tiistai 23. maaliskuuta 2010

Väliaikatietoja

Catherine Deneuve, Jacques Demy, Les Parapluies de Cherbourg, Teemalla 20.3.2010



nimi...ja piirtäjä?

 Aurinkohymy

 Arki-ilme

 Työhuoneen hyllyllä

 Työhuoneen hyllyllä

Työpöydällä

Silmänilona

Työpaikan naapuri aamulla 23.3.2010

Työpäivän päättyessä, 23.3.2010 klo 17.00; The Baseballs on juuri lopettanut soittamisen ja jakaa nimikirjoituksia. Rihannan Umbrellan rockabillyversio sulkee ensimmäisen kuvan avaaman ympyrän.

Lukuviikon teemana on käsikirjoitus. Aiheeseen liittyen Sohviin:
Thydell, Johanna
Kattona tähtitaivas Otava, 2004 ja 2009
eller I taket lyser stjärnorna, 2003
Kattona tähtitaivas (I taket lyser stjärnorna)
Ruotsi 2009
Ohjaus: Lisa Siwe
Jones, Diana Wynne: Liikkuva linna, 2005/ Trollkarlens slott, 1988; Det levande slottet, 2005 / Howl's moving Castle, ilmestyi 1986
Miyazaki, Hayao: Liikkuva linna, 2004
Gaiman, Neil: Coraline varjojen talossa, 2003 / Coraline, Bonnier Carlsen , 2003/  Coraline, ilmestyi 2002
Coraline, sarjakuvaksi sovittanut P. Craig Russell ; suomentanut Petri Silas, 2009
Wahl, Mats: Emma och Daniel (Mötet (1996), Kärleken (1998), Resan (1998) / Emma ja Daniel (Kohtaaminen; Rakkaus; Matka)
Emma ja Daniel - Mötet, 2003; Ohjaus: Ingela Magner
                            Jacques Demy, Les Parapluies de Cherbourg
"---Etsin puhelinkoppia, mutta sellaista ei näy missään. Nykyaikainen puhelinkoppi keskiaikaisessa kaupungissa olisi kai kuin finni Scarlett Johanssonin poskessa." Mary Hoganin Ihan kivat kasvot -kirjasta, s. 132; Karisto, 2009; suom. Leena Perttula. 
Jacques Demy, Les Parapluies de Cherbourg
Hyvää yötä!

Adalmiina

lauantai 20. maaliskuuta 2010

Nimipäivillä

Päivin hurmaava Cinderella valkoisella pöydällä. Tutkin kirjahyllyjä. Puhumme Match Pointista ja Scarlett Johanssonista.

Selaan Tiedon tyttäriä (Marjo T. Nurminen, WSOY, 2008) kahvin, jäätelön, vadelmien ja viinirypäleiden jälkeen.
Etsimme kadonnutta aikaa Pescaran kaduilta. Emme löydä Maddalenan, Tizianan ja Paulan taloa.
Street Maps - vain keskipäivän valot ja varjot.


Torstaina Entressen kirjastossa. Tänään, perjantaina, Minna Canthin päivä, tasa-arvon päivä.
Josefiinan nimipäivä; huomenna Kimin!
Kiitos Päivi!
Adalmiina

lauantai 13. maaliskuuta 2010

Lauantaina

Liukkaalla jäällä, tsirp, Ikean lintu.

Iltapäivän aurinko loihtii värejä lipastolla.


Oranssia, aniliininpunaista, keväisiä ajatuksia!

Adalmiinan käyttöönottama rintanappi (tein sen Sohvin avajaisissa syksyllä 2009). Pitkä talvi rannikolla. 

Kirjoitan kyllä wikiin kunhan ennätän.

Adalmiina

tiistai 9. maaliskuuta 2010

Kävelyllä





Tänään oli aurinkoista ja auringon laskiessa liukasta kaduilla ja poluilla...

Adalmiina

sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

Uusiin maisemiin, uusiin prinsessa-aatoksiin


 Haluaisin oppia kuvaamaan valoja ja varjoja kauniisti, mutta toistaiseksi räpsin aivan summanmutikassa mitä sattuu. Joskus tulos on kaunis, joskus kaikkea muuta. Olen kiitollinen, että 23 asiassa esiteltiin Flickr. Sisäinen valokuvaajani alkoi horteisena venytellä, herätä ja vaatia omaa kameraa. En osaa tehdä kameralla vielä mitään muuta kuin painaa laukaisinta. Kaikki on niin vimmatun pientä tuossa vehkeessä, etten edes näe muuta kuin...kaikki aikanaan.


 

Yllä oleva höperö lainaus on kuvattu Philippe Lechermeierin ja Rebekka Dautremerin Kätketyt Prinsessat -kirjan sivulta siten, että vain tuo yksi listan sananlasku näkyy.


 Prinsessa-aihe. Käyn sitä pikku hiljaa läpi eri kannoilta Prinsessablogeja ajatellen. Koska valmiin tekstin tuottamiselle ja julkaisemiselle kertyy helposti tukahduttavia esteitä, otan vapaudekseni sirotella näitä prinsessajuttuja vähän sinne ja tänne tilanteen mukaan. Tämä on alusta asti ollut minulle hauska ja viihdyttävä aihe, vaikka se sisältääkin vakavan pohjavireen. Tai ehkä toisin päin: olen vakavasti sitä mieltä, että aihe on tärkeä ja haluan kehitellä Prinsessablogeja (ja Prinsessapäiväkirjojakin - en suinkaan ole haudannut asiaa!), mutta nautin koko ajan aiheen parissa liikkumisesta. 
*
Viimeisen kymmenen vuoden aikana on ilmestynyt huomattava määrä prinsessa-aiheisia kirjoja, niin lapsille kuin aikuisillekin. Lastenkirjoissa voidaan puhua prinsessa-boomista. (Kirjasto Omenassa alettiin jo muutama vuosi sitten kysynnän myötä merkitsemään prinsessa-aiheisia satukirjoja selkämyksen pienellä prinsessakuvalla, jotta pienet ja isot asiakkaat löytäisivät ne hyllystä helpommin. Lisäksi esittelyhyllykkö on aika ajoin prinsessakirjoille omistettu.)

(Ei seuraava prinsessakirjalinkki ole ruma, sehän on vain koristeellinen. Äh, ne väkäset...joo, joo, joskus vielä.)
http://www.helmet.fi/search*fin/X?SEARCH=prinsess**&searchscope=9&Submit.x=14&Submit.y=15&m=1&l=fin&b=&Da=2000&Db=2011



Yksityiskohta Philippe Lechermeierin ja Rebekka Dautremerin Kätketyt Prinsessat -kirjasta. Varjot tulivat säleverhosta ja muutenkin valokuva kadottaa kuva-aukeaman ihastuttavan rannan.
Kävin lisäämässä tänne yhden vaaleansinisen suht sympaattisen tapauksen, ettei ainoaksi esiteltäväksi prinsessaksi jää tuo kaamea Karmiina.


 
Yksityiskohta Philippe Lechermeierin ja Rebekka Dautremerin Kätketyt Prinsessat -kirjasta. Tämä pelottava Karmiina-prinsessa (Enkelin kasvot, julmurin aivot", kuten kirjassa häntä kuvaillaan.) on kirjan kannessa, tosin, kuten kirjan nimiöaukeamalla ilmenee, muotokuvassa, joka on maalattu ennen Traakian taistelua tuntemattoman maalarin toimesta; maalaus kuuluu Prinsessamuseon kokoelmiin. 
Karmiina on kirjan tekijöiden (tai kustantajan?) suosikki, mutta Prinsessablogien kannalta hän on mukana vain siksi, että voimme pohtia prinsessuuden ulottuvuuksia kyselemällä lisää. Julmuus? Sehän ei kuulu prinsessuuteen. Lisää kysymyksiä tulossa.


(8.3. aamulla kävin poistamassa tästä kys. kirjan kansikuvan. Se on siis hieman erilainen kuin tuo silmälapullinen kuva Karmiinasta.)


Viimeksi tarkastelin prinsessuutta Katja Tukiaisen Halusin olla prinsessa -albumin kautta, nyt lähestyn aihetta uusin esimerkein. Philippe Lechermeierin ja Rebekka Dautremerin Kätketyt Prinsessat (suom. Sanna Kangasluoma; Lasten keskus, 2007) on mahtavan hauska ja taiteellisesti viimeistelty fiktiivinen, kuvakirjamuotoon puettu prinsessaensyklopedia, jossa esitellään tuntemattomia, unohtuneita ja kadonneita prinsessoja ja mainitaan muutamia tunnettuja prinsessoja (Tuhkimo, Lumikki, Prinsessa Ruusunen ym.). Mielikuvituksen ja hulluttelun taso on samaa luokkaa kuin vaikkapa Walter Moersin Sinikarhun 13½ elämää -kirjassa, Kingsleyn Vellamon lapsissa, Scarryn kuvakirjoissa jne. Tässä yhteydessä kiinnostavinta on, mitä todetaan prinsessuudesta ja prinsessoista.

 Kuvassa oleva kirja: Anu Lahtisen Pohjolan prinsessat. Viikinkineidoista renessanssiruhtinattariin. (Otava, 2009)

Anu Lahtisen kirja Pohjolan prinsessat. Viikinkineidoista renessanssiruhtinattariin. Osa takakannesta. Paltaan aiheeseen myöhemmin.

Tässä yhteydessä todettava, että fiktiivisistä prinsessuus-määritelmistä on enemmän hyötyä Prinsessablogien kannalta kuin historiallisten tai poliittisten teosten valtion hallitusmuodosta juontuvalla prinsessa-tittelillä varustettujen henkilöiden elämäkerroilla. 

Tapaamisiin. Alan katsoa American Idolsia.(lisäys 8.3. aamulla: Ja sitten tallennettua Kuorosotaa, myöhemmin dokumenttia Sam Peckinpahista ...Oscar-gaala tallennettu...silmiä kirvelee.)


Adalmiina

lauantai 6. maaliskuuta 2010

Valoa, valoa, kimallusta


Kevättä ilmassa, myös kotona.

Surffaillut netissä, lueskellut runoja.


Arkistoin ystävänpäiväkortit...paitsi yksi jää vielä hetkeksi esille.


Vautsi, rakastan näitä värejä.

Luen myös viikolla hankkimaani Ross W. Greenen Koulun hukkaamat lapset. Opas käytösongelmaisten lasten auttamiseksi (suom. Mirja Muurinen; Finn Lectura, 2009). Peilaan lukiessani koulun tilalle kirjastoa.

Luen myös Montgomeryn Marigoldin lumottua maailmaa ja olen iloinen, että se on suomennettu vasta nyt (suom. Sisko Ylimarto; Minerva, 2009). Jos se olisi ollut luettavissani lapsena, olisin pettynyt... Aion silti lukea kirjan loppuun, onhan se kuitenkin rakastamani kirjailijan luomus. Sisko Ylimartion kirjaa Anna ja muut ystävämme. L. M. Montgomeryn elämä ja sankarittaret (Minerva, 2008) lukiessa häiritsi, kun en ollut lukenut Marigoldista enkä Patista. Siksi tein toisenkin, ehkä vielä kamalamman ostoksen, Montgomeryn Pat-sarjan 2. osan (Minerva, 2010). (Pat. Vanhan kartanon valtiatar...urghh, aion silti lukea...).

Silti, en ala kauheasti moittia vanhaa kunnon Lucy Maudia. En ole unohtanut, miten 12-vuotiaana pidin paria luokkatoveriani sieluttomina moukkina, kun he eivät tajunneet mitä "leimahdus" on ja pilkkasivat sitä (sanaa ja ilmiötä sekä kokijaa, runotyttö Emiliaa). (Muistatko Tessie?) En sanonut heille mitään, mutta tajusin, että me Tessien kanssa olimme herkempiä, empaattisempia ja...sukulaissieluja. (Sukulaissieluus on mielikuvituksen ohella eräs Montgomeryn peruskäsitteitä.)

Ja nyt alan katsoa American Idolsia...

Tapaamisiin.
Adalmiina