Ylinnä yksi Katriinan kimpuista.
Keskellä näkymä lahden yli entiseen rantalepikkoon ja tuomirinteeseen, jossa keinuttiin.
Talvisin tästä oikaistiin jään yli.
Valentiinan tuomia omenoita ja Saima-tädin pöytäliina.
Lumpeenlehtiä, kaisloja.
Seisoimme veljen kanssa rannassa, molemmat täynnä muistoja ja tarinoita.
Vasta navakka tuuli ja sade saivat meidät jatkamaan matkaa.
Kiitos!
Adalmiina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti