Maanantaina 16.8.21010 Helsingissä.
Rannat ovat täynnä veneitä ja laivoja. Meri kimaltaa.
Sinistä, punaista ja kultaa.
Sinistä, punaista ja kultaa - Helsingin vaakuna Helsingin kaupungintalon fasadissa.
Nuori ja vanha, tyttö ja Pitkäsilta.
Alkuperäinen puusilta Kaisaniemen ja Siltasaaren välille rakennettiin jo vuonna 1651.
Nykyinen Pitkäsilta on vuodelta 1912. Aika vanha sekin.
Jamerassa Hämeentiellä oli vilskettä maanantaina. Oli ollut jo pitkään ja on varmaan vielä pari viikkoa. Uusia kirjoja kannettiin laatikoittain sisään, mutta "vanhoissa" eli käytetyissä kirjoissa piilee syy jonoihin kadulle asti. Käytetyt kirjat ovat edullisempia ja siksi monelle nuorelle riittävä syy poiketa puotiin. Yhä useammalle toinen syy on kierrätyksen idea.
Kunnioitettavaa ja kannatettavaa.
Jameran seinällä kuntoluokkatarraseloste.
Vanhustarraa voisi kuvitella käytettäväksi myös kirjaston oppikirjojen vanhoissa painoksissa, silloin kun on perusteltua pitää vanhaa painosta saatavilla uuden painoksen ohella.
Joku merkintähän niihin nykyisinkin laitetaan?
Kaunista vanhaa kiveystä Helsingissä.
Hakaniemen metroasemalta.
Torstaina Helsingissä. Näkymä Hakaniemestä keskikaupungille päin.
Ensi Linja Ykkönen. Ernst Theodor Granstedtin suunnittelema rakennus valmistui vuonna 1898. Se toimi 1970-luvulle asti sokeainkouluna. 1980-luvulla rakennus siirtyi Helsingin kaupungin käyttöön.
Torstaina, tänään, vierailin talossa kuulemassa Monikulttuurinen johtaminen -hankkeesta. Erityisesti Emma Aghangu ja Melody Karvonen kiteyttivät monia käytännön kulttuuritörmäyskohtia ja osoittivat omilla valoisilla olemuksillaan, että kaikkein tärkeintä on oma asenne. Vaikeuksien ja ikävyyksien kohdalla voi valita kurjuuden keräämisen tien tai myönteisyyden.
Itse asiassa, joka päivä, joka ikinen päivä, voi valita, on pakko valita, kummalla tavalla suhtautuu arjen, ihmisten ja olemassaolon nurjiin puoliin. Siihen kaikkeen ja paljoon muuhun, jota Hamlet luettelee pohtiessaan ollako vai eikö olla.
Melodyn näyttämä mietelmä. En tiedä keneltä se oli lainattu.
Jollekin ponnahduslautana toimiminen voi merkitä kunnianhimoisia tavoitteita ammatissa, opiskelussa, tutkimuksessa, yrittäjänä, kasvattajana jne.
Itse näen ponnahduslaudat voimana pysyä lahjomattomana, rehellisenä, uteliaana, herkkänä, puhdassydämisenä, rakastavana, toiveikkaana, vapaana, iloisena, onnellisena...
vaikka mitä tapahtuisi.
Adalmiina
2 kommenttia:
Noin lähellä kävit! Olisit tullut vilkaisemaan Opistoakin :)
Hei!
Olinko tosiaan lähellä? Täytyy katsoa kartasta. Mutta en olisi kyllä edes ehtinyt, koska menin suoraan tuolta työpaikalle. Pistän kommenttisi muistiin, siihen hataraan koriin, josta putoaa paljon vauhdissa, mutta ei sentään kaikkea.
Ihmettelen edelleen, saitko viestin, jonka lähetin sähköpostiisi...eli oletko saanut minulta kaksi viestiä?
Tämä on tosi tyhmä tapa ja paikka kysyä moista, mutta kun kurssin vuoksi perustin tuon kyseisen sähköpostin, en koskaan ehtinyt perehtyä sen asianmukaiseen käyttöön ja, kuulostakoon miten hullulta tahansa, olen epävarma sen käytössä.
Juuri taannoin kävi ilmi, että luulin lähettäneeni Google-kartan ajo-ohjeineen eräälle ihmiselle, mutta olinkin lähettänyt sen vasta itselleni...
Oli kiva kuulla sinusta. Hyvää loppukesää ja syyskesää ja jonain päivänä, joskus, kuvaan joitain korttejani sinulle, kuten lupasin. Sitten joskus, kun pääsen sinne asti.
Voi parhaiten, toivoo Adalmiina
Lähetä kommentti