Syyskuu loppumassa, syksy alkamassa

Ylin kuva eiliseltä, muut parin viikon takaa.

Juuri nyt on vaihe, jossa puiden ja pensaiden värit alkavat muuttua. On kiinnostavaa seurata päivittäistä muutosta. Jonain aamuna joku puu on kalvennut, toinen punastunut oksan verran, kolmas harventunut, neljäs saanut lehvistöönsä kullankeltaisia lehtiä, viides on alkanut hehkua. Mahtava näytelmä.

Teiden ja polkujen varsilla sinnittelee syksyn viimeisiä kukkijoita, niin luonnonkukkia kuin ruusupensaitakin. Pihlajanmarjat hohtavat syvän oranssinpunaisina ja lumimarjat valkoisina. Sateen jälkeen syreeninlehdet kiiltävät ja niihin takertuu vaahterasta leijailevia vaaleanoransseja lehtiä.

Maassa on keltaisena mattona havunneulasia ja sammal hehkuu syvän vihreänä, kosteana ja paksuuntuneena. Välillä ilma on sateesta pehmeän raikas, toisinaan tuulee kalseasti ja joinain aamuina on jo hyytävän viileää. Täytyy kaivaa esiin lämpimiä vaatteita.

Syksy on lähestymässä. Vielä on hetkiä, jolloin aurinko lämmittää iltapäivällä, täytyy avata takki, kaivaa laukusta aurinkolasit, voi seisoa paikassa, jossa ympärillä on vain vihreää ruohoa, vihreitä puita ja kesän tuntua.  Mutta ne paikat ja hetket pienenevät viikko viikolta.

Adalmiina