Nyt minulla on pieni punarintaystävä omassakin pihassa, ei vain vanhempieni.
Se on vaan niin nopea liikkeissään ja minä niin hidas omissani, että sain sen vain pari kertaa kuvaan. Aina se oli menossa, tulossa tai kääntyi pois.
Mutta koko ajan se oli mukana pihapuuhissa. Se sai helposti syötävää, kun maata vähän möyhennettiin, haravoitiin jne.
Ihastukseni lintuun vain kasvaa. Laitan tähän pari hassua, väärällä etäisyydellä tms. perjantaina otettua kuvaa tästä veitikasta.
Jonnekin hortensioiden väliin se hävisi taas.
Terveisin
Adalmiina
2 kommenttia:
Meilläkin on punarintoja, mielestäni pariskunta asustaa naapurin suurissa tuijissa :)
Hei Nokisuu!
Eivätkö ne olekin ihania! Luulen että meidänkin punarintamme asuu jossakin ihan lähellä, niin usein ne tapaan. Hyväntuulisuuden aalto kulkee lävitseni, kun näen punarinnan hyppelehtimässä pihalla. Se on soma, valtavan kirkassilmäinen ja kaunis lintu. Ei ihme, että ne ovat esim. englantilaisten joulukorttien vakioaihe!
Hyvää alkanutta syksyä!
Adalmiina
Lähetä kommentti