Vuoden lopussa

           Joulupostaus ennen                     joulukuun ja koko vuoden loppua.

Terveisin Adalmiina

Onnellisia hetkiä

Hassuja välähdyksiä kiireisestä, hauskasta ja onnellisesta päivästä.

Muutama muistijälki nuorten juhlalookista!

Päivänsankarilla oli vaaleansinikukallinen silkkisolmio ja hopeinen solmioneula, jossa kaiverrettuna nimi ja merkkipäivä. Kiitos Päivi!

 Kiitos kaikille muillekin vieraille kivasta juhlasta ja lahjoista!

Kyllä, hyvä juhla on vieraiden(kin) ansiota!

Aamuyöstä Adalmiina

Viimeiset lehdet viikon takaa

 

 

 

 Nuo olivat tämän vuoden viimeiset lehdet noissa pensaissa.

Nautin niistä ja muista syksyn lehdistä aivan suunnattomasti loppuun asti.

Vuosi vuodelta ihailuun, nautintoon ja esteettiseen hurmioon tulee syventävä vivahde. Ajan kulun tajuaminen syventää ja laajentaa hetken huomioita. Kaikella on merkitystä katoavuuden, mutta samalla myös uudistumisen ja elämän vuoksi. 

  Nämä hepat olivat Sellon Tikkumäen tallin edustalla.

 Uutta Kauklahtea

Kauklahden kirjasto

Laura kutoo nuken sukkaa.

Hyvä Daai, You did it!

Adalmiina

Harvenee, kevenee, sataa

 Alin kuva 17.10. Laajalahdesta, samoin H:t ja sakset; kolme kuvaa kirjamessuilta - Kunnaksen kirjankuvitus tapettina, Pertti Jarla kirjoitti ja piirsi jollekin omistuskirjoituksen, Aleksis Kiven kirje Kaarlo Bergbomille.

Sataa. Nytkin. Se kuuluu syksyyn.

Viimeiset värikkäät lehdet hehkuvat märkää asfalttia vasten.

Tänään kotimatkalla vaaleanpunaista taivasta vasten märkien puiden profiilit.

Viikonloppu!

Huomenna pyhäinpäivä eli kerran eläneiden päivä.

Rauha heidän muistolleen.

Adalmiina

Four Years After

Kaisaniemen puisto raitsikan ikkunasta nähtynä, iltapäivällä 11.10.2013

Aamulla 11.10.2013 Pasilassa

Iso Paja 11.10.2013

Pölyiset hyllyt, mutta raikas tausta. Yle, Iso Paja.

Pihan halki Yle:n studioille

Vaahterat Ison Omenan edessä

Satumetsä työmaan reunalla

 

 

 

 Piispansillan työmaata Espoossa

 

Sumeaa ja kiehtovaa, värien leikki, jota on vaikea vangita

Kaksi alinta kuvaa kotimatkalta.

 Reittiopas on tullut tutuksi ja lähimatkustaminen muuttunut hauskuudeksi.

 Lyhyin matka ei olekaan aina helpoin matka!

Heti ensimmäisenä loman jälkeisenä päivänä muutin myös loppukotimatkani kävelyreitin.

Hyvät energiat virtaavat pikkuasioihinkin, kun muuttaa itsestäänselvyyksiään silkan vaihtelun vuoksi.

Vaalin harmoniaa pysyvien ja muuttuvien asioiden kesken. 

Mitä enemmän on muutoksia, itse etsittyjä ja luotuja tai elämän eteentuomia, sitä tarkemmin on puntaroitava pysyvien elementtien arvo. Ei kannata raahata mukanaan mitään turhaa. Mutta vain juureton, toivoton tai näköalaton antaa kaiken mennä menojaan, osaamatta pitää mistään kiinni.

 Takertuja hakee turvaa näennäisestäkin pysyvyydestä, juureton muutoksesta muutoksen vuoksi, pysähtymisen ja ajattelun pelosta, arvottamisen kammosta.

Viisas lajittelee rauhassa, kehittyy harjoituksen myötä, antaa itselleen aikaa uudistua ja uudistaa rakentavasti.

Jussi T. Kosken luento luovuudesta 12.10. Ison Pajan mediakasvatusseminaarissa oli toisen seminaaripäivän helmi.

Eilen blogi täytti neljä vuotta! Jeah!

Adalmiina

October

Ylimpänä tämän päivän kuvat. Matkalla Laajalahdesta Leppävaaran kautta.

Isä on päässyt taas kotiin. 

Lempeät villiviinit. Pihalta poimitut kultapiiskut vanhempien keittiössä.

Ihanan elokuun jälkeen tuli syyskuu, jonka jokaiseen päivään sisältyi ilon lisäksi kalvavaa huolta.

Eristin sen kuvan keskelle. Olli muisti, että viime vuonna vesi suljettiin, kun tuli pakkasta. Hahaa, selvisimme sieltä tänä vuonna aikaisemmin!

Ja syyskuuta ennen oli elokuun loppu. 

Viihdyin jokaisessa paikassa. Nautin kaikesta. Pidin kaikista.

Nyt haluaisin päästä käymään prinsessaklubilla keltaisen prinsessan vastaanotolla!

 

Terveisin Adalmiina