Näitäkin käytän.
J & J: n äidin käsilaukku, jonka sain lahjaksi
Marjatta-kummini on maalannut molemmat posliinirasiat. Sain oikeanpuoleisen rasian 8-vuotissyntymäpäivälahjaksi ja vasemmanpuolisen Lela-tädin jäämistöstä - hän oli saanut oman rasiansa varmaan samoihin aikoihin kuin minäkin? Omassani on vuosiluku pohjassa, toisessa ei.
Olen iloinen saatuani esineen, joka on ollut kahden minulle tärkeän ihmisen käsissä.
Teen leikekirjoja monista aiheista, mutta tämän aukeaman esimerkki on aiheesta naisten työt ja naisten harrastukset.
Kirjat, kirjoittaminen ja lukeminen on yksi mieluinen leikekirja-aiheeni.
Tämän värikkään vakosamettimekon ostin viitisen vuotta sitten myyjäisistä. Alkuperäinen aikomus oli antaa se erään teiniäidin lapselle mutta ostinkin hänelle uuden ja pidin tämän itselläni. Taskun reunassa ja takana niskassa, näkyvissä, on pieni aasialaistyttö/nukke sievässä logolapussa. Kokonaisuus kuplii hymyilyä; pidän mekkoa esillä pikku vaatepuussa.
Tässä näitä suutelu-vihkoja.
Kirjoja, vihkoja, papereita, esineitä, vaatteita, astioita, "muistoja", muistoja ja lisää muistoja...Kirkas kevätaurinko auttaa inventoimaan kotiin kertyneitä tavaroita. Periaatteessa rakastan yksinkertaisuutta, selkeyttä ja helppoa siivottavuutta, pyrin siihen kaiken aikaa, mutta käytännössä säästän ja kerään ihan uskomattomia asioita. Jos jaksan ja ehdin jossain välissä, kuvaan joitakin hassuimpia kokoelmia.
Pidän myös järjestyksestä. En ihan pedanttisesta ja steriilistä vaan sellaisesta jäsentyneestä yleisilmeestä, jossa kauniit yksityiskohdat pääsevät oikeuksiinsa. Haluan mukaan aina jotakin särmää, elämää, keskeneräisyyttä. Jokunen ripustamaton taulu saa olla, kirjoja ja joskus kirjapinojakin esillä muuallakin kuin kirjahyllyissä, cd-levyjä ja DVD-levyjä pöydällä ja lipaston päällä (muutama kerrallaan; ei irrallisia levyjä!), kortteja, kirjeitä, valokuvia ym. kodikasta. Kunhan ei ole siivotonta eikä toisaalta tylsän näköistä.
Näinä viikkoina kaappeja, komeroita, lipastoja ja laatikoita inventoidessani olen huomannut, että minulla, meillä, tässä kodissa on silti liikaa tavaraa. Kaikkea ei voi siirtää kesäkotiinkaan, se on jo huomattu. Sielläkin täytyy olla tilaa. Olen pyöritellyt ja puntaroinut jos jonkinmoista esinettä ja empinyt säilyttämisen, kierrättämisen ja hävittämisen välillä. Mikä on turhaa, mikä tarpeellista? Minulle tarpeellista on kaikki kaunis ja rakkaisiin ihmisiin liittyvä ja ...niin, sitten tulee nuo yllä luetellut kirjat ym. Gramofonilevyjä, magnetofoninauhoja, LP-levyjä, kasetteja, cd-levyjä; laatikoittain valokuvia; kaitafilmejä, videoita, mini DV:tä...kuolemattomuuteen on ainakin pyritty monin keinoin. Mutta mihin kaikki mahtuu?
Parit käyttämättömät kengät saattavat sopia sisikolle (hankittu tiettyihin tilaisuuksiin pakon edessä), muutaman kirjan voin laittaa niin ikään kiertoon ja omittavaksi; lastenvideoita voi tarjota 4-vuotiaan kotiin, mutta pitäisiköhän tarjota videolaitekin sinne - mutta haluavatko vanhaa teknologiaa; leikkaan puolesta tusinasta kulahtaneesta vaatteesta pieniä riepuja ja pari keinokuituista heitän roskiin. Papereita revin ranteet paukkuen huomattavan määrän ja samalla päätän sanoutua irti eräästä pahvisesta joulurasiasarjasta. Siinä on viisi osaa, eri kokoisia, sisäkkäin mahtuvia. Olen yli kymmenen vuotta pitänyt niitä iloisina väriläiskinä kaapissa, mutta nyt katson totuutta silmiin: minähän inhoan niitä! En ikinä muista, missä on mitäkin vaan joudun avaamaan jokaikisen pahimmillaan. Sitäpaitsi, ne ovat räikeän punaisia ja ne tulevat jo korvistani ulos! Ne ovat kyllä ehjät mutta...päätän repiä kädessäni olevan laatikon suoraan roskikseen. Revin ja temmon ja väännän - ei mene rikki. Käsittämättömän sitkeää pahvia. Ilmeisesti lakattu pinta! Olen aina luullut että paperi on vain kiiltävää...astun toisella jalallani purkin päälle. Lopulta se taipuu kasaan. Laitan vielä kaksi pienempää purkkia sisäkkäin roskiin sellaisenaan ja isoimmat säästän toistaiseksi. Anteeksi joulurasiat, olitte kelpo kapistuksia, mutta minne pienet edellä, sinne te isot perässä, kunhan jaksan.
Kivaa oli se, että tuli kutsu synttäreille. Vappu menee siis perinteisillä lastenkutsuilla! Ihanaa! Ihanaa päästä ihmisten ilmoille, nähdä lapsia ja aikuisia. Ihanaa päästä maailmaan, pois inventaarioviidakosta, arkistosta, kirjastosta, mökkihöperyydestä ja muistolaatikoiden hämärästä!
Adalmiina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti