisesti olen edelleen erityisesti poistumisessa huono, tuntuu kuin kompuroisin ja kaatuilisin exitiä etsiessäni). Mesessä eilen kerroinkin, että tuttuuden syy välähti päähäni eilen bussissa, kotimatkalla. Olin tyttölyseon ensimmäisellä ja toisella luokalla serkkuni Tessien kanssa samassa luokassa. Nuo vuodet ja tuo ystävyys ovat edelleen elämäni Top 10 alkupäässä. Meillä oli tapana kirjoittaa toisillemme lappuja tuntien aikana. Mitä sähäkämmin laput vaihtuivat, sen hauskempaa. Jälkiviisaasti voidaan toki todeta, että minulta jäi opiskelu toissijaiseksi noina vuosina, mutta silti näen tuossa kommunikoinnissa toteutuneen lähes kaiken sen hyvän, mitä tänä päivänä elämässä arvostan.

Mikrobloggaus on mainio lisä muihin kommunikaatiomuotoihin opiskelija-, ammatti-, asiantuntija- tai  harrastusryhmän kesken, tai ystävien kesken. Nyt kun siihen on päässyt vähän kurkkaamaan ja huomaa, että mikroblogipalveluita on jo paljon ja lisää varmaan tulee, olisi vain löydettävä itselle sopivin, mikäli siis haluaa mikroblogata tulevaisuudessa. Kaikkiin maailman ihaniin keskusteluihin kun ei voi osallistua eikä niitä voi seurata.

Keskustelufoorumit

                          Adalmiina Tallinnassa 
 
Teimme tätä tehtävää yhdessä Claran kanssa  menneellä viikolla töissä. Istuimme atk-luokassa, etenimme kohta kohdalta, kommentoimme muutamilla sanoilla foorumeita ja keskusteluja. Pitkiä rupeamia olimme aivan hiljaa keskusteluihin uppoutuneina. Taistelimme kirjautumisten kanssa. Lopulta en kirjautunut minnekään. Nauroimme välillä. (Tein muistiinpanoja, mutta nyt ne näyttävät osin salakielisiltä, joten joudun menemään välillä uudelleen paikan päälle.) Kuten netissä notkuessa helposti käy, unohdimme Claran kanssa ruokatunnin... pidimme sen myöhässä. Kunnon nörtti olisi jättänyt ruokatunnin väliin mutta me söimme vatsamme täyteen!

Suomi24 keskustelussa Espoota koskevia kirjoituksia oli laidasta laitaan, mutta ei juuri keskustelua, pikemminkin kommentteja, heittoja ja toimittamattomia puheenvuoroja. Ajanhukkaa, sanoi hukkakuski.
(vrt. Jukka Laukkasen Ajan Hukkaa, sanoi susikuski; Karisto, 2002).

Kirjat ja novellit keskusteluissa oli faninovelleja (fanifiktiota), jatkonovelleja ja Fantasia-scifissä keskusteltiin Meyerin Houkutuksesta. Luin koko viestiketjun. Olisi hauska vaihtaa ajatuksia jonkun kanssa aiheesta, mutta ei  tällä foorumilla. Keskustelu oli alkanut 30.8.2006 ja viimeisin kirjoitus oli 22.3.2009. Viestejä oli 7 kpl. " Ei vampyyri-goottityylinen"; no ei onneksi. Niin, nuorempiin Houkutus ilmeisesti kolahtaa kokemattomuuden vuoksi ja vanhempiin kokemuksesta johtuen. Voisi ajatella että nuoriin tyttöihin vetoaa veren polte, biologia; romantisoitu antifeministinen vaara, uhka, saavuttamattomuus, kuten shoujon poikahahmoissa; vanhempiin tulkinta rakkauden ja intohimon yhdestä variaatiosta, kielletystä, hullusta, vaarallisesta suhteesta. Voiko Bellaa ja Edwardia verrata Romeoon ja Juliaan? Ilman muuta voi. Mieleen voi silti tulla myös  Susan Forwardin ja Joanna Torresin Miehet, jotka vihaavat naisia, ja Naiset, jotka rakastavat heitä -kirja. Rakastuminen, hullaantuminen, intohimo, riippuvuus. Kirjallisesti ajateltuna olisi pitänyt kirjoittaa unen ympärille yksi teos, Houkutus, mutta ymmärrettävästi sarja-mahdollisuus oli tarjous, josta ei voinut kieltäytyä.

Suomi24 Kirjastokeskustelussa keskiössä oli palvelu ja koulutus. Ok. Molemmat tärkeitä. Koulutus velvoittaa hyvään palveluun; hyvä palvelu velvoittaa kouluttautumiseen.

Kirjastot.fi ; Kirjastotpro; Keskustelut ja blogit:  luen kiinnostuneena joitakin keskusteluja. Helsingin kaupunginkirjaston asiakkaiden keskusteluissa käsitellään mm. kännyköiden käyttöä kirjastoissa, kirjavinkkejä ja keskustakirjastoa arkisen simppeliin sävyyn. Risingshadows ja Kiiltomato ovatkin jo tuttuja. Risingshadown keskustelu astetta kirjallisempaa kuin Suomi24:n. Joku on lukenut Stephenie Meyeriä ajatuksella; Houkutuksen neljäkin kertaa...kaikkiaan Meyer- kirjoituksia on 140 ja lukijoita 16 007!!

Romeo ja Julia lähtivät tästä yöllä jonnekin, enkä ehdi etsiä heitä takaisin, joten laitan tähän kuvan aiemmin mainitsemaltani Tallinnan matkalta. Voihan olla että tuossa paikassa on taas jotakin hämärää ja tämäkin kuva häippäsee. Seurataan tilannetta.

 Ahaa, tässä alapuolella on joku kuvan haamu, joka ei suostu poistumaan. Juttu jatkuu alempana. Sorry.

Silmäilen vielä Kirjastot.fi  keskusteluja. Ammattiasioita. Entä muita foorumeita. Hiipuvia keskusteluja  ja keskustelufoorumeja. Keskustelu Foorumi: Sopivatko pornoaiheet Ylen sivuille? Näitä ikuisuusaiheita, joilla passiivisimmatkin saadaan ottamaan kantaa, pidetään aihe optiona ja keskustelun taso taatusti huonona. Nakunakunaku - sanoo kone: "Eivät sovi". "Pornoaiheet eivät sovi Ylen sivuille. Elämme sivistyneessä yhteiskunnassa, emme kehitysmaassa. Lupamaksu on maksu luvasta saada käyttää sivistysyhteiskunnan mediaa." Vilkaisen muita mielipiteitä. Äkkiä pois täältä. Olihan se varmasti esikatselussa vasta. Inho.  Seuraava foorumi: Ihan itse - kaikille kädentaitoisille, helmitöistä korttien kautta neuleisiin. Valtavasti mainoksia. Serranon perhe. Seta foorumi. Suljetut keskustelualueet. 18 067 rekisteröityä käyttäjää. Lukeminen ja kirjoittaminen vaativat ryhmän jäsenyyden. Unioni, Naisasialiitto Unioni - ihan tyhjä sivu! Agricolan uutuus- ja keskustelifoorumit. "Kansalliskirjasto liittyi maailman digitaaliseen kirjastoon." Äh, juttu onkin jo kesältä, 12.6.2009. Keskustelua eli kinaamista kirja-arvostelusta...haukotutti.

----------------------------------------------------------------------
Ensi viikolla osallistun johonkin keskusteluun. Kerron sitten, mihin. Tulin juuri ihanilta syntymäpäiviltä.
Hyvää yötä!

Adalmiina

Toiset ihmiset tiedonlähteenä

Adalmiina Korkeasaaressa, kuten myös Verkon läpi -, Lepäävä tiikeri - ja Pienin askelin eteenpäin -kuvissa


Toiset ihmiset. Tiedonlähteenä. Delicious. Bookmarks.
Olen surffannut yhteensä 14 tuntia netissä tiedonlähteitä etsimässä. Suutani kuivaa. Välillä vesi on likaista ja olo muuttuu huteraksi. Tutkin tuttujen ja tuntemattomien tallentamia linkkejä. Poistan joitakin omia tallennuksiani, koska huomaan saman tagin takana henkilöitä, vaikkakin toisella mantereella asuvia, joiden muita tallennuksia en halua lähelleni missään muodossa. Poistan vahingossa hyvänkin linkin. Käyn lisäämässä sen uudelleen. Yritän lähettää Ailalle linkkivinkin. Ai hänellä oli se jo. Lähetän toisen. Meniköhän se perille. Ei mennyt. Lisään itselleni jonkun lisälinkin. Aika kuluu. Mitään ei tapahdu. Paitsi että tiedonlähde kuivuu.

Johtopäätöksiä. Pidän omat delit max 50 kpl paikkeilla. Pidän luetteloa työkaluna ja poistan sieltä ne, joita en tarvitsekaan, vaikka tallentaessani luulin tarvitsevani tai jotka ehtivät jo olla hyödyksi. Poistin muutaman You Tube -tallennuksen, koska huomaan, etten ehdi kirjoittaa niistä mitä olin aikonut. En liitä tehtävänannon ulkopuolella muiden linkkilistoja sellaisenaan itselleni vaan poimin heiltä muutamat itselleni tarpeelliset linkit. Enhän kloonaa muutakaan valikoimatta, edes parhailta ystäviltäni, miksi sitten linkkejä. Muutamien yhteisten mielenkiinnon kohteiden lisäksi ihmisillä on aina niin paljon eriäviäkin kiinnostuksen kohteita, että on kenties helpompaa poimia joukosta muutama kohde kuin poistaa isosta joukosta ei-toivotut? Riippuu tapauksesta.


Onko joku lähettänyt minulle linkin? En huomaa missään mitään, olenko sokea?
Kahvilaksi en tätä vertaisi. Sokkotreffit? Ilmoitustaulu? Vakavasti otettuna ihan ok työasioissa ja ystävien kesken.

Tagit 23asiaa, 23things, learning2.0libraries. Eri puolilla maailmaa sadat kirjastolaiset, opettajat, koulukirjastonhoitajat ja jopa koululaiset tahkoavat näitä samoja 23 asiaa. Jotenkin hupaisaa, liki tuttavallista, silti ulkokohtaista yhteisöllisyyttä.
Huomaan 23things antavan 4 582 Bookmarks, learning2.0libraries 456 Bookmarks, 2009-10 tagilla 803 Bookmarks...ai mutta sitähän ei kysytty vaan 23asiaa. 23asiaa; 600 Bookmarks. Aihepiirit? Kirjastoa, web 2.0 ympäriltä kaikenlaista. Learning2.0libraries tagilla tulee paljon kouluun ja opetukseen liittyviä linkkejä.

Valtavasti lopetettuja blogeja tulee vastaan. Kurssi on käyty, tehtävät suoritettu (voi miten hienosti jotkut ovatkaan paneutuneet tehtäviin!), good bye 23asiaablogi! Alan tehdä jo surutyötä. Niinpä niin, mitenköhän se blogi häivytetään? Näen jäljelle jääneistä, hylätyistä blogeista kunkin ihmisen opintomatkan. Oma matkani on vielä kesken.

(Yöllä 00.30 alapalkissa vilkkuu. Mitä, mitä ihmettä? Clara? "Oletko tosiaan vielä valveilla?", kysyy tosiaankin Clara yön pimennosta. Olenko taas jättänyt vahingossa mesen auki? Olin. Kuten blogit ja muutkin kirjautumiset. Tuntuu hätkähdyttävältä, kun on matkalla  Yahoon kautta Deliciousiin ja se huikkaa Hi Adalmiina. No niin, Olin päivällä tutkinut meseä ja pohtinut miten, miten ihmeessä saisin pysymään siellä tiedon, etten ole koko ajan available, koskapa en ole. Siinä sitten huomasin Claran ajat sitten jättämän tervehdyksen (näin tulkitsen) ja vastasin siihen. Ja jätin mesen auki.)

Poimi sitten joku... Otetaan vaikka tämä Hagrid's Summer 23 Things. 23-bloggari on 21.8.2009 kirjoittanut aiheesta Thing 21 - Learn about Wiks. Hän on liittänyt kuvaksi alla olevan bussikuvan. Kuvan yllä lukee: Wiki-wiki from the Hawaiian word for really fast. Kuvan alla lukee: Hawaii airport bus: Wiki-Wiki.
Mitä sanoisin tästä linkistä? Linkki on erään yhdysvaltalaisen koulukirjastonhoitajan, John Haugenin kurssiblogi ja sen aloituskuva ja muutamat sanat blogin alussa kiinnittivät huomioni + tuo ihana kuva, joka tuo mieleen Barack Obaman ja hänen lapsuutensa muutamat vuodet Hawaijilla. Siksi.


Thanks: http://hagrid23.blogspot.com/

photo: Wiki-Wiki!!! by Andrew Laing. Flickr.com January 25, 2007

Ihmisyys, kasvatus, netiketti

Lapsuuden tiellä, kesällä 2009

Yritän lähettää Nokisuulle kommenttia, mutta koska mikään ei tänään onnistu teknisesti, kommentti tulee tähän. Tämän 23 asiaa kurssin tarkoituksena on oppia asianmukaiseen välineiden käyttöön, mutta vaikka blogin kommentointiväline ei ole vielä hallussa, haluan kommunikoida ja tämä blogi saa auttaa siinä.

Kommentti Nokisuulle 19.11. julkaistuun blogitekstiin Keskustelufoorumit:

"Hei taas. Tuossahan oli ajatusta vaikka kuinka paljon. Sinähän olet siis vanha konkari näissä foorumiasioissa. Kävin katsomassa nuo vinkkaamasi paikat. Ihailen tuota tekstin keskellä olevaa "tästä", "täältä" ja "Konnussa", joita ohjaajammekin viljelevät. Kyllä on paljon opittavaa vielä. Tuosta fantasiasta se, että itse pidän eniten aikafantasioista ja fantasiatyypeistä mieluisampi on low fantasy kuin high fantasy.

Juttusi oli kiinnostava.

Netiketistä olen samaa mieltä. Kyse on viime kädessä ihmisen moraalista: onko kanttia olla se mikä on, asiallinen, kunnioittava ja ystävällinen, silloinkin, kun kukaan ei tunne, ei tunnista, ei näe. Netti testaa erittäin vahvasti ihmisen todellista luontoa, josta saankin aiheen laittaa luonnoksena olleen juttuni luettavaksi, vaikka onkin kesken vielä. Mikäpä tässä maailmassa olisi aivan valmista."

Seuraava lainaus on Jonathan Gloverin  kirjasta Ihmisyys, 1900-luvun moraalihistoria (suom. Petri Stenman; Like, 2003):

"Identiteetin taju on moraalisesti latautunutta kun se ei ole vain tyyli- tai persoonallisuuskysymys vaan luonteeltaan jotakin syvempää. Ihmisen luonne muodostuu, kuten Aristoteles huomasi, osaltaan yksittäisistä päätöksistä ja teoista. Toistettuina niistä tulee tapoja, jotka muodostuvat osaksi luonnetta. Osansa on myös sillä, miten reagoimme ulkoisiin tapahtumiin ja muiden ihmisten tekemisiin. Nämä reaktiot eivät ehkä ole missään suhteessa meihin itseemme: saatamme arvostaa lojaaliutta ja halveksia julmuutta, kun havaitsemme niitä muissa. Ne kuitenkin jättävät meihin persoonallisen sitoumuksen siemenen. Pyrimme olemaan lojaaleja ystävillemme. Haluamme olla hyviä katolisia. Emme suostu työskentelemään tupakkayhtiölle. Haluamme puhua epäsuositun asian puolesta. Monellekaan ei ole helppoa luetella omia sitoumuksiaan, ja ehkä tunnistamme ne vasta kun ne kyseenalaistetaan. Mutta vaikka sitoumukset olisivat hädin tuskin tietoisia, ne muodostavat moraali-identiteetin ytimen." (mts. 45).

"Ajassamme on piirteitä, joiden takia on erityisen tärkeätä rakentaa moraalisia suojauksia barbarismia vastaan. Ilmeisintä on se, miten valtavasti teknologia kasvattaa hirmutekojen mittakaavaa. Toinen on kasvava tietoisuus siitä, että moraalilaki haalistuu. Auktoriteettiin perustuvan moraalilain perääntyessä tilalle voi tulla moraali, joka luodaan harkitusti. Paras vaihtoehto olisi työskennellä ihmisluonnon myötäisesti, hyödyntää moraali-identiteetin ja inhimillisten reaktioiden voimavaroja. Terveen järjen asenteisiin täytyy kuitenkin tehdä muutoksia ja lisäyksiä, joista moniin liittyy moraalisen mielikuvituksen vaaliminen yhteiskunnallisella ja henkilökohtaisella tasolla.---"(mts.530).

                            Paluu Tessien luota (Ks. 13.11. "Paluu Helsinkiin")


Seuraava on Pellervo Oksalan  kirjasta Ihminen, kulttuuri ja taide (Gummerus, 1978):

"Kasvatus edellyttää tietynlaista pysyvyyttä kulttuurissa. Jos kaikki ainekset ovat jyrkässä muutosprosessissa, niin ei tiedetä mitä tulisi opettaa. Tällöin ei pystytä siirtämään kulttuuria jälkipolville. Kasvatus perustuu syvemmässä mielessä tiettyyn arvohierarkiaan eli ethokseen, jonka ihminen tai ihmisyhteisö tunnustaa. Yhteisön on kannatettava tällaista arvojärjestelmää riittävän selväpiirteisesti, jotta se todella voidaan siirtää edelleen. Jos ihminen ei kannata mitään arvoja, hän ei pysty kasvattamaan. Ihmisen mielekäs toiminta edellyttää joidenkin arvojen tunnustamista. Hän voi kyllä hylätä aikaisempia arvoja tai arvioida niitä uudelleen, mutta hänen on toimiakseen mielekkäästi pystyttävä asettamaan tilalle uusia arvoja ja ideaaleja ohjaamaan ihmisen toimintaa." (mts.22).

                 Lapsuudenkodin pihakuusen oksia, kesä 2009

Vaikka tarkoitukseni oli puhua hieman eri asiasta kuin johon Nokisuun Netiketti minut johti, tässäpä onkin sauma sanoa sananen lisää aiheesta. Vaikka Jonathan Glover pohtii teoksessaan ihmisen moraalia, tai oikeastaan sen pettämistä tietyissä tilanteissa, isossa mittakaavassa, sotien kautta, se mihin hän uudelleen ja uudelleen palaa, on ihmisen arvokkuuden kunnioittaminen yksilötasolla.

Netiketin yhteydessä  voi ajatella, että ihminen, joka ei omassa sisimmässään arvosta toisten ihmisten myötäsyntyistä arvokkuutta ihmisinä, ei näe ongelmalliseksi  ampua kaikkea liikkuvaa ivan, halveksunnan, väheksymisen ja vihan aseilla. Erityisesti pimennosta, anonyyminä. Tuollaisen ihmisen mieli on pimeä;  hän on säälittävä. Hän jos kuka kärsii tiedostamattaan rakkausvajeesta ja valuu siten ympäristöönsä myrkyllisiä sanoja ja tekoja. Rakkausvaje on yleensä syntynyt varhaisimmissa vuorovaikutussuhteissa, mutta tietty myöhemminkin voi vaurioitua.

Väärinkäsitysten ja turhan ärtymyksen vähentämiseksi olen hieman muokannut alkuperäistekstiä tässä kohdassa. Liitin Nokisuulle tarkoitetun kommentin keskeneräiselle sivulle. Se oli jälkikäteen ajatellen tyhmää, koska en ehtinyt muotoilla blogitekstiä järkeväksi kokonaisuudeksi.  Pointti ei  minun kannaltani muutu, mutta ei vie ajatuksia  sotilastoimeen tai  salaliittoon. Vuorovaikutteisuuden ja avoimen portfolioluonteen vuoksi teen joitakin "parannuksia" alkuperäiseen. Lopuksi lisään tällä samalla värillä kirjoitetun tekstin alkuperäisen tekstin jatkeeksi. Hyviä lukuhetkiä lukijani!

Kyse on ajan ilmiöstä, historiallisen tilanteemme erityisyydestä.  Erityisyys on kytköksissä teknologiaan;

niin ihmiskunnan tuhoamisvälineistöön (joukkotuhoaseet), luonnon saastuttamisvälineistöön (teollisuus, ympäristömyrkyt), kuin informaatiovälineisiinkin. Kaikilla edellämainituilla teknologian sovellusaloilla ihmiset kykenevät huonontamaan mahdollisuuksiaan hyvään elämään nyt ja tulevaisuudessa, mikäli vastuuntunto, ihmisen ja luonnon arvokkuuden tajuaminen, ja myötätunnon arvostaminen eivät lisäänny.

Mikäli luovutaan yhteisistä suojaavista arvoista  keksimättä tilalle uusia suojaavia arvoja, olemme pulassa.   
On nostettava keskiöön ihmisen ja luonnon arvokkuus;  ihmisen näkeminen aina ihmisenä eikä vihollisena, luonnon näkeminen elämän edellytyksenä eikä ihmisen vastuuttoman hallitsemisen kohteena; informaatiovälineiden käyttäminen ihmisten rauhanomaisen ja rakentavan kommunikoinnin  välineenä eikä vihan ja halveksunnan kanavina.

Georg Henrik von Wrightiä lainaten: "Historian suurille mullistuksille on ominaista, että eräänlainen kuilu tai tyhjiö avautuu rappeutuvan vanhan ja syntyvän uuden järjestyksen välille. Kuilusta kohoaa esiin paitsi aitoja uutta luovia myös hävittäviä voimia, jotka ovat vihamielisiä kaikelle järjestykselle. Nämä jälkimmäiset uhkaavat yhteisöjä kaaoksella ja hajoamisella. ---" (Humanismi elämänasenteena, s.167; Otava, 1981).

(Maailmanlaajuisen väkivaltaisten tietokonepelien pelaamisen voi  nähdä massiivisena kaupallisena tajunnanmuokkauksena, jonka seuraukset tulevat näkymään myöhemmin. Niin ikään yhteiskunnan pornoistuminen purkaa sitä ihmisen arvokkuutta suojaavaa moraalikoodistoa, joka takaisi  lapsille mentaalisen tilan kasvaa rauhassa aikuisuuteen. Nämä ilmiöt liittyvät mediaan, erityisesti nettiin.)

Kuten Nokisuu totesi, "nettiin ei kannata laittaa mitään, mitä ei voisi sanoa naamatusten (kenelle tahansa)". Samaa voisi soveltaa netissä puuhailuun muutenkin: kaikenlainen hymistely virtuaalikaksoiselämän gloriasta voitaisiin vähitellen lopettaa epä-älyllisenä.

Puhuimme taannoin mesessä siellä tarvittavista hyvistä tavoista. Aluksi ajattelin, että eiväthän ulkoiset kohteliaisuuskoodit sinänsä riitä, mutta keskustelun myötä hoksasin, että ovat ne silti valtavan tärkeitä.  Gloverin termein voisi nyt sanoa, että kohteliaisuus ja ystävällisyys sitouttavat meitä ja rakentavat siten osaltaan moraali-identiteettiämme.

(Vastaavasta syystä johtuen ei kannata tappaa eikä raiskata edes virtuaalisesti; virtuaalisinakaan nuo teot eivät sitouta ketään ihmisen arvokkuuden tunnustamiseen; eivät rakenna kenenkään moraali-identiteettiä, eivätkä siten muodostu moraaliresursseiksi, jotka suojaavat ihmistä sortumasta halventavaan ja vihamieliseen toimintaan missään olosuhteissa.)

Tapaamisiin!

Tunturilla

 

Thanks: http://tuntsa.blogspot.com/2008_06_01_archive.html

jatkuu...

Tuo oli pelkkää hämäystä. Olisin halunnut kirjoittaa otsakkeeksi Kuutamolla, mutta kun ei ollut yhtään sopivaa kuvaa.  Koska kuvaksi valikoitui tuo hurmaava Tunturi MAXI, on lainattava pari sanaa mopokirjoista, sillähän tästäkin pääsee eteenpäin. Pääsen ihan kohta kurssitehtävien raportointiin, tällä viikolla.

Otetaan ensin Ismo Hannulan Ismon mopo-opus vuodelta 2006 (Atena Kustannus Oy):

"Olet ketjun mitan lähempänä mopojen maailmaa. Kyse on moporomantiikasta, jonka osia mopot ja niiden kuskit ovat. Turvallista vapautta, jonka tiimoilta voi tavata muita hurahtaneita, roikkua tuntikausia netissä tai kiertää rompepäiviä sen puuttuvan pellin toivossa. Tai vaan ajella paikasta toiseen. ---" (mts.4)

Kirja on viehättävästi, leikekirjanomaisesti, koottu kirjoittajan ja muiden mopovalokuvista; mainoskuvista; mittareiden, lamppujen ja muiden osien ja nippeleiden lähikuvista; muutamasta maisemakuvasta ja kaikenmaailman mopotarinoista. Hauska on muun muassa valokuva käytössä nuhjaantuneesta, vaaleanpuna-valkoisesta Sport mopedien huolto-ohje -kirjasta ja valko-oranssi aukeama, jossa mm. Solifer -mopomainos.

Toinen kirja voisi olla Juhani Seppovaaran Mopolla Suomeen (Otava, 2007) ja siitä vaikkapa seuraava randomilla valittu kohta:

"Mopo on monien elokuvien ja laulujen tähti. Tunturi-foorumille on listattu tunnetuimpia kappaleita: Sleepy Sleepersin Kesämopo, Juice Leskisen Napoleonin mopo, Eppu Normaalin Mopolla tähtiin, Freemanin Mopetilla maailmalle, Klamydian Mopolla suohon ja Liisa Akimofin Miten kauas mopolla pääsee. ---" (mts.56).

Tässäkin kirjassa on monia hienoja valokuvia, mutta pidän tosi huonona ratkaisuna sitä, että suuri osa kuvista on sijoitettu pienikokoisina vieri viereen sivun alareunaan. Ainakin tusina hienoa kuvaa olisi ansainnut suuremman koon ja lisää tilaa ympärilleen.

Ja tietysti tässä yhteydessä on mainittava Tuija Lehtisen nuortenkirja Mopo, jossa kuvataan mopojen tuunausta kymmenen pojan ja yhden tytön tarinoiden kautta.

Sosiaaliset mediat ja Einstein

                         Photo: Robert Doisneau: Le baîser de l'hôtel de ville
Thanks: http://www.masters-of-photography.com/images/screen/doisneau/doisneau_kiss.jpg
Valokuvaajan oppilas on kuvan mallina, poikaystävineen; nainen sai alkuperäisvalokuvasta huutokaupassa vuonna 2005 155 000 euroa. Kuvasta on tullut ikoninomainen artefakti. Robert Doisneaun töiden näyttely oli Helsingin Tennispaltsissa 16.2. -22.4.2007 - ostin sieltä 10 kpl kirjoitusvihkoja, joiden kannessa on tuo valokuva. (Ja toisen mokoman, joiden kansissa on koululapsia.)




Koska en saanut kolmannellakaan yrityksellä kommenttia lähetettyä Claralle, kopion kommentin tähän pidennettynä.

Einstein loi yleisen suhteellisuusteorian erittäin kiireisinä työvuosinaan;  patenttivirastossa  työskennellessä valmistui suppea suhteellisuusteoria vuonna 1905, ja myöhemmin, työskenneltyään professorina ensin Zurichin ja  Prahan yliopistoissa, hän sitten Berliinin yliopistossa professorina toimiessaan sai valmiiksi yleisen suhteellisuusteorian vuonna 1915.  Mikäli hänellä ei olisi ollut aikaa keskustella säännöllisesti tieteen ja filosofian kysymyksistä patenttitoimiston aikana ystävänsä Michele Besson kanssa, laskutoimituksista vaimonsa Mileva Maricin kanssa, ja myöhemmin yliopistoaikoina kollegoidensa ja oppilaidensa  kanssa, emme tiedä olisiko hän  selviytynyt nuivassa maailmassa, niin lahjakas kuin hän olikin, niin loistavin tuloksin. Epäilen että ei olisi. Jokainen keskustelu siivitti hänen ajatuksiaan eteenpäin. Älykäs ja tasapainoinen ihminen osaa käyttää käsillä olevia välineitä mielekkäästi. Hän osaa valita. Hän yhdistelee hankkimaansa tietoa omaperäisesti ja toimii muuttuvissa ja uusissa tilanteissa tarkoituksenmukaisesti. Saadakseen aineksia ajattelulleen, hän tarvitsee syötteitä itsensä ulkopuolelta, muilta alan ihmisiltä. Puolitarkkaavaisuuden tilassakin hänellä voi välähtää. Arvelen kuitenkin, ja sitä Clara varmasti tarkoititkin, että jotkut työosiot, niin suunnittelussa kuin toteutuksessakin, vaativat keskittymistä,  työrauhaa, jopa hiljaisuutta.

Einstein ei olisi kuitenkaan kaatunut twitter-, facebook- tai sähköposti -mahdollisuuksiin, vaan olisi käyttänyt niitä nokkelasti ja valikoiden tieteen ja, mikäli se hänestä itsestään olisi ollut kiinni, koko ihmiskunnan hyväksi! Sosiaalisen median haitat kasautuvat vähemmän kyvykkäiden ja mahdollisuuksiltaan rajoittuneempien ihmisten osaksi, kuten voimme todeta joka päivä niiden lasten kohdalla, jotka täyttävät henkilökohtaisen elämänsä tyhjyyttä ja rakkausvajetta pelien, chattien yms. parissa.  Puolitarkkaavaisuuden tila voi heikoin selviytymisedellytyksin ja huonon itsensä johtamisen kyvyin varustetulle ihmiselle olla mentaalisesti hajaannuttavaa. Sosiaaliset mediat voivat siten olla tuhoisiakin. Kaikissa informaatiovälineissä on vaaransa (Ruanda), samoin kaikessa ihmisen kehittämässä tekniikassa. Siksi keskustelua ja kyseenalaistamista ei pidä koskaan tyrehdyttää.  Ja siksi myös mediakasvatuksen  ja lastensuojelullisten seikkojen huomioonottaminen uusmedioiden yhteydessä, myös kirjastoissa, tulisi olla itsestäänselvyys.

Täytyy kuitenkin muistaa, ettei ole välineen vika jos antaa sen tyhmistää itseään ja haitata oman työnsä suorittamista parhaalla mahdollisella tavalla. Tiedonlähteensä saa toistaiseksi valita. Voi myös miettiä omaa osuuttaan: Mitä minä annan tässä tilanteessa muille? Osaanko ottaa vastaan sitä mitä minulle ollaan tarjoamassa?

Samaa mieltä olen kanssasi Clara siitä, että on pikimmiten luotava ohjeistusta ja sopimuksia siitä, miten sosiaalisia medioita käytetään työaikana eri työyhteisöissä, mm. kirjastoissa - sillä niitä käytetään joka tapauksessa yhä enemmän. Tällä hetkellä tilanne lienee aika villi, koska eletään murroskautta. Mahdollisuuksien kääntyminen uhiksi on pyrittävä estämään. Kuten tiedät, en ole uusmediahypetyksen kannalla, koska olen realisti, mutta en  uusmediatekniikoita vastaankaan, koska olen optimisti.

Adalmiina

RSS-lukuohjelma Pink

        Paluu Helsinkiin. (Ks. 19.11. - "Paluu Tessien luota" on matkan alkupäästä.)


Aloitan väristä. Selattuani 52 teemasivua olin aikeissa palata valoisalle iGoogle-aloitussivulle, mutta yksi kokeilemani teema oli jäänyt päälle. Se on vaaleanpunainen, siinä on ylhäällä raitoja ja pari punaista sydäntä. Sen hyvä puoli on vaaleat palkit. Kokeilin kahta manga-aiheista teemaa myös, mutta niissä palkit olivat tummanturkoosit ja violetit. Olkoon RSS-lukuohjelmani eli ikioman web-työpöytäni nimi vaikka Pink.

Tällä hetkellä Pink koostuu seuraavista elementeistä:
Vasemmalla alakkain Päivä ja aika ; Muistilappu; Kurssilaisten blogit; pari muuta blogia.
Keskellä Adalmiinan blogi; Google; Wikipedia; You Tube; Expecting rain; Yle uutiset; CNN.com; Uutiset-HS.fi; Ilta-sanomat; BBC News/UK/Uk edit.
Oikealla: Googlen karttahaku; Espoon sää; Gmail.

Näkymä on hauska, koska vasemmalla ylhäällä on kellon kuva ja oikeassa yläkulmassa kartta ja sääruutu. Olen sulkenut kaikki syötteet otsakkeen alle. On helppo napsauttaa plussasta auki. Nyt kun näkymä on tullut tutuksi, sitä voi ajatella pitää auki heti kun kirjautuu koneelle. Kaikki tarpeellinen on saatavilla. (Paitsi, toistaiseksi minulla ei ole tässä uudessa fläppärissä vielä kuvia eikä mitään muutakaan tallennettuna...muistitikku hankittava niille.) Kohta käyn laittamassa toisella koneella kuvan.

Aluksi ajattelin, että tuosta RSS-lukijasta tulisi enemmän lehdenomainen, mutta nyt ymmärrän että vaikka se on verkkolehtimäinen ulkoasultaan, aloitussivu on kuitenkin avaruusaluksen ohjaamon ohjauspaneelinomainen.
Teen myöhemmin välilehden, jolle voi kerätä aihepiireittäin järjestettynä itselle tärkeitä juttuja. Hyvin järjestettynä ja hoidettuna toimiva juttu.


Tulevaisuudessa tällainen voi olla keittiön, eteisen tai minkä tahansa huoneen seinässä upotetuna, jolloin ohimennessään voi hipaista päälle milloin uutiset, milloin pikaviestimen, näköpuhelimen, sanomalehden, runokirjan, sisustuslehden, tenttikirjan, säätilan, syntymäpäivien digikuvat, kevätjuhlaesityksen jnejne. Tämän pienen Pinkin tarjoaman näkymän läpi näen kauas tulevaisuuteen. Toivon että siellä kaukana on vielä ihmisiä ja heidän kesken vallitsee hyvä tahto.

Lainaukset Mauri Ylä-Kotolan ja Mehdi Arain kirjasta Uusmedia-tieteen perusteet (2000):

"Pelkkä muutos ja uudet kulttuuritekniikat sinällään eivät riitä evoluutiossa henkiinsäilymisen kriteereiksi. Muutoksen voi edellyttää olevan myös kehitystä, etenemistä oikeaan suuntaan. Uuden mediateknologian suunnittelua tarkastelevasta tutkijasta ei aina vaikuta varmalta, ollaanko teollisuuden tekemissä ratkaisuissa menossa oikeaan suuntaan. Tärkeää on kysyä, mistä lähtökohdista suunnittelua tehdään. Teknologisen determinismin nimellä tunnetun ajattelutavan mukaan yhteiskunnan kehitystä ohjaa tekniikan kehitys, kun taas tekniikan kehitys tapahtuu omien autonomisten lakiensa mukaisesti ---"

"Useasti on esitetty, että media (verkko, multimedia ja mediaintegraation kautta myös televisio ja radio) on tietotekniikkapohjansa johdosta ala, jonka kehitystä teknologinen determinismi onnistuneesti kuvaa. Tietokonejärjestelmien ja ohjelmistojen tuotekehittelyhän tapahtuu enimmäkseen yksityisellä sektorilla, jossa kehityksessä mukana pysyminen on arvo sinällään, eikä kysymys siitä, mihin ollaan menossa, nouse." (mts.98)

Adalmiina

Oranssit napit

                                     Adalmiina Helsingin ja Espoon välillä

Kuten huomaatte, löysin lopulta oransseja nappeja!

Piti valita Lisää gadget -kohdasta Blogiluettelo Linkkiluettelon sijasta. Olin iloinen ja harras, kun näin oranssit napit ensi kerran blogissani. Jostain syvältä tunnemuististani pulppusi värirunoja, jotka kauan sitten koulussa kirjoitin. Oranssien nappien kunniaksi liitän oheen Keltaisen runon ja kolmesäkeistöisestä Punaisesta runosta muistamani ensimmäisen säkeistön - niistähän tulee sitten oranssi. Oranssia runoa en aikoinaan kirjoittanut.

  Keltaisen leijan tein

  unenkaltaisen.

  Kukkulan huipulle vein

  unhoitin entisen.

  Punaisen pallon löysin

  piilosta kesäkuuman asfaltin.

  Ylitse kaupungin muurin

  se kädessä kapusin.

Mutta täytyyhän oransseille napeille tehdä oma runo, esim.

                       Oranssin napin sain

                          omakseni  kokonaan

                                nyt mä olen asukas

                                    Mandariinimaan!

Terveisin Adalmiina

Pienin askelin eteenpäin

Delicious ja RSS

                                 Maalla, omenapuun vieressä: kaunis mutta piikikäs
Huh. Olipa kokemus.
Kurssiohjeet ovat erinomaiset. Kurssin vetäjien ja kurssilaisten avuliaisuus on ilmeistä. Silti vasta eilen illalla luin ohjeet ja tehtävät kyllin rauhallisesti läpi. Yhtäkkiä tajusin mistä on kyse! Miten piinaavaa olikaan viikolla miettiä asioita, joista ei saanut minkäänlaista otetta.

Oli mahtavaa kerätä aineistoa Deliciousiin ja RSS-syötteitä Gadget-palstalle. Kunnes. Palkki tuli täyteen. Blogeja, web-sivuja, RSS-syötteitä jne. alkoi vyöryä palkista ulos. Joka puolelle. Kun avasin täyttösession jälkeen blogini, käteni hikosivat. Siellä ui heti blogin nimen alla  23.10, tuijan23asiaa, Netlibris jne. Vähensin ensin RSS-syötteiden tarjoamat näkymät kolmesta kahteen - ei apua. Poistin Espoon kaupungin syötteitä - ei apua. Lopulta totesin, että tällä hetkellä sivupalkkiin mahtuu vain 13 erillistä osiota, ovat ne sitten blogeja tai mitä tahansa. Varmaankin asialle voi tehdä jotakin asetusten kautta, mutta en keksinyt mitä.

Espoon kaupungin sivuilla RSS on selkeästi sivun vasemmassa yläkulmassa ja sieltä löytyy joukko syötemahdollisuuksia, esim. kirjastot, jonka aion huomenna ehkä vaihtaa jaakkokeskarin tilalle, jotta vaikuttaisi uskottavalta julkishallinnon seuraamiselta. Mutta minne ne Ylen verkkouutiset saisin? Tyhjän tuntuista tilaahan tuossa olisi vaikka miten, mutta käytännössä se ei ole tyhjää vaan varattua.

Luovuin sitten niiden oranssien nappien metsästyksestä. Ihan mukavia ovat nuo kaikki tuossa oikealla noinkin. Pääasia että ovat. 

Kyllä RSS on hieno keksintö. On tosi kivaa saada ilman mitään vaivannäköä luettavakseen sitä mitä haluaa. Haluaisin heti perustaa ihan oman pikku uutislehden itselleni. Ja lukijoille tietty myös. Mitenkähän se mahtaa sitten tapahtua? Se tilan raivaus.

Kuvassa Catarina Kruusvalin Ellenin omenapuu -kirjan kansi. Kuvitus Catarina Kruusval, suom. Tittamari Marttinen, Tammi 2007.

Pakko sanoa pari sanaa tuosta Kirjasto Omenan kirjapuutarhasta. Olin vuoden 2006 lopussa työtoverini kanssa seminaarissa, jossa esiteltiin blogeja ja päätimme heti seuraavana päivänä perustaa Kirjasto Omenan kirjapuutarhan. Kävi vain niin, että työtoverini teki perustamistyön ja alkoi kirjoittaa blogiin; minä en päässyt koskaan toiminnan tasolle asti. Tänä keväänä kyseinen bloggaaja siirtyi toiseen kirjastoon ja minä pääsin ts. jouduin, koska luulin tekniikkaa hankalaksi, bloggaajaksi. Kesä alkoi vaihtua aavistuksissani jo syksyksi ja sitten huomasin tämän 23 asiaa -verkkokurssin. Sinne!

Kun 19.10. aloitimme kurssin, painiskelin itse asiassa tuon kirjapuutarhan blogipohjan kanssa. Blogilla oli kaunis vaaleanpunainen omenankukkatausta, mutta juuri 19.10. huomasin sen päällä punaista tekstiä, joka kertoi että - en enää muista mitä, mutta piti keksiä uusi pohja. Sitten kävikin niin, että osastoltamme löytyi yllättäen innokas bloggaajakandidaatti, joten Adalmiinan vinkit jäänevät jatkossa satunnaisiksi.

Tervetuloa uudet tehtävät vaikka vanhojakin on vielä vähän rästissä!

Ai niin.Täytyypä muuten ostaa Kaisa Hypenin toimittama kirja Kirjasto 2010 - Lukijat, tekstit ja verkko (BTJ, 2009). Näyttäisi olevan vasta Kauniaisten kirjastossa lainattavissa. Vinkin tästä kirjasta (mutta emme sen ostamisesta) saimme mesessä 3.11. Muutoin mese mietityttää.

Adalmiina

Lepäävä tiikeri

Oivallus

Tuo Expecting Rain, blogini oikeassa reunassa, siellähän on joka tapauksessa myös You Tube -tallennuksia, joten pikkusormi tuli annettua paholaiselle jo aiemmin! Kesti aikaa tajuta se. Palaan asiaan.

Adalmiina

Julkinen häpeä

Töissä. Avaan blogin. Arvaan sen käyneen taas. Kuvia on kaksinkertainen määrä ja päiväkirjalainaukseen on tullut valtavia rivivälejä. Poistan rivivälejä poistamasta päästyä mutta mikään ei auta. Lopulta niputan yhteen sellaista, mikä ei alunperin ollut yhdessä eli poistan osan riviväleistä - painajaismaista. Pitikö tähänkin ryhtyä?

Niin että miksi kerroin Tallinnasta ja Tartosta? No kun ne ovat elämäni kolmesta työulkomaanmatkasta kaksi viimeisintä. Tartossa kävin Kirjasto Omenan henkilökunnasta koostuvan ryhmän kanssa kolmisen vuotta sitten ja Tallinnassa Espoon Nuorten ryhmän kanssa viime vuonna. Nuo kaksi vierailua Viroon ovat toistaiseksi, mutta toivottavasti eivät ainiaaksi, ainoat vierailuni maahan.

Adalmiina

Kommentti edelliseen

       Vaaleanpunaiset ruusut: syntymäpäivä elokuussa 2009

Eipä tullutkaan esityksiä You Tubesta, kuten edellisessä blogitekstissä kirjoitin. Ei ilmeisesti ole mahdollista saada, tai en ainakaan minä saanut, yksittäistä You Tube -videota linkiksi. You Tube aukeaa kokonaan käytettäväksi. Oikean esityksen kohdalta kylläkin, mutta en halua blogiini linkkiä You Tube -maailmaan .... Täytyy ottaa selvää asioista.
Ruusut on kuvattu elokuussa.

Musiikkia, muistoja, viittauksia ja mese 3.11.

Kuvassa Bob Dylanin Modern Times -levyn kansi, jossa on käytetty Ted Cronerin valokuvaa.

Photo: Taxi, New York Night, by Ted Croner, 1947-48; Ted Croner on tunnettu  1940- ja 50-lukujen öisistä New York  valokuvistaan; kuului taiteilijaryhmä New York Schooliin.



Seuraavat lainausmerkeillä varustetut katkelmat ovat Taideteollisen korkeakoulun professori Juha Varron kirjasta Kauneuden taito (3.painos):

"Jotta kauneuden taito olisi käsitettävä, meidän on ajateltava kreikkalaisten tavoin, että kauneus ja hyvyys ovat sama asia. Esteettinen ja eettinen ovat yksi ja sama: kaikki se, mikä on hyvää, näyttäytyy meille kauniina." (mts. 25)

"Jos nyt ajattelemme, että musiikki on kieltä tai sen kaltaista, meidän tulee tietenkin olettaa, että musiikilla on viesti, että se kertoo jostakin muusta kuin mitä se itse on. Tällöin ajattelemme, että musiikin takana - kuten kielenkin takana - on jotain, jonka välittämiseen musiikkia tarvitaan. Tämä jokin on sitä paitsi jotakin muuta kuin se, mitä varten kielemme on, sillä muussa tapauksessa meillä olisi kaksi päällekkäistä ilmaisemistapaa, kaksi kieltä, yhtä asiaa varten. Tämä taas ei tunnu kovinkaan todennäköiseltä ---"(mts. 42)

"Vertaaminen kieleen tuo kuitenkin mukanaan ideoita, joita ei voi hylätä. Se paljastaa jopa asioita, jotka auttavat paremmin ottamaan huomioon musiikin kompleksisuuden. Monimutkaisuus ja rakentuminen monista erilaisista tekijöistä ei musiikissa ole tarpeetonta vaan olennaista.---"(mts. 43)

Samalla tavoin kuin musiikki, kuvakaan ei ilmaise, eikä sen tarvitsekaan ilmaista, täsmälleen samoja asioita kuin kieli. Web 2.0 tuntuu kiehtovalta mahdollisuudelta yhdistää kahden elämääni 11-vuotiaasta asti kuuluneen asian, päiväkirjan kirjoittamisen ja leikekirjojen tekemisen ideoita. Blogi ei minun tapauksessani korvaa edellämainittuja, mutta voi parhaimmillaan tulla niiden jatkoksi, linkiksi muihin ihmisiin päin. Siksipä ajattelin laittaa tähän tuon kuvan Dylanin levynkannesta; You Tube:sta linkin levyn lopetuskappaleen erääseen esitykseen; jopa Dylanin Someday Baby & iPod5G:n -mainospätkään, koska pidän kappaleesta;  katkelman Tarton matkan päiväkirjastani kolmisen vuoden takaa. Alan aavistaa blogin voivan koukuttaa ilmaisumuotona! Ilmiötä pitää miettiä.

       Verkon läpi

Viittauksista keskusteltiin tiistaina 3.11. mesessä. Matti tai Mace, en voi tarkistaa kumpi, (en ole päässyt käsiksi tallennukseen ja tuskin pääsenkään) mainitsi akateemisten julkaisujen ongelmasta: nettitekstiin on ollut vaikea viitata, koska ei ole ollut mahdollisuutta haluttaessa osoittaa juuri sitä kohtaa, johon viitataan, vaan ainoastaan kokonaiseen web-sivuun. Keskustelussa ilmeni kuitenkin, että on kehitetty järjestelmiä, joilla voidaan linkin avulla viitata kappaleeseen tai jopa sanaan. URN (Uniform Resource Name) on verkkojulkaisun  tunniste; siinä voi viitata jopa sivuun. Hienoa!

(Sivupolku. Miksi mese-keskustelun tallennuksen mahdollistava tekniikka kannattaa hankkia, jos ei tätä kurssia varten, niin kuitenkin esim. kirjastoihin tulevaisuudessa? Vain siten ideoiva tai päätöksiä tekevä mese-kokoustaminen voi antaa kaikkensa - asioita voisi helposti tarkistaa myöhemmin?)

Ote Adalmiinan päiväkirjasta vuodelta 2006:

Tulin yksin vieraaseen kaupunkiin

kuuntelen Bob Dylanin Modern Times´ia

Ylellistä olla yksin

Surullista olla yksin

mutta huone on iso

kylpyhuone avara

miksi vaipua alakuloon

Seuraavana päivänä, bussissa, matkalla Tartosta Tallinnaan:

Rakastunut Tarttoon!

Tämä ei ole mikä tahansa maa

vaan ilmestys

Kuljemme vanhaa jokilaaksoa

merelle saakka

näen nyt sinisen taivaan alla

saman maiseman joka tullessa

peittyi illan pimeään

Syyskuun alku

hellepäivä

suloinen pitkän, pitkän kesän jälkeenkin

pelto on kynnetty

täällä on siis ainakin muutama

viljelty peltokin olemassa

maantieteellinen olemassaolo

mielensisäinen olemassaolo

tämäkin hurmaava yön kukka

sädehtii kauneuden lisäksi

kivuliasta valoa

kuolevaisuuttaan ei voi paeta

eikä tämän lakeuden kauneutta

vihreät pellot täynnä vaaleanharmaita ruohorullia

siistissä järjestyksessä

karamellin vaaleanpunaista

kun suljen silmäni ja ajattelen sitä

näen läpikuultavaa vaaleaa aniliininpunaista

kuin kosmoskukkaa

kultapalloja

villiintyneitä kultapiiskuja esikaupungissa

matalaa kuusiaitaa pellon ja tien välissä

tällaisen maiseman äärellä ei voi olla ikävä ketään -

jos olisi

peltomaan tasaisuus levittäisi sen maan ääriin

Villiintynyt omenapuutarha

viehättäviä pihoja

ja sitten meri

hopeanvaaleansininen

Taivas teräksenharmaa

Satama

laiva lipuu ulapalle

Jää hyvästi

lumottu yön kukka

jää hyvästi

öisten puistojen kaupunki

jää hyvästi vuosisatainen kivikatu

jää hyvästi H.C.Andersen

(vaikka et asunutkaan tässä kaupungissa)

jää hyvästi vaaleanpunainen matala talo Jaanin kirkon ja yliopiston välissä

jääkää hyvästi sillat ja portaat

jääkää hyvästi hotellit ja kahvilat

jää hyvästi Tartto

jää hyvästi

(niin hyvästi kuin voit

vietyäsi sydämeni)

Ihmiset prosessoivat asioita eri tavoin. Tätä kuvaa otettaessa on ajateltu värejä ja samalla kaiken katoavaisuutta. Kuva on muisto ihanasta viikonlopusta maalla, mutta myös jatkuvan muutoksen symboli. Mikään näkyvä ei pysy muuttumattomana, mutta maailman ja elämän kokonaisäärellisyydestä emme voi olla varmoja.

Seuraava kuva siksi, että Modern Times -levyn ensimmäisessä kappaleessa, Thunder on the Mountain, mainitaan Alicia Keyes. Ja tietenkin Alicia Keyesin itsensäkin vuoksi. Dylanin levyn viimeinen kappale, Ain't Talking, liittyy mielessäni aina lämpimään yöhön, jolloin kävelin yksin Tartossa, joen toiselta puolelta, sillan yli, puistojen läpi, Raatihuoneen torin vieressä olevaan hotelliini. Mystic Garden.

2.12.2009: Vaihdoin hienon mustavalkoisen Alicia Keyes - kuvan tilalle tämän Alicia Keyesin The Diary of Alicia Keyes -levyn kannen, koska en löydä mistään enää ed. kuvan tietoja. Harmi, mustavalkoinen kuva sopi Modern Timesin kanssa yhteen. Toisaalta nyt molemmat kuvat ovat levyn kansia, joten yhtenäisyyttä sekin. Lisäksi levyn Diary -teema sopii mitä parhaimmin tähän yhteyteen. Myös kuvan värit sopivat hyvin yllä olevaan omaan raparperinlehtikuvaani. Olin etsinyt tietoja ed. kuvasta heti kun huomasin, että oli unohtunut blogista, mutta viimeinen kimmoke oli se että löysin kuvan Googlesta - viittauksena omaan blogiini! Niin, Bloggerhan on Googlen ilmainen blogityökalu, joten kaikki on yhteistä?

Anyway, tämän alla olevan levyn kuvien tunnettu valokuvaaja onWarwich Saint, 

                            http://www.warwicksaint.com/photographer/archive/music

 photo:  Warwich Saint

 

Välinäytös

 

Blogi on kätevä tapa esittellä kollegoille sanallisesti ja kuvallisesti ideoita, vinkkejä ja hyviksi havaittuja

toimintamalleja. Nämä kuvat on tallennettu Prinsessa, karhu ja noita -viikolta, lyhyesti sanottuna Prinsessaviikolta, viime vuodelta. Ajatuksena oli tarjota lapsille elämyksellinen satukokemus. Se onnistui.

Kolmen karhun luona asui pieni hiiri.