Torstai

Cicely Mary Barkerin Syysleimun keiju, uudelleen tarkemmin.

Adalmiinan työvaatekomeron ovessa, sisäpuolella, on keijukuvien yläpuolella vielä kaksi kuvaa teipattuna - toinen kertoo itse itsestään ja toisesta, kesäkodista, tässä vain yksityiskohta:

Tessielle

 

Nyt kun kamera taas toimi, otin Green Gables -kuvastakin yksityiskohdan:

Tessielle

Library Day in the Life -idean kannalta näissä kuvissa on tiiviisti pakattuna asioita ja arvoja, joiden kautta teen työtäni, jaksan vaikeina aikoina ja ammennan annettavaa asiakkailleni. Ei niitä tarvitse selitellä. Riittää että juttu toimii. Kuvia voi aika ajoin vaihtaa mutta vasta kun itsestä tuntuu siltä.

Prinsessablogit-kurssi - jota ei siis vielä ole formuloitu - opettaa bloggauksen avulla/ohella henkilökohtaisten merkityssisältöjen ilmaisun kuvassa ja blogitekstissä. Vaikka kiteytettyä viestiä ei avaa, sen voi herkkävaistoinen aavistaa. Pointti ei kuitenkaan ole toisen ymmärryksen etsiminen vaan oman itsetuntemuksen ja elämänilon syventäminen. Vain siten riittää jotakin muillekin. Vuorovaikutusta syntyy oheistuotteena, vaikka sen etsiminen ei ole lähtökohtana ensimmäisenä. Kysymys ei ole toisaalta myöskään itsekeskeisyydestä, koska valinta jää blogin lukijalle. Julkiseksi annettu on ymmärrettävä yleiseksi. Mitä yleistä tässä yksityisessä on? Mitä yksityistä saan tästä julkaistusta yksityisestä? Sama koskee kaikkea bloggausta.

Kuvien ei alussa tarvitse olla itse otettuja, pikemminkin päinvastoin. Mitä enemmän on itsetuntemusta, itsekunnioitusta, elämänkokemusta ja kuviin, kuvaamiseen ja kuvattavana olemiseen liittyvää tietoa tai tietoa taiteesta ja sen keinoista ilmaista asioita, sitä hallitummin voi hyödyntää jo olemassaolevia aineistoja (valokuvia, runoja, musiikkia) mutta myös itse luoda niitä. Toisaalta löytääkseen oman parhaan tapansa katsoa, nähdä ja tehdä - erityisesti hyvin nuorena, mutta joskus vanhempanakin - voi harjoitella.

Torstaina aamupäivällä kirjastossa:

  Satutunti päättynyt, pukeutuminen talvituiskuun. Hienot ryhmäkuvatkin otettiin, mutta ne annan lapsille kun he tulevat ensi viikolla. (Ohjaajien kuvauslupa)

 Koululuokka poikkesi kirjastoon. Tällä kertaa ei ollut etukäteen sovittu käynti mutta ei aina tarvitsekaan olla.

Opettaja tekee hyvän työn aina kun tuo luokkansa kirjastoon. (Opettajan lupa kuvata)

 

 Aikuisryhmäkin kävi tutustumassa.

Lopuksi vielä kuva kirjastonallesta, jonka Eeva Jäppinen antoi kirjaston tupaantuliaisissa vuonna 2001. Siitä lähtien nalle kortteineen on istunut ruotsinkielisten kuvakirjojen keskellä. Joskus, tänäänkin, luen uudestaan Eevan kortin taakse kirjoittaman Jukka Itkosen runon. Kortissa Eero Järnefeltin Taiteilijan pojan muotokuva, 1897, josta olen aina pitänyt.

 

Jukka Itkosen Runo on seuraa vailla Eevan kortissa.

Tämän päivän kaikkein erityisin piirre oli unohtumattoman hyytävä lumituiskuinen viima!

Adalmiina