IRC-Galleria on minulle tuttu jo vuosien ajalta. Ei minulla siellä profiilia ole, enkä sellaista ihan heti ole sinne tekemässäkään, mutta jollakin tavalla kirjastot saisivat kernaasti yhteisössä näkyä. Itse olisin nuorisotilan yhteyteen perustettavan Yleisen kirjaston + siellä selkeästi mukana olevan HelMet- kirjaston kannalla Habbo Hotellin osalta, mutta IRC-Galleriassa toiminta vaatii monen seikan huomioon ottamista. Yhtenäinen profiili, joka olisi sitten monessa mukana (yhteisönä ja FanClubina ym). Mutta miten toimia näkyvästi tai vaikuttavasti kaupallisessa ympäristössä ei-kaupallisena...
IRC-Galleria on näyttäytynyt minulle yhdeltä osaltaan, alusta asti, juuri tekniikan mahdollistamana, ajan hermolla ratsastavien rahaa haistaneiden tyyppien luomuksena, jolla lapset (12 v. alkaen) ja nuoret koukutetaan helposti ja pitkäaikaisesti ja joilta lisäksi, yksinkertaisten psykologisten jippojen avulla saadaan rahaakin. Isot rahat kääritään tietenkin mainostajilta. Seuraava lainaus suoraan IRC-Gallerian sivulta mainostajille:
"IRC-Galleria on Suomen tehokkain tapa tavoittaa 15-24-vuotiaat.
74% ikäryhmästä käyttää palveluamme joka viikko.
Sosiaalinen media mahdollistaa potentiaalisten asiakkaiden tavoittamisen, sitouttamisen ja aktivoimisen ennen näkemättömän tehokkaasti. Markkinointiviesti voidaan kohdentaa iän, sukupuolen ja mielenkiinnon kohteiden mukaan.
Perinteisen yksisuuntaisen mainonnan lisäksi tarjoamme myös yhteisökampanjoita, jotka parhaimmillaan tarjoavat jo itsessään mielenkiintoista tekemistä viestisi vastaanottajalle.
Aktivoi asiakkaasi - tee heistä brändisi sanansaattajia sosiaalisessa mediassa!"
Ja ylläolevan alla osoite ja kehoitus ottaa yhteyttä jo tänään. Niinpä niin.
Tästä aiheesta, nuorille mainostamisesta, heidän bränditietoisuutensa herättämisestä, heidän mieltymystensä kartoittamisesta jne. on kirjoitettu niin paljon ja jopa kokonaisia kirjoja, ettei siitä tässä paljoa. Esim. Alissa Quartin kirja
Brändätyt - ostetaan ja myydään nuoria, Like 2003, kiinnitti asiaan huomiota. Nythän sama on Suomessakin pitkällä. Blogeja, erityisesti muoti- yms. blogeja pitävät nuoret naiset ovat jo pitkään (pitkään? aika uuttahan tämä kaikki vielä on) esitelleet maksusta kaikenlaisia tuotteita blogeissaan. Tietenkin siitäkin joku jo keksi kääriä rahaa välistä eli koota blogeja portaaliin ja lisätä ja voimistaa siten mainontaa. Kuulemma tällä viikolla piti aueta portaalin, enpä ole tutkinut.
Toisaalta, nappirahoja ovat vaate- ja meikkimainoksista saatavat korvaukset, kun niitä vertaa esim. pelien mainostamisen volyymiin medioissa - niissähän rahaa pyörii!
Toinen näyttäytymiskulma on ollut, sanotaan nyt vaikka "Kärpästen herra"-vaikutteinen. Vaikutti vuosikausia siltä että lapset ja nuoret olivat täysin oman onnensa nojassa IRC-Galleriassa. Nyt kun asiaan on alettu kiinnittää huomiota, yhteisö on ehtinyt paisua suunnattomaksi, osa käyttäjistä on kasvanut Galleria-putkesta ulos tai muihin sosiaalisen median yhteisöihin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Vanhempainilloissa ja tuttavien parissakin huomasin, miten vähän vanhemmat tiesivät IRC-Galleriasta ja lastensa tekemisistä siellä. Myös monet kirjastoihmiset olivat vuosia kuin horteessa. Joka paikassa mihin minua kutsuttiin puhumaan, kehotin vanhempia viettämään enemmän aikaa lastensa ja nuortensa kanssa, kuuntelevan lapsiaan ja nuoriaan ja, kolmanneksi, tutustumaan itse IRC-Galleriaan. Joku käsittämätön koskemattomuuden kupu tuntui laskeutuneen puljun ylle monen aikuisen silmissä. Tuntui hassulta, ja edelleen tuntuu, että ihmiset, joiden lapset olivat/ovat netissä, mm. IRC-Galleriassa, eivät oikeastaan tienneet/tiedä missä he olivat.
Oma korteni nuorten yhteisön hyväksi on ollut se, että aika ajoin, viimeksi, aika kauan sitten, olen sukeltanut sekaan (ulkopuolisena) ja katsellut ympärilleni. Ei tarvitse kauaa olla liikkeellä, kun eteen tulee ikäviä asioita. Olen kommentoinut niistä ylläpitoon ja joka kerta asiaan on reagoitu (poistamalla profiili jne.). Olin ilahtunut, kun nuori kollegani teki ainakin parista tapauksesta ilmoituksen puolestani, kun näytin caset. Juuri niin vastuuntuntoisen kirjastoihmisen tulee tehdäkin. Puuha on ikävää, mutta se koituu nuorten hyväksi ja se siitä.
Ongelma on myös alaikäiset käyttäjät. Mehän tunnemme asiakkaamme hyvin pitkälle, heidän nimensä, ikänsä ja usein nickinsäkin. Heistä ilmoittaminen kaatuu yleensä siihen, että puhuttelemme tietysti ensin lasta itseään ja selitämme mistä on kyse ja miksi alle 12 vuotiaalla ei saa olla profiilia Galleriassa jne. No, jos nick vaihtuu, täytyy miettiä, mitä tehdä. Olen nähnyt vuosien aikana niin paljon, etten tästä jauha enempää. Jokainen voi, jos haluaa, tutustua asioihin. Ei se pelkästään hauskaa ole.
IRC-Gallerialla on myös kauniit julkikasvot, joista puhutaan, kun puhutaan korrektisti hyvinmenestyvästä firmasta, jossa " heidän, teidän, meidän, kaikkien suomalaisten lapset ja nuoret (74 % nuorisosta) viettävät aikaansa. Eihän silloin voi ajatellakaan että he olisivat...etteivät he olisi...
Toki siellä on satoja ja tuhansia reippaita joukkuevoimistelijoita, jäätanssijoita, telinevoimistelijoita, lahjakkuuksia, tulevia kykyjä, varakkaiden kotien lapsia, kulttuurikotien lapsia, "hyvien" kotien lapsia, rakastettuja lapsia ja nuoria, piskuisia teiniäitejä, rakastuneita pareja, kaunottaria, hurmaavia nuoria miehiä, reiluja koulukavereita, viattomia mopon tuunaajia, runoilijoita, ihan tavallisia, niin tavallisia ja ihania nuoria kuin vain ikinä voi olla...onneksi. Onneksi siellä on niin paljon elämäniloa, toivoa ja fiksuutta havaittavissa, että ei tarvitse nyyhkiä tämän pitempään! Mutta mitään liirumlaarumia en allekirjoita. Kuka sellaiseen uskoo, ei tunne Gallerian arkea muuta kuin sen oman rakkaansa tai tutun nuoren osalta. No mutta, silloinhan asiat ovat juuri sen lapsen kohdalla loistavasti!
Atte Oksasen ja Sari Näreen kirjassa
Lapset pelissä. Virtuaaliviidakon ansat. Minerva, 2006, käsitellään tähän aihepiiriin kuuluvia asioita, samoin kuin pelaamiseen liittyviä asoita - allekirjoitan.
Tuo Sulakkeen mainostajille toteama nuorten "tavoittaminen" on mainostajien ja ikävien tyyppien lisäksi mainio juttu tutkijoille. Parempaa tutkimusaineistoa ja -alustaa ei voisi keksiä. Vai voisikohan?
Luin kaikki tehtävässä olleet tekstit ja Sivupiiriinkin tuli siis tutustuttua. Sivut latautuivat tavattoman hitaasti, mutta ilmeisesti vika olikin tässä koneessa...
Ahaa, kiertää kommentoimassa vielä...no minäpä kipaisen...laitan tämän siksi aikaa ulos, koska pelkään että kone jumittuu taas. Äsken pelastuin tähän asti sillä, että kerrankin höksäsin kopioida tekstin ennen kuin jouduin sulkemaan koneen. Että jotain on opittu kantapään kautta.
Kävin tässä välissä Tuijan 23 asiaa -blogissa kommentoimassa:
"Jep, menen tämän jälkeen katsomaan Pasilan kirjaston Galleriasta.
Kivat, helpot, hauskat ja samalla kuitenkin bonuksena tietoakin antavat pikku kyselyt; kirja-, levy-, manga-, leffapähkinät...joo, saattaisi toimia."
Kävin katsomassa ja aika kivoja olivat. Mikä lie Bionicle-hahmo se yksi olikin, mutta se toi mieleen (vaikka ei näyttänyt siltä) Rautajätin, Brad Birdin hienon elokuvan, ja tietysti sen taustalla olevan Ted Hughesin Rautamiehen.(En olisi kyllä sytyttänyt mitään tuleen.)
Ja sitten kävin Kattilaa moikkaamassa ja Kattilalla oli Helsingin osalta Nuorisoasiainkeskus mainittu yhteistyökumppaniksi. Espoossa se olisi yESBOx.
Tämä on ikuisuuskysymys pääkaupunkiseudulla: tehdäkö asioita kaupungittain vai yhdessä. Ja IRC-G. on sentään koko maata (ja laajemminkin) koskettava. Nuorisotyöosapuolen, samoin kuin kirjasto-osapuolenkin pitäisi mielestäni olla laajempi kuin vain yhden tahon/kaupungin. Toisaalta aito paikallisuuskin tärkeää. Sehän näkyy Galleriassa selvästi. Paikkakunnat, kaupunginosat ja hyvinkin pienet asujamistot ovat muodostaneet omia yhteisöjään. Vaikka ollaan netissä, ollaan samalla kartalla, ts. samanaikaisesti kartalla, ts. samaan aikaan myös kartalla jossakin tietyssä maantieteellisessä pisteessä ja, toistaiseksi se on vahva side ihmisten välillä, vaikka voidaankin helposti luoda siteitä ja oikeita suhteita toiselle puolelle maata ja maapalloa!
terveisin
Adalmiina
