Hyvää Ystävänpäivää!

 

Tämä hassun hauska lintu on Ikean tarjottimesta, joka toi mieleeni Twitterin linnut ja siten kevään lisäksi viestinnän ja samalla ystävyyden.

  

Yksityiskohta ystävyydellä lähetetystä kortista (Tekijä: Sandra D./W.Turnowsky LTD, 2006)

Tämäkin lintu Ikean tarjottimesta.

Muistojen kukkatarha (suomennos Susanna Hirvikorpi ja runojen suomennus Meiju Bonsdorff ; Sley-kirjat, 2002) on ollut  monen kukkia rakastavan löytö, vähän samaan tapaan kuin vuonna 1979 suomeksi käännetty ja julkaistu Edith Holdenin Nuoren naisen päiväkirja luonnontapahtumista (suom. Aila Meriluoto, Otava). Sisältönsä puolesta kirjat liittyvät "kukkakirjojen lajiin", jolla on omat ihailijansa. Fanny Robinsonin kirja on muodollisempi, suljetumpi ja viileämpi kuin Edith Holdenin hurmaava kirja, mutta kirjoille on yhteistä se, että ne nousivat päivänvaloon tekijöidensä jo kuoltua - Holdenin päiväkirja kertoo vuodesta 1906; Robinsonin kirja on 1840-luvulta.

Robinsonin kirja sisältää kukkatutkielmien lisäksi keskiaikaisten käsikirjoitusten tyyliin tehtyjä koristeellisia kirjaimia, kuvioita ja pikku runoja, mutta perimmäiset merkitykset jätetään salaisiksi - tekijä jää vähän etäiseksi.

(Myös Cicely Mary Barker, Elsa Beskow, Lena Andersson, Catarina Kruusval, Kristina Digman, Heather S. Buchanan, Beatrice Potter, Inga Moore jne.  kuvaavat kukkia ja kasveja rakkaudella, hellyydellä, kunnioituksella.)

Seikka, joka minua kiehtoo Robinsonin ja Holdenin kirjoissa - sisällön lisäksi, jota en tässä enempää kuvaile - on niiden alkuperä. Samanlainen juhlavuus ympäröi myös Anne Frankin päiväkirjaa - se on järisyttävä dokumentti erään nuoren ihmisen elämän lyhyestä jaksosta, vaikka puut, kukista puhumattakaan, ovat liian kaukana... 

Kiitos ruusuista Päivi!

Adalmiina