Ihmisyys, kasvatus, netiketti

Lapsuuden tiellä, kesällä 2009

Yritän lähettää Nokisuulle kommenttia, mutta koska mikään ei tänään onnistu teknisesti, kommentti tulee tähän. Tämän 23 asiaa kurssin tarkoituksena on oppia asianmukaiseen välineiden käyttöön, mutta vaikka blogin kommentointiväline ei ole vielä hallussa, haluan kommunikoida ja tämä blogi saa auttaa siinä.

Kommentti Nokisuulle 19.11. julkaistuun blogitekstiin Keskustelufoorumit:

"Hei taas. Tuossahan oli ajatusta vaikka kuinka paljon. Sinähän olet siis vanha konkari näissä foorumiasioissa. Kävin katsomassa nuo vinkkaamasi paikat. Ihailen tuota tekstin keskellä olevaa "tästä", "täältä" ja "Konnussa", joita ohjaajammekin viljelevät. Kyllä on paljon opittavaa vielä. Tuosta fantasiasta se, että itse pidän eniten aikafantasioista ja fantasiatyypeistä mieluisampi on low fantasy kuin high fantasy.

Juttusi oli kiinnostava.

Netiketistä olen samaa mieltä. Kyse on viime kädessä ihmisen moraalista: onko kanttia olla se mikä on, asiallinen, kunnioittava ja ystävällinen, silloinkin, kun kukaan ei tunne, ei tunnista, ei näe. Netti testaa erittäin vahvasti ihmisen todellista luontoa, josta saankin aiheen laittaa luonnoksena olleen juttuni luettavaksi, vaikka onkin kesken vielä. Mikäpä tässä maailmassa olisi aivan valmista."

Seuraava lainaus on Jonathan Gloverin  kirjasta Ihmisyys, 1900-luvun moraalihistoria (suom. Petri Stenman; Like, 2003):

"Identiteetin taju on moraalisesti latautunutta kun se ei ole vain tyyli- tai persoonallisuuskysymys vaan luonteeltaan jotakin syvempää. Ihmisen luonne muodostuu, kuten Aristoteles huomasi, osaltaan yksittäisistä päätöksistä ja teoista. Toistettuina niistä tulee tapoja, jotka muodostuvat osaksi luonnetta. Osansa on myös sillä, miten reagoimme ulkoisiin tapahtumiin ja muiden ihmisten tekemisiin. Nämä reaktiot eivät ehkä ole missään suhteessa meihin itseemme: saatamme arvostaa lojaaliutta ja halveksia julmuutta, kun havaitsemme niitä muissa. Ne kuitenkin jättävät meihin persoonallisen sitoumuksen siemenen. Pyrimme olemaan lojaaleja ystävillemme. Haluamme olla hyviä katolisia. Emme suostu työskentelemään tupakkayhtiölle. Haluamme puhua epäsuositun asian puolesta. Monellekaan ei ole helppoa luetella omia sitoumuksiaan, ja ehkä tunnistamme ne vasta kun ne kyseenalaistetaan. Mutta vaikka sitoumukset olisivat hädin tuskin tietoisia, ne muodostavat moraali-identiteetin ytimen." (mts. 45).

"Ajassamme on piirteitä, joiden takia on erityisen tärkeätä rakentaa moraalisia suojauksia barbarismia vastaan. Ilmeisintä on se, miten valtavasti teknologia kasvattaa hirmutekojen mittakaavaa. Toinen on kasvava tietoisuus siitä, että moraalilaki haalistuu. Auktoriteettiin perustuvan moraalilain perääntyessä tilalle voi tulla moraali, joka luodaan harkitusti. Paras vaihtoehto olisi työskennellä ihmisluonnon myötäisesti, hyödyntää moraali-identiteetin ja inhimillisten reaktioiden voimavaroja. Terveen järjen asenteisiin täytyy kuitenkin tehdä muutoksia ja lisäyksiä, joista moniin liittyy moraalisen mielikuvituksen vaaliminen yhteiskunnallisella ja henkilökohtaisella tasolla.---"(mts.530).

                            Paluu Tessien luota (Ks. 13.11. "Paluu Helsinkiin")


Seuraava on Pellervo Oksalan  kirjasta Ihminen, kulttuuri ja taide (Gummerus, 1978):

"Kasvatus edellyttää tietynlaista pysyvyyttä kulttuurissa. Jos kaikki ainekset ovat jyrkässä muutosprosessissa, niin ei tiedetä mitä tulisi opettaa. Tällöin ei pystytä siirtämään kulttuuria jälkipolville. Kasvatus perustuu syvemmässä mielessä tiettyyn arvohierarkiaan eli ethokseen, jonka ihminen tai ihmisyhteisö tunnustaa. Yhteisön on kannatettava tällaista arvojärjestelmää riittävän selväpiirteisesti, jotta se todella voidaan siirtää edelleen. Jos ihminen ei kannata mitään arvoja, hän ei pysty kasvattamaan. Ihmisen mielekäs toiminta edellyttää joidenkin arvojen tunnustamista. Hän voi kyllä hylätä aikaisempia arvoja tai arvioida niitä uudelleen, mutta hänen on toimiakseen mielekkäästi pystyttävä asettamaan tilalle uusia arvoja ja ideaaleja ohjaamaan ihmisen toimintaa." (mts.22).

                 Lapsuudenkodin pihakuusen oksia, kesä 2009

Vaikka tarkoitukseni oli puhua hieman eri asiasta kuin johon Nokisuun Netiketti minut johti, tässäpä onkin sauma sanoa sananen lisää aiheesta. Vaikka Jonathan Glover pohtii teoksessaan ihmisen moraalia, tai oikeastaan sen pettämistä tietyissä tilanteissa, isossa mittakaavassa, sotien kautta, se mihin hän uudelleen ja uudelleen palaa, on ihmisen arvokkuuden kunnioittaminen yksilötasolla.

Netiketin yhteydessä  voi ajatella, että ihminen, joka ei omassa sisimmässään arvosta toisten ihmisten myötäsyntyistä arvokkuutta ihmisinä, ei näe ongelmalliseksi  ampua kaikkea liikkuvaa ivan, halveksunnan, väheksymisen ja vihan aseilla. Erityisesti pimennosta, anonyyminä. Tuollaisen ihmisen mieli on pimeä;  hän on säälittävä. Hän jos kuka kärsii tiedostamattaan rakkausvajeesta ja valuu siten ympäristöönsä myrkyllisiä sanoja ja tekoja. Rakkausvaje on yleensä syntynyt varhaisimmissa vuorovaikutussuhteissa, mutta tietty myöhemminkin voi vaurioitua.

Väärinkäsitysten ja turhan ärtymyksen vähentämiseksi olen hieman muokannut alkuperäistekstiä tässä kohdassa. Liitin Nokisuulle tarkoitetun kommentin keskeneräiselle sivulle. Se oli jälkikäteen ajatellen tyhmää, koska en ehtinyt muotoilla blogitekstiä järkeväksi kokonaisuudeksi.  Pointti ei  minun kannaltani muutu, mutta ei vie ajatuksia  sotilastoimeen tai  salaliittoon. Vuorovaikutteisuuden ja avoimen portfolioluonteen vuoksi teen joitakin "parannuksia" alkuperäiseen. Lopuksi lisään tällä samalla värillä kirjoitetun tekstin alkuperäisen tekstin jatkeeksi. Hyviä lukuhetkiä lukijani!

Kyse on ajan ilmiöstä, historiallisen tilanteemme erityisyydestä.  Erityisyys on kytköksissä teknologiaan;

niin ihmiskunnan tuhoamisvälineistöön (joukkotuhoaseet), luonnon saastuttamisvälineistöön (teollisuus, ympäristömyrkyt), kuin informaatiovälineisiinkin. Kaikilla edellämainituilla teknologian sovellusaloilla ihmiset kykenevät huonontamaan mahdollisuuksiaan hyvään elämään nyt ja tulevaisuudessa, mikäli vastuuntunto, ihmisen ja luonnon arvokkuuden tajuaminen, ja myötätunnon arvostaminen eivät lisäänny.

Mikäli luovutaan yhteisistä suojaavista arvoista  keksimättä tilalle uusia suojaavia arvoja, olemme pulassa.   
On nostettava keskiöön ihmisen ja luonnon arvokkuus;  ihmisen näkeminen aina ihmisenä eikä vihollisena, luonnon näkeminen elämän edellytyksenä eikä ihmisen vastuuttoman hallitsemisen kohteena; informaatiovälineiden käyttäminen ihmisten rauhanomaisen ja rakentavan kommunikoinnin  välineenä eikä vihan ja halveksunnan kanavina.

Georg Henrik von Wrightiä lainaten: "Historian suurille mullistuksille on ominaista, että eräänlainen kuilu tai tyhjiö avautuu rappeutuvan vanhan ja syntyvän uuden järjestyksen välille. Kuilusta kohoaa esiin paitsi aitoja uutta luovia myös hävittäviä voimia, jotka ovat vihamielisiä kaikelle järjestykselle. Nämä jälkimmäiset uhkaavat yhteisöjä kaaoksella ja hajoamisella. ---" (Humanismi elämänasenteena, s.167; Otava, 1981).

(Maailmanlaajuisen väkivaltaisten tietokonepelien pelaamisen voi  nähdä massiivisena kaupallisena tajunnanmuokkauksena, jonka seuraukset tulevat näkymään myöhemmin. Niin ikään yhteiskunnan pornoistuminen purkaa sitä ihmisen arvokkuutta suojaavaa moraalikoodistoa, joka takaisi  lapsille mentaalisen tilan kasvaa rauhassa aikuisuuteen. Nämä ilmiöt liittyvät mediaan, erityisesti nettiin.)

Kuten Nokisuu totesi, "nettiin ei kannata laittaa mitään, mitä ei voisi sanoa naamatusten (kenelle tahansa)". Samaa voisi soveltaa netissä puuhailuun muutenkin: kaikenlainen hymistely virtuaalikaksoiselämän gloriasta voitaisiin vähitellen lopettaa epä-älyllisenä.

Puhuimme taannoin mesessä siellä tarvittavista hyvistä tavoista. Aluksi ajattelin, että eiväthän ulkoiset kohteliaisuuskoodit sinänsä riitä, mutta keskustelun myötä hoksasin, että ovat ne silti valtavan tärkeitä.  Gloverin termein voisi nyt sanoa, että kohteliaisuus ja ystävällisyys sitouttavat meitä ja rakentavat siten osaltaan moraali-identiteettiämme.

(Vastaavasta syystä johtuen ei kannata tappaa eikä raiskata edes virtuaalisesti; virtuaalisinakaan nuo teot eivät sitouta ketään ihmisen arvokkuuden tunnustamiseen; eivät rakenna kenenkään moraali-identiteettiä, eivätkä siten muodostu moraaliresursseiksi, jotka suojaavat ihmistä sortumasta halventavaan ja vihamieliseen toimintaan missään olosuhteissa.)

Tapaamisiin!