Auringon ilmestyminen tekee päivästä juhlan.
Piispansilta + litteä kuva keskellä ovat tältä päivältä, muut 4.2. otettuja.
Poistojuna puksuttaa osastolla tehokkaasti. Hyllyt siistiytyvät silmissä. Pöly leijailee ja olkapää alkaa olla sijoiltaan, mutta tulos on raikas ja tyydyttää. Kun vielä Roo oikoo hyllyrivejä, huomaa olevansa siunattu.
Maanantaina sain todisteen siitä, etteivät rehelliset ihmiset ole loppuneet maailmasta!
Lämmin onnen tunne.
Tänään oli ihanaa se, että:
lapset ja nuoret hymyilivät;
Olga kävi tervehtimässä;
kahdeksasluokkalainen totesi kirjan lainattuaan: "Tavataan sitten kun palautan tämän!";
puhuin äidin kanssa puhelimessa ja kuulin taustalta isän äänen, kun sisko pyysi häntä kahville;
kuulin muidenkin rakkaiden ääniä ja tiesin heillä olevan hauskaa;
huumoria löytyi juuri sopiviin kohtiin pitkin päivää;
auringonlasku oli upea,
Tessieltä tuli viesti,
ja monta muuta asiaa!
Lumi, pakkaspäivä ja valkoiset damaskit jäävät yhä kauemmas.
Mari-täti on silti aika lähellä vielä, vaikka asunnossa käyneen mielestä hän oli jo lähtenyt?
Jokainen meistä ajattelee Maria päivittäin.
Nalakin on mennyt kissojen taivaaseen.
Heidi itki koko päivän.
Tuuli ja tähdet olivat aikaisemmin. Ja ystävänpäivä ja äidin synttärit.
Väsynyt mutta onnellinen
Adalmiina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti