Hänen silmänsä olivat taas niin kuin lapsena
suuret ja tummat kuin metsälampi
mutta ne olivat täynnä iloa
ja hänen suunsa hymyili.
Onnen päivä.
Kimaltava valkoinen puku sopi hänelle loistavasti.
Mekon hihat olivat kuin keijukaissadusta
kampaus prinsessan häistä.
Kun hän taivutti päätään taaksepäin
ja nauroi
maahan satoi heliseviä kirsikan- ja tuomenkukkia.
Adalmiina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti