Kesäkodin kuistilta
Jokainen avautuva pioni on yksilö, mutta kunkin ötökkälajin yksilöitä ei erota toisistaan paljain silmin, ainoastaan lajit toisistaan. Tällä hetkellä ei ollut kimalaisten sukukunta paikalla.
Lähistöllä niitä pörräsi runsaasti - olivatpa eräät heistä asettuneet seinänaapureiksemme hirren rakoon; tod. näk. kartanokimalaiset. Heidän perhe-elämänsä, vai pitäisikö sanoa yhteisönsä elämä tuli kesän mittaan äänimaailmaltaan tutuksi.
Kimalaiset eivät todellakaan vain pörise ja surise vaan keskustelevat, viestittävät, mitä moninaisemmin äänin. Todella mielenkiintoista aluksi, mutta on selvää, että ensi kesänä heidän ympärivuorokautista seurusteluaan ei seinän takana kuulla. Kylmien säiden alettua syksyllä, ehkä pakkasenkin tultua, seinä avataan, pesä poistetaan "nukkuvine" naaraineen ja sisäänmenoaukko tukitaan ulkoseinässä.
Muistin kaupunkikodin ilahduttajaa vaaleimpien vaaleanpunaisten pionien auetessa: huomasimme hämmästykseksemme, että kuvassa oleva ruusu ei ollutkaan Pohjantähti (jota kasvaa noin parin metrin päässä tästä yksilöstä), vaan joku aivan muu köynnösruusu. Olemme asuneet tässä kodissa jo kymmenen ja puoli vuotta, mutta olleet ilmeisesti aina ruusun kukinnan aikaan maalla! Koska kyseessä on vain yksi varsi, ja sen rinnalla kasvaa Flammentanz, ruusun aavistuksen vaaleanpunaiset kukat ovat menneet Pohjantähden piikkiin. Tarkemmin katsottuna lehdetkin ovat erilaiset. En vielä tiedä, mistä ruususta on kyse, mutta saatan vain todeta, että kaikki edellisen asukkaan istutukset ovat olleet mieluisia. Niin tämä viimeksi löydettykin.
Pioni
Valamon ruusu
Pioni...
Pioni...
aaah...pioni...
Valamon ruusut saunarinteessä
Matkalla kaupunkiin
Tervehdys pääskyt ja Flammentanzit!
Lazy days? Mentaalisesti, niin kuin pitääkin, mutta muutoin on tullut useastikin mieleen, että työleiri kuvaa kesäkodin ylläpitoa parhaiten! Mutta, mieluisa raadanta tyydyttää mieltä ja silmää...
Hot nights? Kaikkihan nyt nauttivat kuumista öistä!
Hyviä helteitä, toivottaa
Adalmiina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti