Vaahtokarkkeja ja kannuja

Keittiön pöydällä vapusta jääneitä vaahtokarkkeja.

 Tumman, kuuman kahvin kanssa.

Nämä kannukaunokaiset äiti poisti vitriinikaapistaan.

Ainakin toinen on menossa siskolle, ehkä molemmat.

Kumpikaan ei tarvitse teekannuja, koska molemmilla on niitä valmiiksi, mutta nämä ovat kuuluneet lapsuudenkotiimme, joten ovat arvokkaita sen vuoksi.

Helmihyasintit toissapäivänä pihalla.

Tänään satoi.

Tuli hetkeksi ihan pimeää keskellä päivää.

Soitin Piialle ja äidille.

Kuinkahan kauan kestää, että tunnen jotain puuttuvan, kun tulen tietyille kaduille?

Nyt jo yli kahden viikon ajan, aina kun tulen sille alueelle, tunnen sen:

 Hän ei enää ole täällä.

Adalmiina

Kevään herkät värit

Aamulla hullaannuttavia värejä puissa. 

Oli kiva päivä!

Adalmiina

Kevätaamu

Jihuu, keittiöpihalla oli joku kiltti haravoinut, joten nämä sinililjat pääsivät kukkimaan kunnolla.

Viileähkö aamu, mutta päivästä on tulossa lämmin.

Adalmiina

Kevät

Äidin ja isän timanttihäät olivat äskettäin.

Äiti kertoi taas niin paljon tarinoita, että en voi mitenkään kirjata niitä kaikkia.

Yritän muistaa ne ja kirjoittaa myöhemmin...

 Peten kaveri kevätvalossa.

Eräs toinen kaveri tulee ja menee.

Toisena pääsiäispäivänä, äidin koristeita hiipuvassa päivänvalossa.

Käsi alkaa toipua.

 Nyt taas muistaa kaksi kolme vuotta eteenpäin, mitä käsi kestää ja mitä se ei kestä!

Kevään tuloa on pitänyt seurata sivustakatsojan tavoin, koska ei ole voinut haravoida, kuopsuttaa, nostella mitään.

 Ihana, ihana lämmin kevätviikonloppu on ohi ja alkaa arjen työ.

Kirjoittaakin voi pieni tyyny kyynärpään alla...

Kevät. Onni!

(Haluaisin sanoa kevätonni, mutta silmäni hahmottaa sanan tonniksi. Mutta silti tarkoitan ne yhteen. Kevään aiheuttama onnen tunne on aivan omanlaisensa.

 Mustarastaat huhuilevat ja punarinta hyppelee pihalla.

Kevätkukat puskevat lehtien seasta jopa meidän haravoimattomassa kukkapenkissämme!)

Rakastan tätä aikaa, jolloin on vielä hetki siihen, kun puut alkavat vihertää.

Vain yksi lämmin kevätsade ja sitten se häipyy. 

Ja tulee uusi upea vaihe.

Mutta tämä hopeinen, kevään odotuksesta raskaana oleva hämyisen läpikuultavan oliivinvihreän vaaleanruskea väri metsän rajassa - nautin siitä.

Adalmiina

Muutamia hetkiä

Ihana keväinen päivä alkaa hämärtyä iltaan.

Auringon kullanoranssi puna taivaanrannassa.

Huhtikuu jo.

 Onnelliset kuukaudet muodostavat helminauhan.

Sain niin monta niitä. Ja vielä kaksi kevättäkin.

Alkoi taas tuulla kevyesti.
Menen laittamaan valon päälle.

Hyvää viikonloppua!

Adalmiina

Maaliskuu ja kevättä ilmassa

Hupsu ikkunanlautanäkymä työhuoneessa.

Viikot viuhahtelevat toinen toisensa perästä ohi sellaista vauhtia, että antaudun.

Nautin pienin sokerisin hipuin arjen onnea ja rakastan vaaleanpunaista yhä enemmän.

Kevyimmin koen kevään tulon ja valon.

Ikkunailahduttajilleni:
Paco de Lucia, mennyt, silti oleva

Calina Zambon 

 Adalmiina