sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Keväinen, vähän tuulinen lauantai


Adalmiinan lempirannerengas tänä keväänä


Auringonpaistetta, sinistä taivasta, pilvenhattaroita, tuulta! Ensimmäiset perhoset ja kimalaiset nähty. Peltirasian kansi kuvastaa hieman tätä hempeän kepeää keväistä tunnelmaa.

Pieniä suloisia leikekirjoja. Yksi on jo valmis, yksi täyttymässä ja yksi odottaa.
 
Sarilta, Maijalta ja Ferdinandilta - kortissa Ferdinand von Wrightin Kukkia ja lintuja puutarhan nurkassa 1853-54


 Kasvi-, kukka- ja ornamenttiaiheisia kirjoitusvihkoja ja -kirjoja. Ilo- ja Rohkeus-kirjat äkkiä katsoen niin samantapaiset, että kirjoitin viime vuoden viikon 35 lopun vahingossa vuoden 2010 kirjaan. Maanantaina huomasin hypänneeni väärään vuoteen. Paluu tulevaisuudesta tapahtui saman tien. Iloon kirjasin viime vuonna joka päivä ilo-asioita. Rohkeus-kirja toimii puolestaan perhekirjana, kuten kierrelehtivihkokin.

Mitä prinsessoille kuuluu?
Prinsessoille kuuluu hyvää - paitsi Maddelle. Toisaalta, juuri kihlauksen purkamalla Madde osoittaa prinsessuutta. Mikäli hän siis teki ratkaisun itsensä, eikä isosiskon vuoksi. Jos hän luopui avioliittoaikeista turvatakseen siskolleen rauhalliset häävalmistelut, häät ja tarpeeksi asiaankuuluvaa huomiota, kaunis ele sekin, mutta vähän arveluttava. Jos hän päätti asioista itsensä vuoksi, ei vain toisen häiden ajaksi, vaan for ever, prinsessuus vahvistui (se heiveröinen, joka on aavistettavissa syntyperäprinsessuudesta huolimatta). Prinsessalla on aina oikeus saada rinnalleen luotettava kumppani. Vastoin kaikkia sovinnaisuussääntöjä saa ja pitää perua häät jos alkaa tuntua siltä, että avioliitto ei taidakaan olla oikea teko.

Se riipii aikansa, sattuu ja syö voimia. Jos osaa ottaa opikseen, tunnistaa lopulta vakaat persoonallisuudet smoothoperator-rakastetuista. Perheen perustaminen vaatii prinsessataitoja jos mikä!

Katariina Heilalan Prinsessan paino -kirjan (Cultura Oy, 2006) nimi viittaa Madden isosiskoon. Heilala  kritisoi median tapaa puhua ulkonäöstä. Kruununprinsessa osallistui hälyttävän laihaksi riutuneena, kuolemanlaihana, Nobel-päivällisille. Kuvatekstiin toimittaja (luultavimmin nainen) oli kirjoittanut "Prinsessa Victoria edusti päivällisillä kauniimpana kuin koskaan".

Prinsessuutta oli alkaa vastustaa yleistä, laihuutta ihannoivaa  mielipidettä ja alkaa syödä. Prinsessuutta oli myös se, että piti kiinni omasta rakastetustaan, vaikka monet eivät selvästikään arvostaneet häntä.

Naapurin nuoret naiset, nuo edellämainitut, opettelevat samoja prinsessataitoja, joita kaikkien tyttöjen ja nuorten naisten on syytä hallita. Ulkoiset puitteet eivät korvaa kunkin yksilön omaa sisäistä työtä.


Tällaisin miettein,
Adalmiina

Ei kommentteja: