Huumori ja koomisuus

Ylen Ison Pajan pihalta.

Ylen kirjaston sohva lemmikkeineen.

Ison Pajan pihalta.

Ylen kirjastosta.

Mediakeskus Metka ja 12. Ison Pajan seminaari. Seminaari on nimetty Huumorikekkereiksi...aiheena on eri medioiden huumori ja komedia...hymn, kiinnostavaa.

Hauska seminaaripäivä jälleen kerran, mutta esteetikkona minun oli vaikea nieleskellä sitä, että seminaarissa puhuttiin välillä koomisesta ja komiikasta mutta kutsuttiin sitä huumoriksi.

Koomisuus ja huumori ovat kaksi eri esteettistä modifikaatiota. 

Ne ovat tunnesuhtautumisen kaksi erisävyistä muunnosta. Koomisuutta on monta toisistaan erotettavissa olevaa lajia, kuten ironia, satiiri ja parodia. Komedioita on montaa lajia niitäkin.

Veijo Hietala pysyi omassa esityksessään Charlie Chaplinista Marja Tyrniin terminologisesti oikeilla raiteilla historiallisessa katsauksessaan komedian, slapstickin, screwball-komedian, sitcomin, romanttisen komedian maailmaan, eli koomisuuden puitteissa, siinä "mikä elävissä kuvissa naurattaa ja miksi", kuten hänen esityksensä johdannossa luvattiinkin.

S. Snellin  Huumori verkossa sotki käsitteet jotenkin perusteellisesti. Kaikki naurettavat ilmiöt olivat huumoria. You Tube kohkaukset (ne joissa kaadutaan, törmätään, pudotaan ja epäonnistutaan jossakin jne), mash upit, remixit, kotivideot jne. Komiikka, komediallisuus, koomisuus yms. koomisuuteen liittyvät ilmaukset korvautuivat huumorilla.

Unto Kupiainen toteaa  Lyhyessä runousopissaan ( ISBN 951-0-04861-5; WSOY 1974),  että huumorikin käyttää keinonaan koomisuutta,  mutta kuvaa huumoria ja humoristia seuraavasti:

"---Humoristi on aina ihmisrakastaja, ja huumori on älyn ja sydämen omalaatuinen yhtymä, jossa hymyn pohjalla piilee vakavuus. Toisinaan huumori onkin suorastaan "hymyä kyynelten lävitse". Se pyrkii siten yhdistämään elämän murhenäytelmän ja huvinäytelmän. Se ei ole pelkkää leikkiä leikin itsensä vuoksi eikä vain naurua vakavan vaihteeksi, vaan korkeimmillaan se on terveeseen maailmannäkemykseen pohjautuva suojakeino elämän musertavaa, kaikkialta uhkaavaa tragediaa vastaan. ---" (mts. 18)

Seminaarissa käsitellyissä mediatuotteissa, elokuvissa, TV-ohjelmissa, nettisisällöissä, sarjakuvissa jne. käsiteltiin etupäässä koomisuutta, mutta kyllä siellä täällä oli huumoristakin kyse. Pientä käsitteellistä tarkkuutta kaipasi.

Ehkä ongelma juontui seminaarin nimestä. Huumorikekkerit on oikeastaan huumorin koomiseen valoon asettava ilmaisu. Sanana se on onomapoeettisesti mainio ja sisäisen ristiriitaisuutensa vuoksi hyväksyttävä mieleenjäävänä nimenä seminaarille, mutta matalan ja syvän, vakavan ja pinnallisen, kevyen ja vastuuttoman, kauniin ja ruman, monimutkaisen ja yksinkertaisen, pysyvän ja hetkellisen, rakastettavan ja vahingoniloisen, lämpimän ja kylmän, ymmärtävän ja repivän, sovittavan ja peittävän eettistä pohdintaa ja esteettistä erittelyä saisi aina olla enemmän...

 Favourite, sekä vanhan lehden kansi, että siinä oleva Runotyttö-kirja.

Favourite,  Katja Tukiainen, kortit, punarinta, tytöt, kirjasto...

Adalmiina