Lämmittelyä

Oli tosi mukava lähispäivä! Odotettu ja nopeasti ohi mutta silti merkityksellinen. Kiitos kaikille!

Aloitin kolmannen muistikirjan sitten kurssin alkamisen ja huomaan miten helposti bloggaus jää jos ei ole selkeää tehtävää suoritettavana. Tai onpa hyvinkin tehtävä mutta ei valmiiksi pilkottuna ja tarjoiltuna, kuten koko kurssin ajan tähän mennessä.

Vaikka viime viikkoon asti otin vapaudekseni työnteon ohella jutustella ja pohtia asioita näennäisen läpinäkyvästi ja monisanaisesti, nyt en enää löydäkään luontevaa tapaa jakaa prosessia. Helppous ja spontaanius on tipotiessään. Keksin ihan mitä tahansa tekemistä, jotta ei tarvitsisi tehdä tätä työtä.

Ihan totta. Tänään otin asiakseni alkaa listata kaikkia vanhempieni jo kuolleita sisaruksia, sukulaisia, ystäviä, tuttavia ja kumminkaimoja. Merkitsin heidän nimiensä eteen viivan. Sitten tein toisen listan, johon kirjoitin elossa olevat sisarukset, sukulaiset, ystävät jne. Heidän eteensä laitoin +merkin. Jokaisen nimen perään lisäsin sulkeisiin, kenen sisar, poika, vaimo, mies, serkku jne kukakin oli tai oli ollut.

Tuollaisesta listasta on hyötyä, koska muuten ei pysy tilanteen tasalla äidin tarinoidessa.

Listasin myös talvikuvia eri kuvakirjoista ja talviaiheita kirjojen nimissä ja kirjoja, joissa on kylmä  (Jälkimmäisistä esim. Andersenin Lumikuningatar, Hamsunin Nälkä, Örstavikin Rakkaus, Garretan Nestemäiset taivaat.) Joistakin kuvista kuvasin yksityiskohtia. Tässä muutama:

Yksityiskohta Catarina Kruusvalin kirjasta Ellenin omenapuu (suom. Tittamari Marttinen; Tammi, 2007)

Yksityiskohta Catarina Kruusvalin kirjasta Ellenin omenapuu. 

Seuraavassa Adalmiinan kuvassa ei ole harakka vaan höyhenpukuaan suoriva varis.

Seuraavat kaksi kuvaa ovat  Inger Rydenin kirjasta Joelin talvimatka (suom. Auli Hurme-Keränen; Kustannus-Mäkelä, 1993)

6-vuotias Joel pääsee vaarin kanssa käymään Lauri-sedän luona. Ensin pitää kävellä kaupunkiin ja sitten mennään junalla loppumatka. Yllä oleva kuva on kaupungista, mutta ennen kuin sinne päästään, on matkaa tehty jo useana päivänä. Päivällä kävellään ja yöksi vaari hankkii yösijan heille. Alla Joel ja vaari taivaltavat kohti kaupunkia. Herättää monenlaisia ajatuksia. Erityisesti nyt kun meillä on taas pitkästä aikaa kunnon vanhanajan talvi.

On tietysti jäsennettävä maailmaa luetteloimalla ja tulkitsemalla, mutta yritän siirtää osan tarmostani piakkoin kurssin suunnitteluun. Olen jo listannut potentiaalisia kurssinpitäjä- ja kurssilaiskohderyhmiä ja sen mukaisesti sisältöjä. Katsotaan nyt. Laitan tähän vielä pari kuvaa, joilla yritän piristää itseäni, vaikka tässä ei nyt prinsessaleikistä olekaan kysymys.

Printsessi käsiraamat,  suomeksi Prinsessan käsikirja
Tekijät: Gurney, Stella (kirjoittaja), Hamilton, Libby (toimittaja), Martin, Ruth (toimittaja), Allsopp, Sophie (kuvittaja), Evans, Fran (kuvittaja), Mcbain, Georgina (kuvittaja), Parker, Gretel (kuvittaja), Hupaniemi-Siren, Ulla (kääntäjä)  WSOY, 2008

 

Prinsessakortti: mini labo 2005 / atomic soda

Prinsessapäiväkirjakurssi sopisi Tyttöjen taloon, nuorisotalon tyttöryhmälle, tyttöjen taide- ja valokuvausprojektin osaksi, kirjallisuuskerholaisille.

Muunneltuna ikäryhmille 13-20-vuotiaille; 18-30-vuotiaille ja 25-65-vuotiaille. 

Hopeakruunu-kurssikin voisi olla.

1. Kurssin nimi

2. Kurssin esittely (sisällöllinen idea ja tekninen toteutustapa)

3. Kurssin rakenne:

•   Blogin perustaminen
  
•   Kuvan liittäminen blogiin + blogitekstin kirjoittaminen
  
•   Kolme uutta kuvaa + blogitekstiä 
•   Kommentoiminen (kommentti ensin omaan, sitten toisen blogitekstiin tai vaihtoehtoisesti kurssiblogiin)
•   Library Thing tai Flickr (riippuen ryhmästä)
•   Kurssin palaute- ja yhteenveto
  

4. Kurssin aikataulu ja yhteystiedot (kurssi kestää viisi viikkoa)

jatkuu...