Varjoliljoja äidin puutarhassa.
Heiniä kotimatkalla, töistä tullessa niitä ihailen.
Sunnuntaina oli Ainon juhla. Kummityttö. Vaalean keijukaisen ruusuja riitti monelle pöydälle. Vihreäliila maljakko Marilta. Sonja oli sitonut kukkavihon kahvipöytään. Kaikkea oli paljon ja se oli hyvää.
Onnellisesti päättyneitä seikkailuja ja iloista porinaa.
Unohtumaton näky: Aino odottavan kulkueen edessä kynttilä kädessä. Ja kamera autossa.
Ehkä kuva piirtyi muistiin juuri siksi voimakkaana, ettei ollut mahdollisuutta yrittää tallentaa hetken vaikuttavuutta valokuvaan? Oli vain koettava se.
Adalmiina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti