Valoa, valoa, kimallusta

Kevättä ilmassa, myös kotona.

Surffaillut netissä, lueskellut runoja.

Arkistoin ystävänpäiväkortit...paitsi yksi jää vielä hetkeksi esille.

Vautsi, rakastan näitä värejä.

Luen myös viikolla hankkimaani Ross W. Greenen Koulun hukkaamat lapset. Opas käytösongelmaisten lasten auttamiseksi (suom. Mirja Muurinen; Finn Lectura, 2009). Peilaan lukiessani koulun tilalle kirjastoa.

Luen myös Montgomeryn Marigoldin lumottua maailmaa ja olen iloinen, että se on suomennettu vasta nyt (suom. Sisko Ylimarto; Minerva, 2009). Jos se olisi ollut luettavissani lapsena, olisin pettynyt... Aion silti lukea kirjan loppuun, onhan se kuitenkin rakastamani kirjailijan luomus. Sisko Ylimartion kirjaa Anna ja muut ystävämme. L. M. Montgomeryn elämä ja sankarittaret (Minerva, 2008) lukiessa häiritsi, kun en ollut lukenut Marigoldista enkä Patista. Siksi tein toisenkin, ehkä vielä kamalamman ostoksen, Montgomeryn Pat-sarjan 2. osan (Minerva, 2010). (Pat. Vanhan kartanon valtiatar...urghh, aion silti lukea...).

Silti, en ala kauheasti moittia vanhaa kunnon Lucy Maudia. En ole unohtanut, miten 12-vuotiaana pidin paria luokkatoveriani sieluttomina moukkina, kun he eivät tajunneet mitä "leimahdus" on ja pilkkasivat sitä (sanaa ja ilmiötä sekä kokijaa, runotyttö Emiliaa). (Muistatko Tessie?) En sanonut heille mitään, mutta tajusin, että me Tessien kanssa olimme herkempiä, empaattisempia ja...sukulaissieluja. (Sukulaissieluus on mielikuvituksen ohella eräs Montgomeryn peruskäsitteitä.)

Ja nyt alan katsoa American Idolsia...

Tapaamisiin.

Adalmiina