Viikot, päivät, tunnit

 

Ei sitä osaa kuvata.

Se on kuitenkin nyt tällä erää loppu.

Viikot, päivät, tunnit - mitä niitä enää eritellä.

Bussimatkoja, pimeneviä iltoja, joitakin auringonlaskuja, autojen, asumusten, katulamppujen ja mainosten valoja, rakennustyömaita, tietöitä, siltarakennuksia, bussipysäkkejä, hissejä, käytäviä, hoitajia, pöytiä, rollaattoreita, pyörätuoleja, eksyksissä olevia vanhuksia, ohutta inhimillisyyttä, lumisadetta, satunnaista lämpöä tuntemattomien välillä, matkoja, kantamuksia, lusikoita, kellonaikoja, maitolaseja, jälkiruokia, nokkamukeja, askeleita, väsymystä, huolta, vesisadetta, taksimatkoja, käsineitä, muistamista, puheluita, pakkaamista, unohtamista, jaksamista, unohtamista, yhä enemmän unohtamista ja lopulta viimeinen kerta kaikkea, viimeinen kohta, viimeinen mutka, viimeinen pysähdys ennen kotia. Tieto, että seuraavana päivänä ei tarvitse enää tehdä kaikkea samaa sadannen kerran. 

Pitkään aikaan.

Kun pääsee vapaaksi, kestää hetken ennen kuin osaa iloita kevyesti.

Jokaisen kierroksen jälkeen on lähempänä lopullisia jäähyväisiä.

Nyt täytyy hengähtää ja katsoa ympärille ja löytää kaikki se, jota ei ollut aikaa nähdä eikä ajatella.

Adalmiina

Pimeää iltaa vasten valot

Alin kuva tänään Länsiväylältä. Tihkusadetta, tietyötä ja liikenneruuhkaa. Olin menossa kuuntelemaan mustan musiikin kolmatta luentoa, mutta ääniteknikko oli sairaana ja luento kutistui teosluettelon läpikäynniksi. Palasin avaruuskirjojen pariin kirjastoon a, hain opettajan kortin kirjastosta b ja kävin lainaamassa kirjat kirjastossa c.

Päivä oli silti hauska: työtoverit olivat tehneet maukkaan kirjastoseikkailun päiväkotilapsille. Laura oli Pikku Myy, Anna Tuutikki, Henna Hemuli, Toni Nuuskamuikkunen ja Nanna Louska.

 

Minkä ihmeen takia kirjan nimeksi pitää laittaa Pitkä matka paratiisiin, kun se alkuteoksessa on Pitkä matka paratiisista? Ruanda oli paratiisi ennen kauhuja. Ei matkan päässä ole mitään paratiisia. Paljon työtä kylläkin.

Asha Miró - oman elämäntarinansa (alunperin kaksi tarinaa) jälkeen hän on tehnyt monta lastenkirjaa. Musiikinopettajasta kuvataiteilijaksi. Molemmat naiset lähellä sydäntä. Leah Chishugi ja Everything is a Benefit.

Kumpikin tekee hyvää työtä. 

Asha Mirólta on tulossa kirja kasvatusisän kohtaamasta Alzheimerista.

Kun Sofia leikki nukeilla, ajattelen Ashaa ja Leahia, vaikka luin kirjat jo jokin aika sitten ja niiden jälkeenkin jo tarinoita, mm. Doris Lessingin Lontoon vuosista.

  Ikkuna oli auki ja satoi. Pimeää iltaa vasten lamppu kuvastui ikkunasta.

Adalmiina