Eilen torstaina Pasilan kirjastossa käymässä.
Keltaiset pensaat kirjaston edessä.
Taustalla näkyvä puu oli jo lehdetön.
Tässä sitä taas ollaan, mutta mistä tuo karhu tuohon tuli.
Tietenkin tämäkin piti purkittaa...
voi ei, tässä tehtiinkin mainosta, onneksi kollega oli mukana, en ollut ainoa joka tuli yllätetyksi...
Kotimatkalla ihailin taas pensaita ja puita.
Vaahteran valoa.
Pensaassa naapuripuun lehtiä.
Länsiväylä tänään, aamulla. Aurinko nousee.
Yöllä oli ollut pakkasta. Monet puut ja pensaat pudottivat lehtensä. Keltainen matto peitti aamulla maan.
Äiti kertoi piippuköynnöksenkin pudottaneen lehtensä. Talvi lähestyy nyt nopein askelin.
Pitkään saikin ihailla keltaisten koivunlehtien tanssia ilmassa. Teillä ja kaduilla lehdet ovat tanssineet tien pinnan yläpuolella, liikenteen ilmavirroissa ja välillä tuulenkin. Kuin pienet keltaiset perhoset.
Tänään iltapäivällä katsoin ikkunasta ulos ja näin kauniin näyn: jotain keltaista ja jotain valkoista leijaili ilmassa. Keltaiset olivat koivunlehtiä ja valkoiset pienen perhosen siiven kokoisia lumiräntälevyjä. Tuijotin pitkään ilmestyksenomaista näkyä ja painoin sen syvälle sydämeeni. Keltaisia ja valkoisia perhosia. Kauneutta.
Nautin syksystä.
Adalmiina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti