Es ist kimaltava joulupukki Leppävaarassa.
Lounaalla Ullan kanssa.
Ullalla melkein yhtä kimaltavat, vaaleat hiukset, joita kiitollisena tuijotin.
Aamulla vastapäisellä bussipysäkillä.
Lucia ja tähtipojat, heitä ei ei näkynyt,
mutta lasten äänet olivat heleät ja aamutuimaan rauhalliset.
Zoomattuna lapset erottuvat,
mutta aamulla vain kevyt liike ja äänet kertoivat pysäkillä olevasta ryhmästä.
Espoossa joulukuun 14. päivänä vuonna 2011.
Oli kiva tavata kirjastolaisia kokouksessa.
Laitan linkin Ailan ottamiin kuviin Tapiolan kirjastosta.
Juuri tällaisena pimeänä päivänä hänen valoisat
ja valon leikkiä kirjastossa tallentaneet kuvansa tuntuvat erityisen hyviltä.
Kokouksessa joku kertoi (Aila) toisesta kokouksesta,
jossa joku totesi ajan kuluvan ja joku toinen siihen, että ei aika kulu vaan sitä tulee koko ajan lisää...
Niin, jos avaruus todellakin laajenee koko ajan,
aikakin vain lisääntyy eikä kulu.
Vain ihmisen elämä on rajallinen.
Toisaalta osana maailmankaikkeutta ja elämää ihminen
on aina ollut ja aina on.
Lähtiessä vastaan tuli Ismael.
Olemme kaikki hengissä.
Adalmiina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti