Muisto

Kuvassa Inga Mooren kuvitusta Frances Hodgson Burnettin Salaiseen puutarhaan. Egmont Kustannus Oy Ab / Kirjalito, 2008) 

Mary, puutarhuri Ben ja punarinta.

Olin noin 5-vuotias, kun pääsin pitkäksi viikonlopuksi Lela-tädin luo kylään. (Luulin aikuiseksi asti vierailun kestäneen kokonaisen viikon, mutta ilmeisesti se todellakin kesti kolme tai neljä päivää, kuten myöhemmin selitettiin.) 

Minulla oli mennessäni jalassa ruskeat, uudehkot, mielestäni tosi rumat, vähän liian isot kengät (kasvuvara!). Vaistosin heti tätini katseesta, että hänestäkin kengät olivat oudot. Menimme kaupungille, Jyväskylän keskustaan, ja tätini osti minulle kauniit, sopivan kokoiset, punaiset kengät. Kiitollisuuteen ja yllättyneisyyteen sekoittui huolta:  loukkaantuukohan äiti tästä, onkohan tämä nyt ihan oikein ja reilua, mutta tätini totesi  painokkaasti, että pienellä tytöllä täytyy olla sievät ja sopivat kengät.

Sitten menimme toiseen kauppaan ja tätini osti minulle ihanat, iloisenväriset, muoviset hyppynarut. Ihastuin niihin ensisilmäyksellä. En ollut koskaan ennen hyppinyt hyppynaruilla, mutta aloitin opettelun heti kaupasta päästyämme ja ennen kuin pääsimme perille tädin kotiin, olin jo oppinut. Tätini oli silminnähden tyytyväinen nähdessään riemuni ja antaumukseni. Hän muisteli sitä  myöhemminkin. Kun näen Maryn isoissa ruskeissa kengissään Inga Mooren kuvissa, muistan aina omat vanhat kenkäni. Ne olivat minulle sopivat vasta kouluun mennessäni, 6-vuotiaana.

"Hyppynuora oli ihmeellinen kapine. Hän laski ja hyppi ja hyppi ja laski, kunnes hänen poskensa olivat aivan punaiset. Hänellä ei ollut koskaan elämässään ollut näin hauskaa. Aurinko paistoi ja kasvoihin puhalteli tuulenhenki - ei tuima tuuli, vaan iloisia pikku puhalluksia, jotka kuljettivat mukanaan tuoreen, vasta käännetyn mullan tuoksua. - - -"  (Burnett, Salainen puutarha. Toini Swanin suomennos, s. 57. WSOY, 1965; 5.painos)

Emilia Nummisen uusi käännös Salaisesta puutarhasta, juuri tuossa Inga Mooren kuvittamassa versiossa, on selkeä ja paikoitellen kieltä aiheellisestikin ajanmukaistanut (esim. hyppynaru), mutta suurimmalta osaltaan se ei tee oikeutta Burnettin vivahteikkaalle kielelle ja huipputyylille. Kirjan kielen latistuminen tekee kirjasta kuitenkin mainion helppolukuisen kirjan. Kuvitus paitsi parantaa helppolukuisuutta, onnistuu nostamaan kirjan taiteellista tasoa, joka suomennoksesta johtuen notkahtaisi ilman Moorea.


Kevätmiettein,
Adalmiina