Tuulisena lauantaina, koulujen päättäjäispäivänä, kierros Espoon, Helsingin ja Nurmijärven välisissä juhlissa.
Onnittelut kummityttö Pauliinalle! Ihana, hurmaavan värinen, olkaimeton ruusumekko, josta rohkenen lainata tämän verran! Onnea jatkosuunnitelmillesi!
Sinun juhlissasi tapasimme myös 11-vuotiaan pikkuserkkusi, Peppi Pitkätossunkin sukulaisen. Voi että, jos en välttäisi lasten kuvien laittoa nettiin, niin tuon turkooseissa vaatteissa kimaltavan pikku taiteilijan kuvan liittäisin tähän. Toisaalta, häntä ei voisi esitellä yhdessä kuvassa!
Se juhlissa on hauskaa, että niissä tapaa oman tuttunsa tuttuja ja sukulaisia, joita ei muulloin missään yhteydessä edes näkisi. Ehkä Facebookin viehätys perustuu osittain samaan piirteeseen.
Pienen turkoosin tytön tarinoista haluan kertoa erään. Hänelle oltiin valitsemassa juhlapukua erääseen juhlaan, ei eiliseen, ja hän oli jo löytänyt sopivan, turkoosin, jossa oli helmassa rusetti. Myyjä sanoi, että väri ei sovi tytölle, ja kun äitikin oli vaaleanpunaisen kannalla, vaaleanpunainen ostettiin. Sanoin tytölle sydämeni pohjasta: turkoosi on sinun värisi ja se sopii sinulle loistavasti. Vaikka rakastan vaaleanpunaista, ei tulisi mieleenkään tuputtaa sitä tytölle, joka pitää jostakin muusta väristä tai jolle sopii niin ilmiömäisen hyvin vaalea, heleä turkoosi...
Tässä intohimossa väreihin tunsin sukulaissieluisuutta 11-vuotiaan kanssa. Hänen kuvaamataidon numeronsa on 10. Vaikka hän on lapsi, hänen värimakuaan ei pitäisi kyseenalaistaa!
(Etsimättä tulee mieleen myös Anna Shirley, joka uskoi, ettei hän voi koskaan käyttää vaaleanpunaista, vaikka haluaisi, koska hänellä on punaiset hiukset...höpö, höpö...sitä väriä, mitä rakastaa, pitää olla lähellä, olivat omat värit mitkä tahansa.)
Onnittelut Miitta Valentiina!
Suloinen Miitta - oli hauskat juhlat! Sinunkin juhlissasi sai tutustua myös uusiin ihmisiin, ei vähiten poikaystävääsi!
Onnea jatko-opintoihisi! Felicitaciones!
Ja sitten oli vielä yhdet alakoulun ja toiset yläkoulun lopettajaiset ...ja naapurin Bettinankin juhlat huomioitiin, joten illalla oli jo niin täynnä vaikutelmia, tunteita ja ihan fyysistäkin väsymystä (jaloilla oloa), että uni oli tervetullut.
Kesä, kesä, kesä!
Valoisat illat, kohti yötöntä yötä!
Terveisin
Adalmiina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti