Ihania syyspäiviä! Kauneutta joka puolella.
Nautintoa, mielihyvää, huimaavia värejä.
Kuin puutarhajuhlaa kaiken aikaa.
Lehdet kuin lyhdyt.
Paikallisen puutarhamyymälän pihalla.
Miten voi olla näin upean värisiä lehtiä samassa oksassa?
Oranssin ja punaisen harmoniaa.
Naapurin aita rinteessä.
Syyshortensia...
Tämä vielä ruukussa oleva Rosa Morden Centennial pitää istuttaa maahan huomenna.
Aurinkoinen aamu nuortenosastolla...vielä ei voi edes kuvitella, millaisen sotkun lukiolaiset saavat aikaiseksi näissä sohvaryhmissä. Molemmissa ryhmissä on kaksi roskakoria, mutta yllättävän monet nuoret jättävät roskia pöydille, lattialle, sohville ja viereisiin hyllyihin. Leiriytyminen kirjastoon lukemaan ja seurustelemaan kaverien kanssa on ajatuksena ihan yes, mutta käytännössä leirintäalueen sääntöjä joutuu selittämään.
On muutakin.
Jokin pelottava muutos on tapahtunut osalle nuorisoa.
Heillä ei tunnu olevan kunnioitusta ketään tai mitään kohtaan, josta heille ei koidu välitöntä tai välillistä hyötyä.
Tälle ryhmälle ulospäin näkyvä on merkittävää, ei se mitä joku todella on, merkitsee tai sisältää.
He ymmärtävät rahan ja statuksen arvon, ainakin pinnallisesti, mutta muita arvoja on vaikea havaita heillä.
Heidän kauniit kasvonsa ovat tyhjät, ilmeettömät, coolit, teflonia.
He opiskelevat ja seurustelevat itseään ja tulevaisuuttaan varten, mutta, se on tullut selväksi , vain itseään ja omaa tulevaisuuttaan varten. Siinä tulevaisuudessa ovat vain he ja heidän kaltaisensa.
Tulee mieleen Yliopisto-lehden Lyhyet 20.8.2010, "Toisen kipua katsellessa" (numero 8, s.4).
Tämä aika tuottaa epäempaattisuutta. Jakautuneisuuttakin, split-asennetta.
Yhteinen hyvä, jakaminen, auttaminen, myötätunto...mitä ne ovat?
Myötätunnon osoittaminen, pyyteettömyys, armo - mitä ne tarkoittavat?
Kirjastossa voi onneksi joka ikinen päivä tavata myös ihania, suloisia, häkellyttävän viisaita ja valoisia nuoria. Nuoria, jotka ovat ihan terveen teini-iän ailahtelevaisuuden, herkkyyden, ehdottomuuden ja kapinallisuuden heitteleminä.
Se on ihan eri asia kuin kylmäävä humanismin vastainen asenne, umpimaterialistinen itsekkyys, pintaliitävä opportunismi tai häikäilemätön ylimielisyys.
Kaikki nuoret, nuo ajatuksia herättävät lukiolaisetkin, ovat kuitenkin vielä lapsia ja heitä on kohdeltava kunnioittavasti ja esimerkillisesti. He katsovat meitä, vaikka esittävät katsovansa läpi.
Tulee mieleen Yliopisto-lehden Lyhyet 20.8.2010, "Toisen kipua katsellessa" (numero 8, s.4).
Tämä aika tuottaa epäempaattisuutta. Jakautuneisuuttakin, split-asennetta.
Yhteinen hyvä, jakaminen, auttaminen, myötätunto...mitä ne ovat?
Myötätunnon osoittaminen, pyyteettömyys, armo - mitä ne tarkoittavat?
Kirjastossa voi onneksi joka ikinen päivä tavata myös ihania, suloisia, häkellyttävän viisaita ja valoisia nuoria. Nuoria, jotka ovat ihan terveen teini-iän ailahtelevaisuuden, herkkyyden, ehdottomuuden ja kapinallisuuden heitteleminä.
Se on ihan eri asia kuin kylmäävä humanismin vastainen asenne, umpimaterialistinen itsekkyys, pintaliitävä opportunismi tai häikäilemätön ylimielisyys.
Kaikki nuoret, nuo ajatuksia herättävät lukiolaisetkin, ovat kuitenkin vielä lapsia ja heitä on kohdeltava kunnioittavasti ja esimerkillisesti. He katsovat meitä, vaikka esittävät katsovansa läpi.
Nyt iltavuorosta lähtiessä näkyy enää pari vaaleaa juovaa horisontissa...aurinko on jo laskenut.
Adalmiina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti