Asukastalo ja Porthania

Matinkylän asukastalosta.

Eilen oli viralliset avajaiset.

Kiva tavata sekä uusia ihmisiä että tuttuja, mahtavia yhteistyökumppaneita kymmenen vuoden ajalta, mm. Evelyn. Kiitos Yuko!

Tänään olin ikionnellinen, kun pitkästä aikaa kävin Porthaniassa, seminaarissa. 

Nautin jokaisesta askeleesta vanhassa tutussa paikassa. Ala-aulan puhelinsyvennyksissä - joiden edessä oli vuosia sitten usein jonoa - oli muutama netti - kaikillahan on nykyään kännykät!

Ja tietysti piti käydä Gaudeamuksen kirjakaupassa! Harmi, ettei Asta ollut siellä enää.

Alla kutsu seminaariin:

KUTSU
Tervetuloa Hiv-tukikeskuksen järjestämään koulutustilaisuuteen. Koulutuksessa esitellään uusi
Seksuaaliterveyden Työkalupakki ja annetaan eväitä nuorten seksuaalisuuden kohtaamiseen.
Mukana on myös ulkopuolinen asiantuntija. Tule kuulemaan lisää:
Porthania P III – Helsingin yliopisto, Yliopistonkatu 3.
Keskiviikkona 30.11.2011 klo 12:00-16:00

Lempibussia ajatellen hyvä päivitys.

Tunsin olevani tukevasti kartalla.

Ryhmätyö 7. kerroksessa.

En muista opiskeluaikoina olleeni koskaan kolmatta kerrosta ylempänä.

Katsoin kummeksuen ikkunasta kadulle ja kattojen yli.

Aika oli pyyhkäissyt kaiken läpi.

Olin itsekin muuttunut ja silti pohjimmiltani sama sielu, sama mieli, sama sydän. 

Vai olinko?

Mielessä vilahti muistikuvia.

Pysähdyin joihinkin.

Minulla oli silloin vaaleankeltainen pusero, jossa oli pitsikuvioinen harlekiinikaulus...

Oli kevät...

Muistin kaiken kuin se olisi juuri tapahtunut;

näin sen, mutta en enää päässyt kaipuun tunteeseen kiinni.

Samat teemat ympärillä, mutta jokin oli olennaisesti toisin.

 

 Silloin oli paljon unelmia.

Nyt osa unelmista on toteutunut ja osan tilalle on tullut uusia.

On valtavan tärkeää, että elämässäni on ihmisiä, jotka tunsivat minut silloin ja tuntevat nyt.

Sekä Asukastalossa että Porthaniassa tunsin yhteenkuuluvaisuuden tunnetta henkilöihin, joiden kanssa olen saanut jakaa asioita, joita pidän tärkeinä. 

Ihmisarvo. Ihmisoikeudet. Ihmisyys.

Ja lisäksi omat kaikkein rakkaimmat ihmiset.

Adalmiina

 

Vaaleanpunaista ja vähän kimaltavaa

Lauantaivuoro.

Vaaleanpunaisia aamupilviä.

Taas oli tullut aika koristella lastenosaston vitriiniä joulunaikaan.

Muistumia menneestä,

kaukaa, naapurista, koto-Suomesta.

Tämä kuva torstailta.
Lounaalla kolmen työtoverin kanssa.

 Vasemmalla toisessa kerroksessa Kirjasto Omenan lehtisali.

 Paljon nimiä mielessä, erityisesti pienten tyttöjen nimiä mutta myös isompien. Vilma, Aada, Aliina, Rhoda, Amira, Mona...

Terveisiä!

Adalmiina

Hämärää

Yllä perjantain aamuhämärän kuvia.

Tamminiemi vauhdissa.

Yllä  kirjoja Pyhäinpäivää vasten vitriinissä.

Nämä puolestaan edellisen viikon

Halloween-kattauksesta kirjastossa.

Kirjasto Omenan Starttiksen avajaisista 29.10.

Seinämaalaus Minna A:n käsialaa.

Nämä noitimukset esiintyivät eilen Kirjasto Omenassa Eskon (Espoon esittävän taiteen koulun)oppilaiden esityksessä.

Tämä talo on noussut Kirjasto Omenan eteen.

Tosi hämärää.

Tältä näytti  tänään Piispansillalla.

Helsingistä Espooseen ja kaemmaskin.

Tuo vasemmalla oleva talo ei ole vielä valmis.

Siitä tulee ilmeisesti toimistorakennus?

Terveisin

Adalmiina 

Aamusumu

Aurinko nousee vaaleanpunaisena

tiikerijäätelöpallona

valkoisen usvan keskeltä

kopeloin kameran esille

 taksin takapenkillä 

hetkellinen täydellinen köyhyys

 muuttuu suhteelliseksi köyhyydeksi

kuin haihtuva aamusumu 

meren yllä,

Länsiväylän varrella.

Hyvää Pyhäinpäivää!

t. Adalmiina

Turkoosia ja violettia

Kävelin aamulla kevyessä tihkusateessa Metropolia Ammattikorkeakoululle (kuva yllä) Yhteiset lapsemme ry:n järjestämään seminaariin rasismista, ennakkoluuloista ja vihapuheesta lasten ja nuorten arjessa.

 Ilahduin Nannan saapuessa auditorioon!

Vilaus vaaleista hiuksista, turkoosista puserosta ja violetista hameesta.

Murusina ollut sieluni alkoi välittömästi parantua.

Lounastauolla.

Tuohon puistoon liittyy muistoja monien vuosien ajalta. 

Tänään kuulin vauvauutisen.

Paljon onnea pienen pienelle pojalle ja tervetuloa maailmaan!

Adalmiina