Metsäkauris, Ellen Thesleffin Lukeva tyttö ja lasista heijastuvat lamput.
Taustalla levyn alta paljastunut hirsiseinä.
Nyt koitti loppu kimalaisyhdyskunnalle. Kuningatar, työläiset ja kuhnurit ovat kuolleet ja uudet hedelmöityneet naaraat odottivat horteessa kevättä. Hurjan kurjaa, nämä olivat ahkeria pölyttäjiä, mutta he olivat tehneet pesänsä sisäseinälevyn ja hirren väliin, joten heidän ympärivuorokautinen ääntelynsä kesäisin kuului korvan juuressa.
No mitä siellä levyn takana oikeastaan oli?
Terveestäkin puusta oli kaavittu ainesta uusien, tulevien yhdyskuntalaisten koteihin. Ne olivat erillisiä ja kovia, kuin pieniä kastanjoita. Omassa kamerassani on vain epäselvä kuva niistä, alla.
Tässä seinä melkein kokonaan pesästä puhdistettuna.
Idea pesään on ilmeinen: tähän kohtaan on näköjään rakennusvaiheessa aiottu tehdä sähkökosketin, mutta ei ole sitten tehtykään vaan on täytetty kolo sellaisella täytteellä, jota kimalaiset ovat kyenneet käsittelemään. Kimalaiset olivat löytäneet sisäänkäynnin talon päädystä, jota ei ihan heti osannut arvata. Se jäljitettiin viime kesänä, mutta ei tukittu, koska päätettiin odottaa talvea.
Entä se makea tuoksu?
Kuvan ottohetkellä makeuden lähde oli jo melkein kokonaan poistettu, mutta sitä oli vielä hirsissä. Kimalaisten tekemää mesipuuroa. Se tuoksui hunajan ja tuoreen, kosten, vaniljalla tai muulla makealla aromisoidun piipputupakan sekä kahvinpapujen tuoksun merkilliseltä sekoitukselta.
Lumisia pensaita ja puita ulkona: syreenipensaat, pihlajat, jalava.
Talvinen viikonloppu maalla.
Nyt koitti loppu kimalaisyhdyskunnalle. Kuningatar, työläiset ja kuhnurit ovat kuolleet ja uudet hedelmöityneet naaraat odottivat horteessa kevättä. Hurjan kurjaa, nämä olivat ahkeria pölyttäjiä, mutta he olivat tehneet pesänsä sisäseinälevyn ja hirren väliin, joten heidän ympärivuorokautinen ääntelynsä kesäisin kuului korvan juuressa.
No mitä siellä levyn takana oikeastaan oli?
Idea pesään on ilmeinen: tähän kohtaan on näköjään rakennusvaiheessa aiottu tehdä sähkökosketin, mutta ei ole sitten tehtykään vaan on täytetty kolo sellaisella täytteellä, jota kimalaiset ovat kyenneet käsittelemään. Kimalaiset olivat löytäneet sisäänkäynnin talon päädystä, jota ei ihan heti osannut arvata. Se jäljitettiin viime kesänä, mutta ei tukittu, koska päätettiin odottaa talvea.
Entä se makea tuoksu?
Kuvan ottohetkellä makeuden lähde oli jo melkein kokonaan poistettu, mutta sitä oli vielä hirsissä. Kimalaisten tekemää mesipuuroa. Se tuoksui hunajan ja tuoreen, kosten, vaniljalla tai muulla makealla aromisoidun piipputupakan sekä kahvinpapujen tuoksun merkilliseltä sekoitukselta.
Talvinen viikonloppu maalla.
Terveisin, pitkästä aikaa,
Adalmiina
(Lisäys illalla: Bob Dylan saapui New Yorkiin 50 vuotta sitten, 24.1.1961. Tämän huomasin Expecting Rain -RSS-syötteestä...
Sen kunniaksi katkelma Dylanin Muistelmista:
"Ulkona puhalsi pilvenriekaleita viskova tuuli, lumi kieppui punalyhtyisillä kaduilla, katukansa laahusti paksuihin vaatteisiin kietoutuneina - rihkamakaupustelijat hoilasivat kaninkarvaiset korvalaput korvillaan, samoin kastanjakauppiaat. Kulkuluukuista kohosi höyryä."
Bob Dylan, Muistelmat. Osa 1, sivu 9. Suom. Erkki Jukarainen. WSOY 2005.)
Sen kunniaksi katkelma Dylanin Muistelmista:
"Ulkona puhalsi pilvenriekaleita viskova tuuli, lumi kieppui punalyhtyisillä kaduilla, katukansa laahusti paksuihin vaatteisiin kietoutuneina - rihkamakaupustelijat hoilasivat kaninkarvaiset korvalaput korvillaan, samoin kastanjakauppiaat. Kulkuluukuista kohosi höyryä."
Bob Dylan, Muistelmat. Osa 1, sivu 9. Suom. Erkki Jukarainen. WSOY 2005.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti