Toven syntymäpäivänä ja vähän Maudinkin

Kuvassa osa Toven piirrosta.

”Aurinko laski hitaasti iltaa kohti, ja pitkät, kiiltävät mainingit värjäytyivät keltaisiksi ja vihreiksi. Kaikki muuttui keltaiseksi ja kultaiseksi, purjeet, laiva ja kaikki siinä istujat.”

”Kuu nousi taivaalle, ja he katselivat äänettöminä, miten sen taianomainen hohde levisi yli maiseman. Jonkin ajan kuluttua he menivät torniin, ja kapteeni Jim näytti ja selitti heille valojärjestelmää. Lopuksi he tulivat alakerran suureen huoneeseen. Sen takassa loimusi ajopuista viritetty valkea, jonka liekeistä hohtivat meren kaikenkirjavat värit.”.

”- - Oli syyskuun ilta, ja auringonlaskun rubiininpunainen hohde läikkyi runkojen välissä ja metsän aukeamilla. Vain siellä täällä lankesi polun poikki vaalea juova, sillä polku kiemurteli enimmäkseen varjoissa, ja vaahteroiden ja mäntyjen alla asusti harmaan sinipunerva hämärä.”

”Sitten kaikki olivat hiljaa ja katselivat kuinka aurinko sukelsi mereen ja värit kalpenivat sinisiksi ja sinipunerviksi - -.”

”Sinä merkitsevänä iltana tuuli kääntyi hiljalleen itään. Oli alkanut puhaltaa jo puolilta päivin, mutta lähtö oli määrätty tapahtuvaksi auringonlaskun aikaan. Meri oli lämmin ja syvän sininen, yhtä sininen kuin lasipallo. - -.”

”- - Meri kohisi kumeasti, - -. - -Tumma päilyvä aallokko loisti sinen-sinen-sinisenä. Se ei ollut kevään vaihtelevaa sinistä eikä kesän kalpeata taivaan väriä, vaan selkeätä, tyyntä, täyteläistä sinistä, aivan kuin vesi olisi tyyntynyt levottomuudestaan ja vaipunut rauhaan, - -.”

Tässä on vain muutama lainaus Tove Janssonin ja L. M. Montgomeryn teksteistä, mutta niitä voisi laittaa rinnakkain kymmenittäin, ellei sadoittain, ja jos henkilöiden ja paikkojen nimet jättäisi pois, saattaisi olla vaikeaa heti muistaa, kumman kirjoista katkelmat ovat?

Molempien teksteissä meri, merenranta, majakat, metsä, polut, laaksot, niemet, lahdet, auringonlaskut, kuu, kuutamo, värit, tunnelmat jne. toistuvat monina muunnelmina hyvin samantapaisina. Myös heidän kuvaamansa ihmissuhteet, ystävyys, kiintymys jne. ovat usein samankaltaisia. Myös suhtautuminen sotaan.

Kirjailijoissa itsessään on paljon samaa ulkoisista eroista huolimatta. Tove Jansson erottuu omaksi universumikseen kuviensa kautta. Hän lähenee japanilaisen estetiikan ja taiteen maailmaa, Montgomeryn Prinssi Edwardin saari puolestaan muistuttaa kartalla ja kirjoissa merenrantamaisemiltaan Japania, jos niin haluaa nähdä?

Ei ole epäillystäkään siitä, etteivätkö nämä kaksi naista ole saaneet miljoonat ihmiset havaitsemaan ja kokemaan luonnonilmiöitä, vuorokauden- ja vuodenaikojen vaihteluita, luonnon alati vaihtuvaa värimaailmaa ja ylipäänsä maailman kauneutta syvemmin ja inspiroivammin kuin jos he eivät olisi saaneet kosketusta näiden kahden suuren taiteilijan maailmoihin.

Tänään on Toven syntymäpäivä ja halusin yhdistää kaksi rakkauttani hänen kunniakseen. 

Tovelta sattumanvaraisesti poimitut tekstit ovat kirjoista Muumipappa ja meri ja Taikurin hattu, Montgomeryn tekstit kirjoista Annan nuoruusvuodet ja Anna omassa kodissaan. Vaikka esimerkit ovat Anna-kirjoista, Runotyttö-kirjoihin pätee sama kuin Annoihin, vai mitä pitäisi ajatella mm. tästä umpimähkään avatusta kohdasta Runotyttö maineen polulla -kirjasta, (WSOY, 1993. 10. painos, suomentajana I. K. Inha 1948):

 ”- - Ei kuulunut kuin särkän vieno valitus, syvän meren hyöky sen takaa ja airojen hiljainen solina lasinkirkkaassa vedessä. Olimme yksinämme sumumaailmassa rannattomalla merellä. Silloin tällöin viileä tuulenhenkäys kohotti hetkeksi sumuverhoa ja ympärillämme häämötti aavemaisia hämäriä rantoja. - -.” (Mts. 151)

Tove Jansson (9.8.1914 - 27.6.2001) ja L. M. Montgomery (30.11.1874 - 24.4.1942) tiesivät, mitä on olla taiteilijasielu joka solullaan ja he kertovat siitä ja sen törmäyksestä arkiseen, poroporvarilliseen ja tavanomaiseen teoksissaan. He kuvaavat esteettisesti ja taiteellisesti suuntautuneen ihmisen tuntoja ja havaintoja maailmasta. Se on tarkkaa ja huvittunutta huomioimista, mutta myös syvää ja kiihkeää eläytymistä. Molemmat kuvaavat myös esteettistä elämystä henkilöhahmojensa kautta. Myös taiteilijuutta, joka pakottaa luomaan.

Vaiherikkaissa elämänkohtaloissaan Tove selvisi vanhuudesta paremmin kuin Maud. Olihan aikakin jo toinen. Tovea olisi vaikea muutenkaan kuvitella papin rouvaksi...

J. K. Rowlingkin otti käyttöön vain etunimiensä alkukirjaimet, kuten L. M. Montgomery, samasta syystäkin? On mahdotonta ajatella, että Tove olisi tyytynyt olemaan aina vain 

T. Jansson?  Tove Forever!

 (Kurjaa, että juuri nyt Blogger ei tottele ollenkaan. En enää jaksa tapella kappalevälien ym. kanssa.)

Toven syntymäpäivänä,

Adalmiina