torstai 26. kesäkuuta 2014

Kultasadetta, kaupunkimatkoja, kuurosateita ja jalkapalloa

Tuoksuva...
Ihmeellinen...
Kultasadepensas loistossaan kuin satumainen kattokruunu.
Kesätuuli ruohikossa Turun edustalla.
Turun yliopisto
Turun pääkirjasto
Paavo

Juhannusillan vaaleanpunaiset pilvet klo 22.46
Hopeahärkki ja nurmitädyke viihtyvät yhdessä.
Tampereella muuttoapuna
Tampereella, Metson heijastumia



Sadekuurojen välissä

 Ihana Suomen suvi arvaamattomine säineen! Puolipilvistä, sadekuuroja ja viileää on ollut alkukesän säätyyppi, mutta kummasti kaikkeen tottuu. Jokaisesta aurinkoisesta hetkestä otetaan ilo irti ja sadekuurotkaan eivät ole enää syy siirtyä sisätiloihin. Kunhan vähän pidetään pahimman ryöpyn aikana sadetta katoksessa ja taas jatketaan.

Saappaat ja sateenvarjo, muuta ei tarvita, kun aamusateesta huolimatta haluaan samoilla tuoksuvassa luonnossa. Sadetakkia en ole kertaakaan vetänyt päälleni tänä kesänä eikä sateenvarjokaan ole ollut pikku tihkusateissa tarpeen.

Sukuloimista, yksi muutto, muutama huonekalukuljetus, pari kaatopaikkakeikkaa maalla ja kaupungissa (majojen, puulavojen ja yhden aidan jäänteet nauloineen), metsätöitä, puutarhanhoitoa, lehti- ja kirjainventointia, onnitteluja, vierailusuunnitelmia, pyykkiä, pyykkiä kaupungissa (silmät etsiytyvät pulsaattorikoneiden mainoksiin, kun ei se Heidiltä saatu oikein mahtunut kuivausrumpuineen pesuhuoneeseen), uudet oksasakset (äidin ja isän hopeapajun oksat olivat kuin lakritsia niillä ja Minnan kuivunut orapihlaja-aidan pätkäkin pilkkoutui helposti - mitä nyt moottorisahaa tarvittiin paksuimpiin runkoihin) ym.

Tänään ostan mattavalkoista maalia korituolin paikkamaalaukseen. Mitähän siitä tulee? No jos ei hyvää, niin sitten voi tehdä perusteellisemman kunnostuksen. 
Yhden toverin kahdella kaverilla on jalka paketissa (toisella leikattu, toisella murtunut), mopoilee jossakin vielä tervejalkaisten kanssa. Toinen lähtee leikkaamaan pian mummolan pihan nurmikkoa. Kolmas tulee kohta kotiin ja tuo lisää pyykinpesuainetta.
Rakastan tätä hassua kesää ja meitä.

Ja jalkapalloa! No en nyt ala luetella suosikkejani mutta niitä on paljon!
Ihan kolmea ottelua en ole päivässä katsonut alusta loppuun mutta osapuilleen kaksi päivässä.
Unissakin pomppii palloja, etenkin juuri nukahtaessa... mutta hei, se on vain hauskaa!
Kerran neljässä vuodessa.

Adalmiina

lauantai 14. kesäkuuta 2014

Kaatosadetta ja pudonneita kukkia

Syreenin kukat kaatosateen jälkeen.
Äsken nupulla, sitten kukoistuksessa, nyt tuossa. Jokainen vaihe upea.

Maalla tämä hetki näytti kauniimmalta, koska ympärillä oli sammaleisia kiviä, punertavaa soraa ja tumma keskuskivi. Ikäänkuin pieni japanilainen puutarha.
Tosin syreenikin oli eri, eli aiemmin kukkinut, liila pihasyreeni. Itse asiassa se kukki niukemmin tänä vuonna kuin vuosiin, toisin kuin nämä unkarinsyreenit, mutta silti, maassa yksittäiset kukat ovat suunnattoman kauniita.

Japanilaisten kirsikankukkajuhla hanami ja syksyn lehtien katselu eli vaahteranlehtien katselu Momiji Matsuri ovat monin muodoin suosikkejani. Niiden tavoin myös kymmenien kevätkukkien, syreenien, angervojen, eri ruusulajien, jasmiinin, pionien, hortensioiden jne. jne. kukintaan liittyy ajan askelmerkkejä, vuodenaika- ja tunnelmavivahteita, jotka ovat uniikisti näihin kukkiin liittyviä.

Puut...kaikki rakkaat puut. Kuvasin jalavan siementen sadetta ja iloitsin japaninvaahteran elossaolosta...
 
Juhannusruusu kukki runsaina kermanvalkoisina ryöppyinä pihalla.
Kirvat olivat jo valamonruusun nuppujen kimpussa ja saivat mäntysuopaa...

Lueskelin sieltä täältä Mazzarellan kirjaa Kun kesä kääntyy ja katsoin ulos vuoroin verhon läpi ja verhojen välistä.

Kirjoja pitää olla ympärillä silmäiltäväksi.
Kertalukeminen sopii moniin kirjoihin, totta, etenkin silloin, kun haluaa nopeasti tutustua uusiin ajatuksiin, tutkimuksiin, mielipiteisiin ja näkemyksiin milloin mistäkin, mutta muistelmat, esseet, elämäkerrat, hienosti kirjoitetut romaanit, novellit, runot, näytelmät, taidekirjat, minkä tahansa alan itselle tärkeiltä tuntuneet teokset - eihän niihin päde sama kertalukaisu. Kirjaston on oltava lähellä, mieluiten kotona.

Mazzarella on parhaimmillaan lainatessaan muita, mutta hyvä niin. Nerudaa luin välipalaksi.
Kaikessa tutussa luetussa on aikakoneen ominaisuus. Edelliset lukukerrat muistuvat mieleen. Etenkin ensimmäiset tai merkittävimmät. Ne kerrat, jolloin teksteillä oli suurin vaikutus ja jolloin itsellä oli erityistä meneillään, mietinnässä. Ne elämät, joissa silloin oltiin.

Musiikkiin ja tuoksuihin pätee sama, paitsi että ne ovat nopeampi tie kerran koettuun.
 Matkalla.
Kerroksellinen tie.

Yksi perhe muuttaa viikonloppuna. Mukavaa saada olla taas mukana!

Alkoi sataa! Nyt sade kiihtyy! Mahtava ropina.


Adalmiina

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Kesäilta, kesäyö





Aurinko on juuri laskenut.
Kinosangervo hehkuu valkoisena.
Kuusama tuoksuu; eilen se oli vielä nupulla (alakuva),
 nyt levittäytyy angervon sekaankin.

Keittiöpiha on täynnä syreenien tuoksua.
Pääskyset syöksähtelevät taivaalla,
niiden kirkunaan tiivistyy kesäillan huuma.

Kuukuva on eilisiltainen, pilvet lipuivat paikalle juuri, kun otin kuvaa.
Syreenit eilen päivällä, kun taivas oli häikäisevän sininen.

Kesä! Taas kerran, mahtavaa!

Adalmiina