Syys saa

Näkymä Piispansillalta Länsiväylälle klo 20.10

Syyskuun ensimmäinen päivä. Nautin jokaisesta aamusta, jolloin on vielä valoisaa herätessä, ja jokaisesta illasta, jolloin iltavuorosta lähtiessäkin voi nähdä edes auringonlaskun.
Valon vähentyminen tuntuu, mutta vasta vähän. Nyt alkaa vaivihkainen totuttautuminen väistämättömään.
(Ostin kolme uutta syyshortensiaa. Niiden punertuminen kermanvärisistä hennon vaaleanpunaisiksi sopii  viehkeästi vastustamaan pimeän tuloa.) Onneksi on ollut lämmintä toistaiseksi. Ensimmäinen kirpakka aamu odottaa lähellä. Sitten kun se tulee, se tuntuu jo hyvältä ja juhlavalta. Kaikki eletyt syksyt, maan ja pudonneiden lehtien tuoksua henkivät syysaamut, siinä ensimmäisessä, haikeassa syksyntulonaamussa.

Tosin säätieteilijä puhui jotakin ensi viikon intiaanikesästä...

Kieliharjoittelija Z tuo mukavaa kielellistä pohdittavaa työpäiviin. Hän on aika taitava suomen kielessä, mutta haluaa koko ajan oppia lisää. Hän maistelee sijamuotoja, vertailee sanojen sopivuutta eri yhteyksiin ja käyttää jokaisen mahdollisen tilanteen sanoakseen jotakin luontevasti ja oikeaan paikkaan.

Koululaiset ovat taas sankoin joukoin etsimässä esitelmäkirjoja, Netlibris- ja Diplomikirjoja, suomi 2. kielen lukukirjoja, helppolukuisia kirjoja jne. On mielenkiintoista seurata kunkin valitsijan, ystäväpiirin, kaveriporukan tai perheen valintaprosessia. On aina ilo vinkata ja ehdotella ja mennä asiakkaan mukana, yrittää keksiä parin minuutin tuttavuuden ja vauhdissa poimittujen tiedonmurujen perusteella, mikä kenellekin voisi maistua. Sekin on pakko ymmärtää, että joskus yläkoululaisella tai lukiolaisella on kiire ja kirjan toivotaan olevan lyhyt, ohut, maksimissaan 101 sivua jne. Suurin osa nuorista valitsee suhteellisen innokkaasti kirjoja alakoulun ajan ja yläkoulussa ja lukiossakin vielä silloin, kun saavat itse valita kirjan. Ja ainahan on olemassa himolukijoita.

Hyppäys omaehtoisesta nuortenkirjojen lukemisesta pitkien annettujen listojen aikuisromaaneihin näyttää olevan monille nuorille liian iso. Yllättäen listakirjan hylkäämisen syynä ei aina olekaan kirja itsessään, ei aihe eikä teemat, vaan kieli. Nuoret eivät pääse vanhan kielenparren, runollisen metaforisuuden, lakonisen toteavuuden tai vaikkapa lavean luontokuvailun vuoksi eteenpäin tekstissä. Kieli ja ilmaisu tuntuvat oudoilta ja hankalillta, eikä heillä ole kokemattomuudesta johtuen malttia jatkaa lukemista ja odottaa, että teksti alkaisi aueta ja sisältö vetää puoleensa. Listoja sahataan usein edestakaisin ja etsitään mieluisan tuntuista kirjaa. Monet nuoret odottavat, että kirjastoihminen lopulta löytää hänelle sopivan helpon kirjan. Ja kyllä hän lähes aina löytääkin, hyvä niin.

Joskus, onneksi ei usein, nuorta ei tunnu kiinnostavan yhtään mikään. Siinä sitten, kirjojen saartamana, tarinoiden keskellä, neuvottomana. On vain löydettävä oikeat sanat, oikea kirja, oikeanlainen vinkkaus ja odotettava, että käsi ojentuu.

Kirjaston edessä keskiviikkona.

Viime viikolla kävelyllä rannassa.

Adalmiina