B. O. ja eetos, paatos, logos sekä Peri hypsous

Kuvassa Barack Obaman kirjat ja Aristoteleen Runousopin ohella antiikin tärkein tyylitutkimuksen ja estetiikan teos Korkeasta tyylistä  (Peri hypsous) O. E. Tudeerin suomennoksena (Otava 1918)

Eiliseen aiheeseeni liittyen pari sanaa vielä Obaman kirjoista. Niitä lukiessa tuli mieleen antiikin ajan politiikka, estetiikka, tyylioppaat ja retoriikan teoria. Loppujen lopuksi vaatimukset eivät ole paljoakaan muuttuneet antiikin kreikkalaisessa kaupunkivaltiossa poliittista uraa aloitelleen ja nykyaikana poliittista uraa aloittavan välillä, mitä tulee ihmisten ja  ihmisjoukkojen saamiseen ajatustensa taakse, kannattamaan ja äänestämään ehdokasta. Barack Obama ei ole lukenut perusteellisesti vain Yhdysvaltojen perustuslakia - hän opetti ennen Washingtoniin tuloaan kymmenen vuotta perustuslakioikeutta Chicagon yliopistossa - vaan ilmeisen tarkasti myös suurten amerikkalaisten poliitikkojen ja kansalaisaktivistien puheita - se ilmenee monin paikoin kirjoissa - ja kaikesta päätellen myös puheoppaita.

Aristoteles käsitteli Retoriikka-teoksessaan retorisen argumentaation osatekijöinä eetosta, paatosta ja logosta. Vapaasti tulkiten voisi sanoa, että eetos ratkaisee puhujan (tässä kirjoittajan) uskottavuuden (henkilöstä saatava kokonaisvaikutelma, persoonan ja luonteenpiirteiden kokonaisuus suhteessa siihen, mitä hän puhuu);  paatos vaikuttaa siihen saako puhuja (kirjoittaja) kuulijan (lukijan) vastaanottavaiseksi, myötämieliseksi eli psykologisesti puolelleen; logos puolestaan sisältää asia-argumentaation  (siitä on ilmettävä selkeästi millaisin perustein johonkin johtopäätökseen päädytään, miksi joku asia on muutettava, joku laki laadittava, toinen kumottava jne).

Obama hallitsee kaikki kolme, eetoksen, paatoksen ja logoksen, ja käyttää niitä kaikkia! Hänellä on myös kyky, jota Aristoteles piti retoriikan ytimenä: kyky havaita kunkin asian yhteydessä vakuuttava. Aristoteleen mukaan eetos tulee saavuttaa sen kautta mitä puhuja sanoo eikä sen kautta, mitä ihmiset ajattelevat hänestä ja hänen luonteestaan ennen hänen puhettaan (tai kirjaansa). Kaikki ovat huomanneet, että logos ja paatos eivät tuota Obamalle minkäänlaisia vaikeuksia, mutta eetoksen vakuuttavuudessa on ollut tekemistä, niin paljon ennakkoluuloja ja pelkoja liittyi mm. Obaman erikoiseen afroamerikkalaiseen taustaan.

Aihe on herkullinen ja sitä tekisi mieli pyörittää kirjojen tarjoamin esimerkein, mutta antaa olla.

Peri hypsous, suom. Korkeasta tyylistä, on fragmentaarinen teos, sen loppuosa ja arkkien sisimmät lehdet ovat kadonneet. Tekijästä ei ole varmuutta, usein mainitaan tekijänä Longinus tai Pseudo-Longinus. Teos löydettiin uudelleen 1500-luvulla ja erilaisina kommentoituina laitoksina ja käännöksinä se on vaikuttanut huomattavasti myöhempiin taideteorioihin. Parin vuosisadan ajan se leimasi kaikkea esteettistä keskustelua.    

Kirjassa esitellyt viisi korkean tyylin lähdettä, ominaisuutta, joihin perustuu suurimpien kirjailijoiden maine: 

- kyky ajatella suuria ajatuksia

- voimakas ja haltioitunut paatos

- tehokas lausekuvioiden käyttö

- jalo sanonta ja hallittu kuvallisuus

- arvokas sommittelu

Kaksi ensinmainittua ovat synnynnäisiä kykyjä, kolme jälkimmäistä opeteltavissa olevia.

Kun luin Obaman kirjoja, ajattelin usein tuota luetteloa ja ajattelin, että vau, tämä ihminen on hyvällä asialla, hän osaa ajatella isosti ja laajasti, osaa erottaa oleellisen epäoleellisesta, osaa asiansa, osaa valita sanansa. Kukaan ei ole täydellinen eikä tarvitsekaan olla. Peri hypsous on täynnä toinen toistaan maukkaampia ja osuvampia esimerkkejä mestareiden ja keskinkertaisuuksien kirjoista, mutta pointtina on se, että mestari on mestari satunnaisista kömmähdyksistä ja kompuroinneista huolimatta. Barack Obama, joka on kasvanut varsin omalatuisesta taustastaan käsin puhuttelemaan miljoonia ihmisiä synnynnäisten kykyjensä mutta myös määrätietoisen työn avulla, sijoittuu mielessäni mestarien läheisyyteen, korkeaan tyyliin yltäneiden sarjaan. 

Aarne Kinnusen ja Teivas Oksalan toimittamassa Antiikin estetiikka -kirjassa (Suomen estetiikan seuran vuosikirja 2. WSOY, 1977) on hieno Henrik Zilliacuksen artikkeli, jonka otsikko on  Korkeasta tyylistä - Peri hypsous ("Longinos").

Mustarastaiden heleä huhuilu kuuluu yhä useammin pihalla. Rakastan mustarastaita. Ne ovat kauniita ja niiden laulun melodia vaihtuu hetkessä kevyen hilpeästä viiltävän haikeaan.

Tänään kuulin taas lokkien kirkunaa. Se tietää kevättä sekin.

Päiväkotilapset keräsivät papereihinsa havaintoja kevään merkeistä. He olivat nähneet västäräkin.

Joka puolella on pyöräileviä pikkupoikia ja vähän isompia mopopoikia. Vanhukset uskaltautuvat rollaattoreineen jalkakäytäville, kun liukkaat kelit ovat ohi. Minäkin köpötän katsomaan mitä ulkomaailmaan kuuluu. Ihan hyvää näyttää kuuluvan.

Adalmiina