Salattuja sanoja ja kadonneita kuvia

Piian tämänvuotinen äitienpäiväkortti Olgan lipaston päällä. 

Minnan kielot ja lemmikit kesän alusta.

Ahaa, mitähän tästä tulee, Blogger ...

  

Tessie katsoo eteisen seinällä olevia valokuvia.
 

 

Esivanhempien rakentama talo. Vasemmanpuoleisen talon kohdalla oli aikoinaan se talo, jossa he itse asuivat, mutta se purettiin jo kauan, kauan sitten. 

 

 Leppävaara, näkymä matkalla bussipysäkille.

 Työkansio, -kalenteri ja -vihko.

 

Leppävaarasta bussipysäkin ja radan läheltä. Pietaryrteistä tulee mieleen Glen.

Näitä vaahteroita kuvasin viimeksi tänä keväänä.

Kaikki puut ja pensaat olivat isoissa kasoissa sekaisin. Näytti siltä, että hävitys oli tapahtunut saman päivän aikana eli tämän viikon torstaina. No, kotimatkani kulkee nykyisin toista kautta, joten tapaamisiin uusien istutusten jälkeen ...

Syreenit Sarlotan juhlasta.

Kaistale Siirin äidin Olgan isovanhempien vajan seinää ja ovea.

Tuosta hyppelimme Ester-tädille - takaisin tullessa aina nallekarkit suussa.

Kaukaa kesän alusta juhannusruusu sateessa.

Kesähattu, työläppäri.
Vihreäsilmäisen Cilla säästi minulle, kiitos.

No huh. Kesäkuu hujahti lomalla viuh, viuh ja viikko heinäkuutakin. Salasanat hukassa, rakas pokkari hajalla, oma kotiläppäri tyhjentynyt, autosta hihna poikki, valokuvat kadonneet, pihavaahterasta puolet pois, tuomi kaadettu ja mitä ihmettä Ompun pysäkin puille ja pensaille on tapahtunut? Kaikki tämä ja paljon muuta ihmeellistä. Hauskaa uudet maisemat, uusi työ, isovanhempien isovanhempien rakentaman talon lattiat, pönttöuunit, jokaikinen ikkuna ja ovi, Tessien kanssa löytöretkeilemässä, Ester-tädin portaikko, Marin lamppu, Sarlotan ja Boriksen juhlat, Päivin leivokset ja tietenkin prinsessaklubi!

Terveisin Adalmiina

Kevätsadetta ja Tuhkimoita

Tänään on ollut kevätsadepäivä ja hyvä niin.

Cindarella ja lemmikkilautanen Päivin luona viime viikolla.

Narsissit maalta, tulppaanit pihalta ja vaahterat Ison Omenan edestä.

Kevät on kääntymässä kesäksi.

Adalmiina

Toukokuu, kevätkuu

  

Vaahterat tänään kotimatkalla. Muut kuvat eilisestä.

Uusi kamera ja vanha temppuileva Blogger. 

Kevät. Valoisat illat. Valkovuokot.

Adalmiina

Lempeä tihkusadepäivä

Onnellinen, taas hän selviää, pääsee kotiin maanantaina...

Näitä hetkiä on. Jolloin ollaan ihan hiljaa.

Rakastamani lasten- ja nuortenkirjailija, yksi suosikeista:

Jacqueline Wilson

Adalmiina

Once upon a time

Adalmiina

Aurinko, tuuli ja tähdet

Auringon ilmestyminen tekee päivästä juhlan.

Piispansilta + litteä kuva keskellä ovat tältä päivältä, muut 4.2. otettuja.

Poistojuna puksuttaa osastolla tehokkaasti. Hyllyt siistiytyvät silmissä. Pöly leijailee ja olkapää alkaa olla sijoiltaan, mutta tulos on raikas ja tyydyttää. Kun vielä Roo oikoo hyllyrivejä, huomaa olevansa siunattu.

Maanantaina sain todisteen siitä, etteivät rehelliset ihmiset ole loppuneet maailmasta!

Lämmin onnen tunne.

Tänään oli ihanaa se, että:

lapset ja nuoret hymyilivät;

 Olga kävi tervehtimässä;

 kahdeksasluokkalainen totesi kirjan lainattuaan: "Tavataan sitten kun palautan tämän!";

 puhuin äidin kanssa puhelimessa ja kuulin taustalta isän äänen, kun sisko pyysi häntä kahville;

 kuulin muidenkin rakkaiden ääniä ja tiesin heillä olevan hauskaa;

 huumoria löytyi juuri sopiviin kohtiin pitkin päivää;

 auringonlasku oli upea,

Tessieltä tuli viesti,

ja monta muuta asiaa!

Lumi, pakkaspäivä ja valkoiset damaskit jäävät yhä kauemmas.

Mari-täti on silti aika lähellä vielä, vaikka asunnossa käyneen mielestä hän oli jo lähtenyt?

Jokainen meistä ajattelee Maria päivittäin.

Nalakin on mennyt kissojen taivaaseen.

Heidi itki koko päivän.

 

Tuuli ja tähdet olivat aikaisemmin. Ja ystävänpäivä ja äidin synttärit.

Väsynyt mutta onnellinen

Adalmiina