IRC-Galleria on näyttäytynyt minulle yhdeltä osaltaan, alusta asti, juuri tekniikan mahdollistamana, ajan hermolla ratsastavien rahaa haistaneiden tyyppien luomuksena, jolla lapset (12 v. alkaen) ja nuoret koukutetaan helposti ja pitkäaikaisesti ja joilta lisäksi, yksinkertaisten psykologisten jippojen avulla saadaan rahaakin. Isot rahat kääritään tietenkin mainostajilta. Seuraava lainaus suoraan IRC-Gallerian sivulta mainostajille:
"IRC-Galleria on Suomen tehokkain tapa tavoittaa 15-24-vuotiaat.
74% ikäryhmästä käyttää palveluamme joka viikko.
Sosiaalinen media mahdollistaa potentiaalisten asiakkaiden tavoittamisen, sitouttamisen ja aktivoimisen ennen näkemättömän tehokkaasti. Markkinointiviesti voidaan kohdentaa iän, sukupuolen ja mielenkiinnon kohteiden mukaan.Ja ylläolevan alla osoite ja kehoitus ottaa yhteyttä jo tänään. Niinpä niin.
Perinteisen yksisuuntaisen mainonnan lisäksi tarjoamme myös yhteisökampanjoita, jotka parhaimmillaan tarjoavat jo itsessään mielenkiintoista tekemistä viestisi vastaanottajalle.
Aktivoi asiakkaasi - tee heistä brändisi sanansaattajia sosiaalisessa mediassa!"
Tästä aiheesta, nuorille mainostamisesta, heidän bränditietoisuutensa herättämisestä, heidän mieltymystensä kartoittamisesta jne. on kirjoitettu niin paljon ja jopa kokonaisia kirjoja, ettei siitä tässä paljoa. Esim. Alissa Quartin kirja Brändätyt - ostetaan ja myydään nuoria, Like 2003, kiinnitti asiaan huomiota. Nythän sama on Suomessakin pitkällä. Blogeja, erityisesti muoti- yms. blogeja pitävät nuoret naiset ovat jo pitkään (pitkään? aika uuttahan tämä kaikki vielä on) esitelleet maksusta kaikenlaisia tuotteita blogeissaan. Tietenkin siitäkin joku jo keksi kääriä rahaa välistä eli koota blogeja portaaliin ja lisätä ja voimistaa siten mainontaa. Kuulemma tällä viikolla piti aueta portaalin, enpä ole tutkinut.
Toisaalta, nappirahoja ovat vaate- ja meikkimainoksista saatavat korvaukset, kun niitä vertaa esim. pelien mainostamisen volyymiin medioissa - niissähän rahaa pyörii!
Toinen näyttäytymiskulma on ollut, sanotaan nyt vaikka "Kärpästen herra"-vaikutteinen. Vaikutti vuosikausia siltä että lapset ja nuoret olivat täysin oman onnensa nojassa IRC-Galleriassa. Nyt kun asiaan on alettu kiinnittää huomiota, yhteisö on ehtinyt paisua suunnattomaksi, osa käyttäjistä on kasvanut Galleria-putkesta ulos tai muihin sosiaalisen median yhteisöihin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Vanhempainilloissa ja tuttavien parissakin huomasin, miten vähän vanhemmat tiesivät IRC-Galleriasta ja lastensa tekemisistä siellä. Myös monet kirjastoihmiset olivat vuosia kuin horteessa. Joka paikassa mihin minua kutsuttiin puhumaan, kehotin vanhempia viettämään enemmän aikaa lastensa ja nuortensa kanssa, kuuntelevan lapsiaan ja nuoriaan ja, kolmanneksi, tutustumaan itse IRC-Galleriaan. Joku käsittämätön koskemattomuuden kupu tuntui laskeutuneen puljun ylle monen aikuisen silmissä. Tuntui hassulta, ja edelleen tuntuu, että ihmiset, joiden lapset olivat/ovat netissä, mm. IRC-Galleriassa, eivät oikeastaan tienneet/tiedä missä he olivat.
Oma korteni nuorten yhteisön hyväksi on ollut se, että aika ajoin, viimeksi, aika kauan sitten, olen sukeltanut sekaan (ulkopuolisena) ja katsellut ympärilleni. Ei tarvitse kauaa olla liikkeellä, kun eteen tulee ikäviä asioita. Olen kommentoinut niistä ylläpitoon ja joka kerta asiaan on reagoitu (poistamalla profiili jne.). Olin ilahtunut, kun nuori kollegani teki ainakin parista tapauksesta ilmoituksen puolestani, kun näytin caset. Juuri niin vastuuntuntoisen kirjastoihmisen tulee tehdäkin. Puuha on ikävää, mutta se koituu nuorten hyväksi ja se siitä.
Ongelma on myös alaikäiset käyttäjät. Mehän tunnemme asiakkaamme hyvin pitkälle, heidän nimensä, ikänsä ja usein nickinsäkin. Heistä ilmoittaminen kaatuu yleensä siihen, että puhuttelemme tietysti ensin lasta itseään ja selitämme mistä on kyse ja miksi alle 12 vuotiaalla ei saa olla profiilia Galleriassa jne. No, jos nick vaihtuu, täytyy miettiä, mitä tehdä. Olen nähnyt vuosien aikana niin paljon, etten tästä jauha enempää. Jokainen voi, jos haluaa, tutustua asioihin. Ei se pelkästään hauskaa ole.
IRC-Gallerialla on myös kauniit julkikasvot, joista puhutaan, kun puhutaan korrektisti hyvinmenestyvästä firmasta, jossa " heidän, teidän, meidän, kaikkien suomalaisten lapset ja nuoret (74 % nuorisosta) viettävät aikaansa. Eihän silloin voi ajatellakaan että he olisivat...etteivät he olisi...
Toki siellä on satoja ja tuhansia reippaita joukkuevoimistelijoita, jäätanssijoita, telinevoimistelijoita, lahjakkuuksia, tulevia kykyjä, varakkaiden kotien lapsia, kulttuurikotien lapsia, "hyvien" kotien lapsia, rakastettuja lapsia ja nuoria, piskuisia teiniäitejä, rakastuneita pareja, kaunottaria, hurmaavia nuoria miehiä, reiluja koulukavereita, viattomia mopon tuunaajia, runoilijoita, ihan tavallisia, niin tavallisia ja ihania nuoria kuin vain ikinä voi olla...onneksi. Onneksi siellä on niin paljon elämäniloa, toivoa ja fiksuutta havaittavissa, että ei tarvitse nyyhkiä tämän pitempään! Mutta mitään liirumlaarumia en allekirjoita. Kuka sellaiseen uskoo, ei tunne Gallerian arkea muuta kuin sen oman rakkaansa tai tutun nuoren osalta. No mutta, silloinhan asiat ovat juuri sen lapsen kohdalla loistavasti!
Atte Oksasen ja Sari Näreen kirjassa Lapset pelissä. Virtuaaliviidakon ansat. Minerva, 2006, käsitellään tähän aihepiiriin kuuluvia asioita, samoin kuin pelaamiseen liittyviä asoita - allekirjoitan.
Tuo Sulakkeen mainostajille toteama nuorten "tavoittaminen" on mainostajien ja ikävien tyyppien lisäksi mainio juttu tutkijoille. Parempaa tutkimusaineistoa ja -alustaa ei voisi keksiä. Vai voisikohan?
Luin kaikki tehtävässä olleet tekstit ja Sivupiiriinkin tuli siis tutustuttua. Sivut latautuivat tavattoman hitaasti, mutta ilmeisesti vika olikin tässä koneessa...
Ahaa, kiertää kommentoimassa vielä...no minäpä kipaisen...laitan tämän siksi aikaa ulos, koska pelkään että kone jumittuu taas. Äsken pelastuin tähän asti sillä, että kerrankin höksäsin kopioida tekstin ennen kuin jouduin sulkemaan koneen. Että jotain on opittu kantapään kautta.
Kävin tässä välissä Tuijan 23 asiaa -blogissa kommentoimassa:
"Jep, menen tämän jälkeen katsomaan Pasilan kirjaston Galleriasta.
Kivat, helpot, hauskat ja samalla kuitenkin bonuksena tietoakin antavat pikku kyselyt; kirja-, levy-, manga-, leffapähkinät...joo, saattaisi toimia."
Kävin katsomassa ja aika kivoja olivat. Mikä lie Bionicle-hahmo se yksi olikin, mutta se toi mieleen (vaikka ei näyttänyt siltä) Rautajätin, Brad Birdin hienon elokuvan, ja tietysti sen taustalla olevan Ted Hughesin Rautamiehen.(En olisi kyllä sytyttänyt mitään tuleen.)
Ja sitten kävin Kattilaa moikkaamassa ja Kattilalla oli Helsingin osalta Nuorisoasiainkeskus mainittu yhteistyökumppaniksi. Espoossa se olisi yESBOx.
Tämä on ikuisuuskysymys pääkaupunkiseudulla: tehdäkö asioita kaupungittain vai yhdessä. Ja IRC-G. on sentään koko maata (ja laajemminkin) koskettava. Nuorisotyöosapuolen, samoin kuin kirjasto-osapuolenkin pitäisi mielestäni olla laajempi kuin vain yhden tahon/kaupungin. Toisaalta aito paikallisuuskin tärkeää. Sehän näkyy Galleriassa selvästi. Paikkakunnat, kaupunginosat ja hyvinkin pienet asujamistot ovat muodostaneet omia yhteisöjään. Vaikka ollaan netissä, ollaan samalla kartalla, ts. samanaikaisesti kartalla, ts. samaan aikaan myös kartalla jossakin tietyssä maantieteellisessä pisteessä ja, toistaiseksi se on vahva side ihmisten välillä, vaikka voidaankin helposti luoda siteitä ja oikeita suhteita toiselle puolelle maata ja maapalloa!
terveisin
Adalmiina
3 kommenttia:
Yhdyn siihen, että galleria tarvitsee aikuisia mukaan. Ennen vanhempia kannustettiin kaduille seuraamaan mitä heidän lapsensa puuhaavat viikonloppuiltaisin, nykyuutuutena on netti. Gallerian hyvinä puolina ovat mainitsemasi elämänilo ja fiksuus. Lisäksi ne nuoret jotka eivät lähipiiristään löydä samanhenkisiä ystäviä, voivat niitä saada gallerian ja muiden nettisivujen kautta. Ongelma tietenkin on jos seura ja kiinnostukset kohteet ovat vahingollisia, tämän takia aikuisten seuranta on tärkeää. Näinhän on aina ollut, ainoastaan paikat ja välineet ovat muuttuneet.
Kiitos kommentista!
Noinhan se on. Parhaimmillaan Galleria on aito ystävysten ja kavereiden kohtaamispaikka ja antoisa samanhenkisten ihmisten yhteisö. Hyvä niin!
Mutta kun 12-vuotias menee IRC-Galleriaan, hän astuu aikuisten maailmaan. On utopiaa ajatella, että hän on siellä vain ikäistensä seurassa. Niin ei ole. Yhteisöllisessä mediassa ikärajat hämärtyvät, vaikka miten pyrkisi pysyttelemään tietyn porukan piirissä. Silmiään ja korviaan ei voi peittää - tuttujen luo mennessään joutuu kulkemaan aikuisten seassa, niin sanoakseni.
En missään vaiheessa ihmetellyt Eriarvoinen lapsuus; vertaileva tutkimus Pohjoismaissa -projektin tuloksia, joiden mukaan suomalaiset lapset ilmoittavat lopettavansa leikkimisen 11-vuotiaina; 13-vuotiaista suomalaisista tytöistä 63% ja pojista 45% on lopettanut leikkimisen kokonaan. Norjassa luvut samanikäisillä ovat tytöillä 15% ja pojilla 9% !!!
Mihin suomalaisten lasten lapsuus loppuu? Minusta aivan ilmeisesti yksi tekijä oli ensin Habbo Hotel. Sen ikärajahan oli muualla korkeampi kuin Suomessa - Suomessa ikäraja hilattiin vuonna 2007 jo 10-vuotiaisiin (!) ja samalla Sulake hurskastellen suosittelee kuitenkin että alle 13-vuotiaat käyttäisivät Habboa vain aikuisten seurassa. Haloo! Mitä hölynpölyä!
Asenteiden nopean muutoksen huomaa mm. siinä, että alussa Habossa ei saanut kiroilla, mutta nykyään vasta tauoton kirosanojen sylky tuo tunnin porttikiellon.
Näitä asioita kannattaisi miettiä. Kannattaisi, koska sama käytös tuo kirjastossa livenä loppupäivänkin porttikiellon. Minkä logiikan mukaan lapsi suunnistaa jos netissä saa tehdä asioita paljon vapaammin ja pitemmälle kenenkään puuttumatta kuin muussa elämässä. Lapselle elämä on nyt. Ihan sama missä satutaan olemaan.
Lapset saavat olla lapsia mutta aikuiset eivät saa. Lasten ja nuorten jättäminen sosiaalisten medioiden usein asfalttiviidakon kaltaiseen ympäristöön ei ole viisasta, noin tulevaisuutta ajatellen.
Tutkimustulokseen on toki muitakin syitä, kuten karut elinolot 90-luvun köyhistymisen ja kurjistumisen myötä. Kaikilla ei mene Suomessa hyvin.
IRC-Galleria on alusta asti ollut joillekin nuorille pakopaikka ahtaaksi käyneestä, hajoavasta perhetilanteesta, huolehtivan aikuisen puuttuessa viereltä. Ja kun voidaan huonosti se näkyy profiileissa.
On epäkorrektia sanoa pahaa sanaa suomalaisen näennäistietoyhteiskunnan pyhistä lehmistä, etenkin kirjastossa, mutta tältä se minusta vaikuttaa, joten miksipä sitä maton alle lakaisemaan.
Kun isot ihmiset tekevät IRC-Galleriassa ja missä milloinkin mitä milloinkin, mikä heille on ok, sen keskellä eläminen voi lapselle - 12-vuotias on vielä lapsi, vaikka sitä ei Suomessa tunnuta voitavan hyväksyä - olla sen verran haastellista, että ikätovereiden leikkiminen näyttää jo etäiseltä, omituiselta puuhalta.
Ei teini-ikäisellekään päivittäinen sekopäiden ja vihapuhetta suoltavien seura ole terveellistä, mutta he sentään osaavat paremmin välttää sitä. Tosin, kuten monet tutkimukset osoittavat, oppi on joskus tullut kokemuksen myötä ja ne kokemukset juuri jouduttavat lapsuuden lyhenemistä.
Kyynikot kysyvät, mitä väliä sillä on jos lapsuus vähän lyhenee ja nuoruus pitenee. Niin, siitä kärsiikin kaikkein eniten seuraava sukupolvi... Mutta nyt on pakko etsiä pisteelle paikka!
Hyvää alkanutta viikkoa!
Adalmiina
Habbo Hotellin minimiporttikielto on kaksi tuntia eikä yksi tunti, kuten yllä kirjoitin.
”Kiroilu” on Habbossa peitenimi seksuaaliselle häirintäpuheelle, huorittelulle, homottelulle, seksuaaliselle ehdottelulle, haukkumiselle, halventamiselle ja vihapuheelle sekä kirosanakiroilulle, josta vain osa huudahtelukiroilua (ei-aggressiivisena muotoa voi pihkura!).
Höpöhöpö-hotellissa on mahdollisuus käyttää ns. höpöfiltteriä (ja se hurskaan Sulakkeen mukaan lapsilla pitäisikin olla päällä, kunnes ovat 15-vuotiaita – voi pyhä yksinkertaisuus!), joka muuntaa jatkuvasti päivitetyn ”kirosanalistan” mukaan sanoja ”höpö”-koodiksi, jota sisään tulleet 10-vuotiaat sitten ihmettelevät. He kun ovat tulleet seikkailemaan kaverien kanssa eivätkä tiedä tulleensa höpöhöpö-maahan, jossa joku oikeasti änkee päälle, varastaa tavarat ja höpöttää mennen tullen.
Kiusaamisen, haukkumisen, valehtelun, solvaamisen ja seksuaalisen häirinnän voi rekisteröidä kirjaston nettikoneilla jatkuvasti lasten ja nuorten käyttäessä yhteisöllistä mediaa.
Tein tämän lisäyksen paitsi korjatakseni virheen, myös korostaakseni sitä, että puhuessamme lasten ja nuorten Suomessa käyttämistä yhteisöllisen median tuotteista höpöhöpö-Habbo Hotellia ei voi olla mainitsematta IRC-Gallerian ohella.
Jos Hugh Hefner olisi Habbon perustaja ja ylläpitäjä, ymmärtäisin että hänen faninsa antaisivat lastensa oleilla hänen hotellissaan, mutta se että hotelli on suomalaista alkuperää saa minut punastumaan häpeästä. Mitä tekemistä lapsilla on hotellissa? Haloo! Se että suomalaiset vanhemmat antavat lastensa kisata siellä ja käyttää kaikki viikkorahansa siihen on minulle asia, jotka ohitan käsittämättömyytenä. Toisaalta, jos vanhemmat itse maksavat Facebook -jutuistaan, Library Thing –luetteloinnista jne. niin ihan luontevaahan se on että lapsetkin saavat maksaa Habbo- ja Galleria-ostoksistaan. Hahhahhaa, joku rikastuu!
Mutta kun se ei ole naurun asia. Sarkasmi ei auta. Toivon että jonain päivänä lapsuuden ja nuoruuden arvoa alettaisiin taas harkita Suomessa niin vakavasti, että lainsäädäntöön tulisi estoja psykologista koukutusta ja rahastusta vastaan ja että ikärajoja tarkastettaisiin lapsia suojelevaan suuntaan.
Terveisin Adalmiina
Lähetä kommentti