lauantai 9. tammikuuta 2010

Läsnäolo - jälkikirjoitus nettielämään




Äiti tai isä voi käydä ovella
katsoa lapsensa selkää ruudun edessä
puhua sille
ja ihmetellä sitten TV:ssä
miten saattoi käydä niin kuin kävi

Ei pidä katsoa lapsen selkää
vaan kasvoja
Ei vain kasvoja
vaan silmiä

Pitää vaikka irrottaa lapsen käsi hiirestä
sulkea kone
ja istua yhdessä
silmätyksin
ja puhua elämästä

Sitten, 
monen puheen jälkeen
voi katsoa missä lapsi netissä on
ja taas puhua
taas katsoa silmiin ja kuunnella

Lapsen selälle ei pidä puhua.

Tai jos ei muuta osaa
voi sanoa:
Rakastan sinua.
Olet tosi tärkeä.
Olet meille rakas ja tärkeä.

Mutta se pitää mennä sanomaan kasvoja kohti,
ei selälle,
ei olkapäälle,
ei profiilille.

Mutta entä jos lapsi
joutuu katsomaan
vanhempansa netin ääreen kumartunutta hahmoa
illasta toiseen 
TV:n äärelle jähmettyneitä vanhempiaan
kännykkään kiinni kasvanutta äitiään
tai isäänsä.

Eihän heitäkään saa häiritä?

Jos olet lapsi tai nuori
ja mietit
miksi vanhempien  silmät eivät osu sinuun
mene heidän eteensä 
ja kun he työntävät sinua pois
sano että sinulla on oikeus
nähdä heidän kasvonsa
ja oikeus tulla nähdyksi

mutta älä huuda sitä
sano se ihan hiljaa
silloin he kuulevat paremmin

Rakkaudella
Adalmiina

2 kommenttia:

aila kirjoitti...

Rakastuin sinuun jälleen kerran. Meinasi tulla itku, kun luin runosi <3

Adalmiina kirjoitti...

Kiitos Aila.

Voi hyvin, tapaamisiin, halaus ja mikä käsittämättömän kaunis luminen satumaailma ulkona!

Terveisin Adalmiina