Uusiin maisemiin, uusiin prinsessa-aatoksiin

 Haluaisin oppia kuvaamaan valoja ja varjoja kauniisti, mutta toistaiseksi räpsin aivan summanmutikassa mitä sattuu. Joskus tulos on kaunis, joskus kaikkea muuta. Olen kiitollinen, että 23 asiassa esiteltiin Flickr. Sisäinen valokuvaajani alkoi horteisena venytellä, herätä ja vaatia omaa kameraa. En osaa tehdä kameralla vielä mitään muuta kuin painaa laukaisinta. Kaikki on niin vimmatun pientä tuossa vehkeessä, etten edes näe muuta kuin...kaikki aikanaan.

 

Yllä oleva höperö lainaus on kuvattu Philippe Lechermeierin ja Rebekka Dautremerin Kätketyt Prinsessat -kirjan sivulta siten, että vain tuo yksi listan sananlasku näkyy.

 Prinsessa-aihe. Käyn sitä pikku hiljaa läpi eri kannoilta Prinsessablogeja ajatellen. Koska valmiin tekstin tuottamiselle ja julkaisemiselle kertyy helposti tukahduttavia esteitä, otan vapaudekseni sirotella näitä prinsessajuttuja vähän sinne ja tänne tilanteen mukaan. Tämä on alusta asti ollut minulle hauska ja viihdyttävä aihe, vaikka se sisältääkin vakavan pohjavireen. Tai ehkä toisin päin: olen vakavasti sitä mieltä, että aihe on tärkeä ja haluan kehitellä Prinsessablogeja (ja Prinsessapäiväkirjojakin - en suinkaan ole haudannut asiaa!), mutta nautin koko ajan aiheen parissa liikkumisesta. 

*

Viimeisen kymmenen vuoden aikana on ilmestynyt huomattava määrä prinsessa-aiheisia kirjoja, niin lapsille kuin aikuisillekin. Lastenkirjoissa voidaan puhua prinsessa-boomista. (Kirjasto Omenassa alettiin jo muutama vuosi sitten kysynnän myötä merkitsemään prinsessa-aiheisia satukirjoja selkämyksen pienellä prinsessakuvalla, jotta pienet ja isot asiakkaat löytäisivät ne hyllystä helpommin. Lisäksi esittelyhyllykkö on aika ajoin prinsessakirjoille omistettu.)

(Ei seuraava prinsessakirjalinkki ole ruma, sehän on vain koristeellinen. Äh, ne väkäset...joo, joo, joskus vielä.)

http://www.helmet.fi/search*fin/X?SEARCH=prinsess**&searchscope=9&Submit.x=14&Submit.y=15&m=1&l=fin&b=&Da=2000&Db=2011

Yksityiskohta Philippe Lechermeierin ja Rebekka Dautremerin Kätketyt Prinsessat -kirjasta. Varjot tulivat säleverhosta ja muutenkin valokuva kadottaa kuva-aukeaman ihastuttavan rannan.

Kävin lisäämässä tänne yhden vaaleansinisen suht sympaattisen tapauksen, ettei ainoaksi esiteltäväksi prinsessaksi jää tuo kaamea Karmiina.

 

Yksityiskohta Philippe Lechermeierin ja Rebekka Dautremerin Kätketyt Prinsessat -kirjasta. Tämä pelottava Karmiina-prinsessa (Enkelin kasvot, julmurin aivot", kuten kirjassa häntä kuvaillaan.) on kirjan kannessa, tosin, kuten kirjan nimiöaukeamalla ilmenee, muotokuvassa, joka on maalattu ennen Traakian taistelua tuntemattoman maalarin toimesta; maalaus kuuluu Prinsessamuseon kokoelmiin. 
Karmiina on kirjan tekijöiden (tai kustantajan?) suosikki, mutta Prinsessablogien kannalta hän on mukana vain siksi, että voimme pohtia prinsessuuden ulottuvuuksia kyselemällä lisää. Julmuus? Sehän ei kuulu prinsessuuteen. Lisää kysymyksiä tulossa.

(8.3. aamulla kävin poistamassa tästä kys. kirjan kansikuvan. Se on siis hieman erilainen kuin tuo silmälapullinen kuva Karmiinasta.)

Viimeksi tarkastelin prinsessuutta Katja Tukiaisen Halusin olla prinsessa -albumin kautta, nyt lähestyn aihetta uusin esimerkein. Philippe Lechermeierin ja Rebekka Dautremerin Kätketyt Prinsessat (suom. Sanna Kangasluoma; Lasten keskus, 2007) on mahtavan hauska ja taiteellisesti viimeistelty fiktiivinen, kuvakirjamuotoon puettu prinsessaensyklopedia, jossa esitellään tuntemattomia, unohtuneita ja kadonneita prinsessoja ja mainitaan muutamia tunnettuja prinsessoja (Tuhkimo, Lumikki, Prinsessa Ruusunen ym.). Mielikuvituksen ja hulluttelun taso on samaa luokkaa kuin vaikkapa Walter Moersin Sinikarhun 13½ elämää -kirjassa, Kingsleyn Vellamon lapsissa, Scarryn kuvakirjoissa jne. Tässä yhteydessä kiinnostavinta on, mitä todetaan prinsessuudesta ja prinsessoista.

 Kuvassa oleva kirja: Anu Lahtisen Pohjolan prinsessat. Viikinkineidoista renessanssiruhtinattariin. (Otava, 2009)

Anu Lahtisen kirja Pohjolan prinsessat. Viikinkineidoista renessanssiruhtinattariin. Osa takakannesta. Paltaan aiheeseen myöhemmin.

Tässä yhteydessä todettava, että fiktiivisistä prinsessuus-määritelmistä on enemmän hyötyä Prinsessablogien kannalta kuin historiallisten tai poliittisten teosten valtion hallitusmuodosta juontuvalla prinsessa-tittelillä varustettujen henkilöiden elämäkerroilla. 

Tapaamisiin. Alan katsoa American Idolsia.(lisäys 8.3. aamulla: Ja sitten tallennettua Kuorosotaa, myöhemmin dokumenttia Sam Peckinpahista ...Oscar-gaala tallennettu...silmiä kirvelee.)

Adalmiina