web 2.0

                                           Kuva Tallinnasta 

Kävin sisareni ystävällisen huomautuksen ohjaamana poistamassa yhden sanan profiilistani (feministi).

Olen jäljessä tehtävissä, joten yritän nyt kotiuduttuani paneutua edes johonkin rästitehtävään.

Tämä on mielenkiintoista ja ajatuksia herättävää. Tarkoitan web 2.0 maailmaa, kaikkea tätä jakamista, kommentointia, keräämistä, yhdistelyä, esiintymistä, esittämistä, osallistumista, seuraamista. Sisällöntuottamista.

Teknisesti ja idealistisesti ajatellen web 2.0 on ihmiskunnan mullistavimpia ellei mullistavin monenkeskisen kommunikoinnin mahdollistaja. Kommunikoinnin ja tiedonvälityksen vaikutus on kuitenkin kytköksissä kommunikoivien ja jakavien ihmisten ja ryhmien motiiveihin ja päämääriin - uskomuksiin hyvästä ja pahasta elämästä ja kehityksestä.

Web 2.0 herättää ihastusta ja innostusta mutta myös inhoa. Miten helppoa, miten naurettavan helppoa tekniikoita hallitsevan on nykyään tehdä pahaa; manipuloida, johtaa harhaan, hyväksikäyttää, hämätä, häiritä, levittää propagandaa, suunnitella ja organisoida rikoksia!

Adalmiina

Pioni

Yksi lempikukistani. Samassa penkissä on myös malvaa, Claralta saatu harmaakäenkaali, kalpean vaaleanpunakukkainen kuunlilja, liilakukkainen meirami yms.
Kirjoitin tämän tekstin ja laitan tämän kuvan mukaan pelkästään siksi, että ihmettelen miksi äskeinen tallennukseni, aivan toisesta aiheesta, ei näyttänyt tekstiä vaan pelkän otsakkeen. Sama tapahtui minulle 19.10. mutta silloin syy oli se, että olin vahingossa laittanut näkymättömyyden päälle...
Adalmiina

Vaahterat

Aiemmin syksyllä

Tuokiokuvia ja tunnelmia

Eräänä aamuna töissä

Verkossa, again

Kokemuksia? Kuin rottakokeen labyrintissa olisi poukkoillut outona, ymmärtämättä. Verkossa, sen saaliina, "yllättäen, pyytämättä". Ei, ei, ei - jokainen virhe ja harha-askel on itse otettu. Verkko on vain verkko. Nyt taas verkossa, itsensä, bloginsa, kenties muitakin löytäneenä? Com ja net olivat menneet sekaisin, työtoveri keksi. Gmail ja Hotmail olivat menneet sekaisin - minä itse keksin. Ollako siis onnellinen? Pääsin kuin pääsinkin pois pahasta paikasta, siitä pahimmasta, tietämättömyyden ja avuttomuuden tilasta. Katson ulos. Vain yhdessä vaahterassa on enää lehtiä. Ne ovat kullankeltaisia. Muistan, miten oppikoulun ensimmäisellä luokalla kirjoitin aineen "Syksyn viimeinen lehti". Lämmin muisto sulattaa kohmeeseen menneen tajunnan. Nyt on nyt ja tervehdin elämää! Adalmiina

Kurssin ohjelmasta ja mitä haluaisin kurssin aikana oppia?

Luulin esimerkiksi, että olisi ihan easy case perustaa blogi. Luulin että heti kun päätän alkaa tehdä jotakin omatoimisesti, osaan sen heti tai melkein heti. Ei se niin mennyt. Minulla on päivän päätteeksi kasa uusia sähköpostiosoitteita, joilla en tee mitään; en moneen tuntiin päässyt omaan blogiini, koska käytin jotakin eri osoitetta kuin jonka olin ilmoittanut Bloggeriin; huomasin ettei kännykkakamerakuviani saakaan siirrettyä noin vaan blogiin; aika kului pikakelauksella - huomaan pienistä merkeistä valon vähentyvän ja siirryn vähitellen uusiin maisemiin. Pahinta on se, etten osaa vieläkään käyttää omaa blogiani! Olen ilmeisesti sotkeutunut tunnuksiini, osoitteisiin ym. tahtomattani...

Haluan oppia tekemään käytännössä asioita netissä, ymmärtämään ja hallitsemaan paremmin tekniikoita, joilla asioita nykyään julkaistaan. Nyt olo on sellainen, että menopeli on mahtava, mutta en tiedä missä on hallintalaitteet; seison tien vieressä, kömmin välillä masiinaan sisälle lämmittelemään ja ihmettelen nippeleitä...kokeilen kaikkea ja kohta vehje ei liikahdakaan.

Adalmiina

Syntymäpäivän jälkeinen Uusi Vuosi alkaa

Tervehdys! Vaahterat hehkuvat ikkunan takana oransseina, keltaisina, vihreän eri vivahteissa. Rakastan syksyn värejä. Osa puista on jo paljaina mutta kauempana koivut ja haavat loistavat keltaisina lyhtyinä harmaassa syyspäivässä. Adalmiina