sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Idänsinililjoja, tuulihattuja, mietteitä

Idänsinililjoja (Scilla) äidin ja isän pihalla.

Omalla pihalla.
Ja siskon luona. Pihalla oli lisää.

Oli kivat synttärit, kiitos! Hyvää simaa, pikkumunkkeja, tuulihattuja ja täytekakkua jne. nam, nam!
Lapset olivat taas kasvaneet, nuoret aikuistuneet ja vanhukset vanhentuneet...

Itselleni tämä vappu oli kaiken kaikkiaan eräs hiljaisimmista ja vähiten valmistelluista. Unohtumaton silti omalla erikoisella tavallaan.
 
Sitä vaan mietin iltasella Helsingin läpi ajaessamme, että on se outoa, että tässä maassa on yhtenä päivänä epävirallisesti sallittua olla vähän riehakas, mutta muulloin, erityisesti loppukesästä vappuun täytyy vaieta kahdella ja mieluiten useammallakin kielellä.

Kesän lopun ja vapun välillä täytyy aina muistaa, ettei naura liikaa, ettei puhu liikaa, ettei innostu liikaa, ettei pidä työstään liikaa, ettei ajattele myönteisesti liikaa, ettei tunne liikaa (paitsi kateutta, vihaa ja halveksuntaa!), ettei välitä liikaa, ettei rakasta liikaa, ettei nauti elämästä liikaa...vaan että on olemassa sillä tavalla matalan sensitiivisyyden ja matalan intensiivisyyden mallilla, etteivät suomalaisen konsensustemperamentin tai sitäkin laimeamman temperamentin omaavat häiriinny?

Järkyttävää (paitsi että edes järkyttävä-sanaa ei saa käyttää, koska se on aivan liian tunnepitoinen ja siten ehdottoman kielletty!).


Vaaleanpunaisia päivänkakkaroita

Itselläni on omassa henkilökohtaisessa elämässäni kokemusta siitä, että erilaiset temperamentit voivat olla keskenään hyvässäkin vuorovaikutuksessajopa ystäviä ja rakastettuja.
Kaikki on kiinni asenteesta ja hyvästä tahdosta. Maailmaan, jopa Suomeen, mahtuu monenlaista kokemistapaa ja olemistapaa. Eikä se ole keneltäkään pois.

muistellen
Adalmiina

Ei kommentteja: