Tulva ja muita muutoksia

Osa Chris Chunin Fusia kortista, 2009 (keltainen ei vastaa alkuperäistä väriä)

Oli odotettavissa, että lumien alkaessa tänä keväänä sulaa, tulvia olisi tiedossa kaikilla alavilla merenjättömailla, jokien varsilla ja säistä riippuen sellaisillakin alueilla, joilla yleensä vain hieman jalat kastuvat.

Vanhempieni vanha omakotitalo sijaitsee lähellä merenrantaa, muinaisen hylkeenpyyntialueen tuntumassa, merenjättömaalla, alueella, jonka naapurustosta aikoinaan kaivettiin savea tiilitehtaan käyttöön. Savilammet on ajat sitten täytetty ja huvila-asutuksen tilalle on rakennettu nykyaikaisia asuintaloja. Usko uudenaikaiseen viemärijärjestelmään on vankka.

Luonto on kuitenkin lahjomaton ja voimakas. Pääsiäiviikonloppu oli monista lapsista suuri seikkailu ("hauskin pääsiäinen ikinä") pimenevän illan läpi kurnuttavine loka-autoineen, uppopumppuineen ja vilkkuvine valoineen.

Mummon kellarissa ajelehti paljon mielenkiintoista tavaraa, pakastin kellahti kyljelleen, pyykinpesukone hörppäsi merivettä ja ilmassa oli suuri vaaran ja uhan tunne, kun sähkölaitteet jatkoivat toimintaansa, vesi nousi nousemistaan ja lopulta kellarin portaille purjehti koreissa ja muovisaaveissa säilöön laitettuja esineitä -  joululyhtykin kellahti jostain portaalle lasit rikki helähtäen. 

Lapsille tuli mieleen Muumimamman kellarista sukelletut hillopurkit, mutta aikuisille niiden lisäksi Nokian vesikatastrofi, Keski-Euroopan tulvat ja uutisten mutavyöryt milloin missäkin hökkelikylässä maailmalla.

Kaikkien aikojen kellaritulva sai aikaiseksi sen, että iäkkäiden omakotiasujien uudet pesukoneet ja  pakastimet eivät tästä lähtien sijaitse kellarikerroksessa. Tulvat eivät tuolla seudulla lopu tähän kevääseen.

Sarjainfon n:o 148;  1/2010 s.25 Kysy sarjakuvalla -palsta

Joskus muutokset tapahtuvat silloin, kun vähiten odottaa. Olin lopettamaisillani monivuotisen Sarjainfon tilaamisen. Se tuntui polkevan paikoillaan, ulkoasu ei viehättänyt, sisältö oli epätasaista. Juuri sinä päivänä, kun päätin lopettaa tilauksen, postista saapui uudistunut Sarjainfo! Silmäilin sen läpi epäuskoisena ja tajusin heti, että nyt lehti on sitä, mitä olen siltä koko ajan odottanut.

Kaisa Lekan suunnittelema ulkoasu ja taitto tekevät lehdestä raikkaan ja ajantasaisen! On uskaltauduttu jopa parempilaatuisen, mattapintaisen paperin käyttöön, vaikka se on kalliimpaa. Mikäli haluaa tehdä oikeutta sarjakuvataiteelle, ei sitä pidä painaa wc-paperille. Eikä lehden sisältö voi olla vessanseinäpiirroksia. Nelivärisyys - vihdoin. Mustavalkoisuus on ok, Kaisa Leka hyvänä esimerkkinä itse, mutta kyllä Suomen suurimman sarjakuvakulttuurilehden on oltava värillinen!

                                                         Sarjainfon n:o 148;  1/2010 s.25 Kysy sarjakuvalla -palsta

Uudet päätoimittajat, Mari Ahokoivu ja Vesa Saarinen - onnittelut! Vesa Saarisen artikkeli Hannele Richertistä on valaiseva ja sille on varattu tarpeeksi tilaa. Sarjakuvakertomus matkasta Angoulemen sarjakuvafestivaaliin on mainio. Nauratti, kun yhdessä kohtauksessa tyttö kysyy: "From Finland? Do you know Tommi Musturi?" Minäkin rakastan Tommi Musturia. (Toivon kirjat ym.)

Menneen pääsiäisviikonlopun muistoksi.

Tämä oli parhaan makuista tummaa suklaata tällä kertaa.

Oman tämänhetkisen pakettijalkani vuoksi, ja muutenkin, halusin mainita Kaisa Lekan. Hänellähän on hienot, pitkät, metalliset  tekojalat. Kunnioituksella.

Viime viikolla otin vinkkauksessa esiin Henning Mankellin upean Sofia-trilogian, Tulen salaisuus (WSOY, 2008, suom. Marja Kyrö), Tulen arvoitus (2009) ja Tulen raivo (2010). Päähenkilö Sofia menettää molemmat jalkansa maamiinan räjähdyksessä. Hän saa myös tekojalat. Puiset. (Edit: Muoviset tekojalat! Kyynärsauvat puiset.)

Ehdotin Tulen arvoitusta myös Espoon kaupunginkirjaston Lempibussiin uudeksi kirjaksi. En menetettyjen jalkojen vuoksi vaan nuorten seksuaalisten oikeuksien kannalta ja rakkauden vuoksi, johon kaikilla on kuitenkin oikeus ja halu. Kirja muistuttaa nuorten oikeudesta saada ulottuvilleen tutkittua ja asianmukaista tietoa; oikeudesta opetukseen, tietoon ja terveyspalveluihin, jotta nuori kykenee tekemään perusteltuja valintoja omaan seksuaalisuuteensa liittyen kriittisellä hetkellä; oikeudesta saada tukea läheisiltään; oikeudesta tuntea kaikkia tunteita; oikeudesta ilmaista tunteitaan ja rakastaa. Kirjassa Sofian vanhempi sisar on sairastunut aidsiin. Sofia on kuullut sairaudesta siinä sairaalassa, jossa toipui räjähdyksen jälkeen. Koulussa taudista ei puhuta mitään. Rosa ja tyttöjen äiti Lydia tietävät asioista vähemmän kuin nuori Sofia.

Espoon Ystävyyden talo Lastentapahtumaviikko-mainoksesta 2003

Henning Mankellin ohella Ruotsissa muutkin osaavat kirjoittaa hyviä nuortenkirjoja. Sara Kadefors, Johanna Thydell, Mats Wahl jne.  Mats Wahlin Emma ja Daniel -trilogian Rakkaus on ollut Lempibussiohjelmassa aiemminkin. Nyt ehdotin mukaan myös Matkaa.

 

Prinsessa-ajatus:

Lainaus Katariina Heilalan Prinsessan paino -kirjasta (Cultura Oy, 2008):

"Emma edustaa Wahlin tuotannolle tyypillistä naiskuvaa, joka on tavallisesti miehiä kypsempi ja vahvempi, vastuullisempi ja ennen muuta tietoisempi omista motiiveistaan - ollen silti kaukana minkäänlaisesta idealisoidusta henkiolennosta. Wahlin miehet, mukaan lukien Daniel ja John-John, ovat leimallisemmin oman narsisminsa sokaisemia."  (mts. 183)

Prinsessuutta on olla vastuullinen ja tietoinen omista motiiveistaan.

Terveisin

Adalmiina