Viimeiset vaaleanpunaiset pionit.
Toiset malvat viihtyvät aloillaan ja toiset siirtyilevät paikasta toiseen.
Clara Helenan antama harmaa käenkaali kukkii pionien ja malvojen välissä.
Tasanne.
Voimme huoahtaa hetkeksi.
Vieläkään emme tiedä liikaa ollaksemme onnettomia.
Tämä on hyvä olotila.
Kun saisi vielä Mårbackoja. Mutta sekään ei ole niin tärkeää.
Valkoiset pitsiverhot jo on.
Onnellisena maailma näyttää pitsiverhojen läpi kauniilta ja suloiselta.
Onnettomana näkee kaikessa vain ajan kulun, katoavaisuuden, kadotetun ajan.
Adalmiina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti