keskiviikko 13. tammikuuta 2010

Lunta


Satumaisen kaunista päivästä toiseen.

Voiko tällaista olla?

Jos joskus ihmettelee
miksi ihmiset jäivät näille raukoille rajoille

ei ihmettele enää kun näkee kevään
kun näkee yöttömän yön
kun näkee syksyn ruskan
kun näkee lumen
  valkoisen maailman kauneuden
  rauhan

 pohjoisessa
revontulet





  Talven ja lumen valtakunta, kaunis maa - isiemme ja äitiemme maa.


Lumen kauneuden ja rakkaiden läheisyyden lisäksi ilahduin tänään (eilen) saadessani toisen kulttuurin piiristä tulleen toivotuksen - sielläkin on lunta:


Kiitos! I love you!
Terveisin Adalmiina

2 kommenttia:

Susanna kirjoitti...

tänä vuonna tuo talven kauneus on tosiaan antanut elämäniloa!

Adalmiina kirjoitti...

Kiitos kommentista!

Huomasin tämän vasta nyt la-su pikkutunneilla ja menenkin nyt iloisena nukkumaan ja katselemaan kauniita lumiunia - olen katsellut niin paljon lumisia maisemia ulkona ja sisällä, että aivan varmasti näen niistä untakin!

Kiva että tämä kommentointi näköjään onnistuu! Olin suotta siipi maassa Bloggerin vuoksi.

Voi hyvin!

Adalmiina