Tervetuloa elämä!

Unicef-nukkeja.

Sain nämä upeat nuket tänään aika erikoisella tavalla. Ensin löysin Abin, postauksen alimmassa kuvassa, ja koska etsin hänelle aluksi tyttöparia, mutta en löytänyt, Unicef-myyjä kertoi, että hänellä on kotonaan lisää nukkeja, parvekkeela, odottamassa seuraavia tapahtumia Leppävaarassa jne.

Niinpä pääsin  valitsemaan nukeista. (Unicefin vaaleansinisen värin voi nähdä myyjän hihasta.)

Mahtava nainen, uhrautuva pr-ihminen, hyväntekijä ja tehopakkaus.

Hän päästi minut, tuntemattoman ihmisen, omaan kotiinsa, hyvän asian edistämiseksi.

Tärkeimmät asiat näkee sydämellään!

Rakastan näitä nukkeja. Unicefin työ on tärkeää.

Nukkien tekijä on antanut näille  aitoihin afrikkalaisiin kankaisiin puetuille nukeille nimiksi, vasemmalta oikealle:

Agness, Cleopatra, Mutinta. Saatan antaa heille uudet nimet, mutta haluan kunnioittaa tekijää kertomalla tämänkin yksityiskohdan. 

Virallisesti nuket ovat Unicefin Anna ja Toivo -nukkeja.

Kuka tahansa voi annetun kaavan mukaisesti tehdä nukkeja ja lahjoittaa ne Unicefille myytäväksi.

Espoon kirjastoissakin on nukentekotalkoita pidetty.

Paperinukkeja Tapiolan kirjastossa.(Kuvani kadonnut tästä kohtaa. Lisään joskus, kun löydän.)

Kävin siellä tänään kylässä, aineistonvalintaa koskevassa kokouksessa. Virkistävä käynti, mukavia kollegoja ja hyvä kokous.

Hienosti laadittu näyttely.

1950-luku, mennyt maailma, tyttöjen leikit.

Barbeja ei vielä ollut mutta  elokuvien  tähdillä on kurvit kohdillaan ja  iltapuvut herkullisia.

Somaa ja vaaleanpunaista

Tämä osio tekee vitriininäyttelystä  merkittävän.

Paperinukkien esittelijä, kirjaston työntekijä, on liittänyt mukaan lapsuudenkuvansa.

Kyse ei olekaan enää vain paperinukeista vaan henkilöhistoriasta samalla. Tytöt, nuket, aikakausi, menneet leikit, huolellisesti säilytetyt paperinuket, muistot, muistojen jakaminen.

Kaunista.

Vitriinissä Anjan kertoma tausta.

Paperikaupat...paperikaupat...

Long time ago.

Oikeanpuoleisen Peten olen aiemmin esitellytkin,

mutta hän sai tänään kaverin, Abin. Tunnistin Abin eli Abicyen, kuten nuken tekijä Anja Roinila on hänet nimennyt, Peten etäiseksi sukulaiseksi.

Miten näin mahtavaa nukentekijää voi kiittää hyväntekeväisyydestä?

Kiitin henkilökohtaisesti mutta haluan kiittää vielä täten.

Mahtavaa työtä.

Olisipa kaikista nukeista kuvat olemassa. Nehän ovat taideteoksia.

Tällaista arjen taidetta ja hyviä tekoja tekevät ihmiset ovat maailman pelastajia.

Adalmiina