Kuin unessa, muistojen valomeressä.
30.10. Timo-enon luona.
Juuret, perhe, suku, sisarukset, serkut, lapsuuden muuttuneet maisemat.
Tutut äänet, puheensorina, nauru, jatkuvuus, ajan kulu, katoavuus.
Tessie, ystävyys.
Näkymä järvelle.
Umpeen kasvaneet pellot, niityt, polut.
Jokaisella omat muistikuvansa.
Tihentynyt menneisyys lähellä.
Läsnä myös joukosta poistuneet.
Tuolla kalliolla leikimme lapsina. Mäen päältä ja toiselta rinteeltä poimimme kesäisin mansikoita heinänkorteen. Kallion alapuolella tasaisella maalla kulki suora hiekkakäytävä, jonka reunalla oli kukkia. Kalliosta oikealle, loivassa rinteessä, koivujen keskellä, seisoivat vanhempani hääpäivänään - näen sen valokuvista. Äidin sisaret ovat muutamassa kuvassa heidän seurassaan. He ovat kaikki nuoria ja he hymyilevät.
Nyt on syksy, kallio on sammaleinen ja uudet puut ovat kasvaneet muinaiselle käytävälle.
Toisen kuistin vieressä kasvoi hanhikki ja toisen jasmiini, niin se oli.
Hyrrh...tänään, eilen, alkoi sataa räntää, seisoin pysäkillä Pasilassa.
Ai niin Jere, tällainen heppa Kirjasto Omenan Metsätähteen tuli 23.10. Sinä aamuna oli maa huurteessa ja asfaltti liukasta, mutta aurinko paistoi pian kirkkaalta taivaalta ja leikkitalvi loppui alkuunsa.
Ja tällainen kitara oli musiikkimessuilla 29.10.
5.11. bussin ikkunasta. Päivät lyhenevät mutta onneksi aurinko näyttäytyy edelleen hetken silloin tällöin.
Mietintämyssy päässä,
Adalmiina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti