Kuvassa Bob Dylanin Modern Times -levyn kansi, jossa on käytetty Ted Cronerin valokuvaa.
Photo: Taxi, New York Night, by Ted Croner, 1947-48; Ted Croner on tunnettu 1940- ja 50-lukujen öisistä New York valokuvistaan; kuului taiteilijaryhmä New York Schooliin.Seuraavat lainausmerkeillä varustetut katkelmat ovat Taideteollisen korkeakoulun professori Juha Varron kirjasta Kauneuden taito (3.painos):
"Jotta kauneuden taito olisi käsitettävä, meidän on ajateltava kreikkalaisten tavoin, että kauneus ja hyvyys ovat sama asia. Esteettinen ja eettinen ovat yksi ja sama: kaikki se, mikä on hyvää, näyttäytyy meille kauniina." (mts. 25)
"Jos nyt ajattelemme, että musiikki on kieltä tai sen kaltaista, meidän tulee tietenkin olettaa, että musiikilla on viesti, että se kertoo jostakin muusta kuin mitä se itse on. Tällöin ajattelemme, että musiikin takana - kuten kielenkin takana - on jotain, jonka välittämiseen musiikkia tarvitaan. Tämä jokin on sitä paitsi jotakin muuta kuin se, mitä varten kielemme on, sillä muussa tapauksessa meillä olisi kaksi päällekkäistä ilmaisemistapaa, kaksi kieltä, yhtä asiaa varten. Tämä taas ei tunnu kovinkaan todennäköiseltä ---"(mts. 42)
"Vertaaminen kieleen tuo kuitenkin mukanaan ideoita, joita ei voi hylätä. Se paljastaa jopa asioita, jotka auttavat paremmin ottamaan huomioon musiikin kompleksisuuden. Monimutkaisuus ja rakentuminen monista erilaisista tekijöistä ei musiikissa ole tarpeetonta vaan olennaista.---"(mts. 43)
Samalla tavoin kuin musiikki, kuvakaan ei ilmaise, eikä sen tarvitsekaan ilmaista, täsmälleen samoja asioita kuin kieli. Web 2.0 tuntuu kiehtovalta mahdollisuudelta yhdistää kahden elämääni 11-vuotiaasta asti kuuluneen asian, päiväkirjan kirjoittamisen ja leikekirjojen tekemisen ideoita. Blogi ei minun tapauksessani korvaa edellämainittuja, mutta voi parhaimmillaan tulla niiden jatkoksi, linkiksi muihin ihmisiin päin. Siksipä ajattelin laittaa tähän tuon kuvan Dylanin levynkannesta; You Tube:sta linkin levyn lopetuskappaleen erääseen esitykseen; jopa Dylanin Someday Baby & iPod5G:n -mainospätkään, koska pidän kappaleesta; katkelman Tarton matkan päiväkirjastani kolmisen vuoden takaa. Alan aavistaa blogin voivan koukuttaa ilmaisumuotona! Ilmiötä pitää miettiä.
Verkon läpi
Viittauksista keskusteltiin tiistaina 3.11. mesessä. Matti tai Mace, en voi tarkistaa kumpi, (en ole päässyt käsiksi tallennukseen ja tuskin pääsenkään) mainitsi akateemisten julkaisujen ongelmasta: nettitekstiin on ollut vaikea viitata, koska ei ole ollut mahdollisuutta haluttaessa osoittaa juuri sitä kohtaa, johon viitataan, vaan ainoastaan kokonaiseen web-sivuun. Keskustelussa ilmeni kuitenkin, että on kehitetty järjestelmiä, joilla voidaan linkin avulla viitata kappaleeseen tai jopa sanaan. URN (Uniform Resource Name) on verkkojulkaisun tunniste; siinä voi viitata jopa sivuun. Hienoa!
(Sivupolku. Miksi mese-keskustelun tallennuksen mahdollistava tekniikka kannattaa hankkia, jos ei tätä kurssia varten, niin kuitenkin esim. kirjastoihin tulevaisuudessa? Vain siten ideoiva tai päätöksiä tekevä mese-kokoustaminen voi antaa kaikkensa - asioita voisi helposti tarkistaa myöhemmin?)
Ote Adalmiinan päiväkirjasta vuodelta 2006:
Tulin yksin vieraaseen kaupunkiin
kuuntelen Bob Dylanin Modern Times´ia
Ylellistä olla yksin
Surullista olla yksin
mutta huone on iso
kylpyhuone avara
Seuraavana päivänä, bussissa, matkalla Tartosta Tallinnaan:
Rakastunut Tarttoon!
Tämä ei ole mikä tahansa maa
vaan ilmestys
Kuljemme vanhaa jokilaaksoa
merelle saakka
näen nyt sinisen taivaan alla
saman maiseman joka tullessa
peittyi illan pimeään
Syyskuun alku
hellepäivä
suloinen pitkän, pitkän kesän jälkeenkin
pelto on kynnetty
täällä on siis ainakin muutama
viljelty peltokin olemassa
maantieteellinen olemassaolo
mielensisäinen olemassaolo
tämäkin hurmaava yön kukka
sädehtii kauneuden lisäksi
kivuliasta valoa
kuolevaisuuttaan ei voi paeta
eikä tämän lakeuden kauneutta
vihreät pellot täynnä vaaleanharmaita ruohorullia
siistissä järjestyksessä
karamellin vaaleanpunaista
kun suljen silmäni ja ajattelen sitä
näen läpikuultavaa vaaleaa aniliininpunaista
kuin kosmoskukkaa
kultapalloja
villiintyneitä kultapiiskuja esikaupungissa
matalaa kuusiaitaa pellon ja tien välissä
tällaisen maiseman äärellä ei voi olla ikävä ketään -
jos olisi
peltomaan tasaisuus levittäisi sen maan ääriin
Villiintynyt omenapuutarha
viehättäviä pihoja
ja sitten meri
hopeanvaaleansininen
Taivas teräksenharmaa
Satama
laiva lipuu ulapalle
Jää hyvästi
lumottu yön kukka
jää hyvästi
öisten puistojen kaupunki
jää hyvästi vuosisatainen kivikatu
jää hyvästi H.C.Andersen
(vaikka et asunutkaan tässä kaupungissa)
jää hyvästi vaaleanpunainen matala talo Jaanin kirkon ja yliopiston välissä
jääkää hyvästi sillat ja portaat
jääkää hyvästi hotellit ja kahvilat
jää hyvästi Tartto
jää hyvästi
(niin hyvästi kuin voit
vietyäsi sydämeni)
Ihmiset prosessoivat asioita eri tavoin. Tätä kuvaa otettaessa on ajateltu värejä ja samalla kaiken katoavaisuutta. Kuva on muisto ihanasta viikonlopusta maalla, mutta myös jatkuvan muutoksen symboli. Mikään näkyvä ei pysy muuttumattomana, mutta maailman ja elämän kokonaisäärellisyydestä emme voi olla varmoja.
Seuraava kuva siksi, että Modern Times -levyn ensimmäisessä kappaleessa, Thunder on the Mountain, mainitaan Alicia Keyes. Ja tietenkin Alicia Keyesin itsensäkin vuoksi. Dylanin levyn viimeinen kappale, Ain't Talking, liittyy mielessäni aina lämpimään yöhön, jolloin kävelin yksin Tartossa, joen toiselta puolelta, sillan yli, puistojen läpi, Raatihuoneen torin vieressä olevaan hotelliini. Mystic Garden.
Anyway, tämän alla olevan levyn kuvien tunnettu valokuvaaja onWarwich Saint,
http://www.warwicksaint.com/photographer/archive/music photo: Warwich Saint
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti