Vaaleanpunaista ja punaista Päiviltä, Lauralta, Maijalta, Lelalta
Syötteidenlukuohjelman käyttö on ollut juuri niin helppoa ja yksinkertaista kuin miltä heti vaikuttikin.
Oikeastaan vain yksi asia yllätti: ajankulu, päivien hurahtaminen ohi. Kun omasta mielestään suht säännöllisesti luki omasta blogistaan syötteitä ja vielä omasta (iGooglen) Pinkistä lisää, silti hämmästyneenä joutui toteamaan esim. Kemppisen ehtineen kirjoittaa jo kolme juttua, kun itse huuhaili viikkoa eteenpäin "monta päivää ja tehtävää jäljessä"! Kellokin tuntuu käyvän nopeammin. Ajantajun vääristymiseen vaikuttanee myös se, että osa blogeistamme taitaa edelleen käydä omaa aikaansa, joten kellonaikojen katsominen viimeistään sekoittaa.
Syötteidenlukuohjelma on minusta aivan verraton. Tapani käyttää sitä? Vilkaisen kaiken läpi ja luen kunnolla itseäni kiinnostavat jutut. Tosi hyvät jutut laitan oman tietsikan booksmarkeihin. Meillä oli kurssitehtävässä kuusi, RSS-syötteidenlukuohjelman käyttöönotto, tehtävänä merkitä ne otsikot, jotka vilkaisimme mutta emme lukeneet. Sitä en tehnyt. Sellaiseen ei ole aikaa. Sellaisen yhteydessä joutuisi selittämään koko elämänfilosofiansa...pitää vain tietää mitä haluaa ja valita sen mukaan. (Toisaalta inhokitkin pitää pystyä tunnistamaan ja joskus perustelemaankin; se vaatii työtä sekin!)
Tavallaan syötteidenlukijan seuraamista voisi verrata lehden lukuun. Olenhan aina harrastanut lehtileikkeitä - booksmarkit ja Delicious olisi siis leikekokoelma ja leikekirja. Hyvin hoidettu Delicious-osasto on kuin päivittyvä lehtileikekansio, enemmänkin.
Ihan heti en kyllä luovu paperinpalojen tyydytystä tuottavasta hypistelystä, leikkaamisen ja liimaamisen nautinnosta ja sommittelun ja värienkäsittelyn ihanuudesta. Alan kuitenkin nähdä websivussakin yhä enemmän mahdollisuuksia.
Mandariinimaan asukkaaksi päästyään Adalmiina päätti tehdä kunniaa vielä kerran oransseille napeille.
Delicious on mainio. Mikroblogit -tehtävässä tallensin itselleni, kotiin, monia linkkejä mm. eportfolioista. Myös muiden kurssilaisten vinkeistä löytyi monta hyvää ja muutama tosi hyvä. Sen olen huomannut, että en ole vielä kertaakaan katunut jonkun kiinnostavan linkin tallentamista, mutta jo useasti harmitellut, että en tullut tallentaneeksi. Eräänkin kerran olen suurella vaivalla suunnistanut taaksepäin löytääkseni jonkun taakse jättämäni jutun. Lyhyessä ajassa on löytynyt paljon arvokasta: ikäänkuin olisi käynyt kirjakaupassa ostoksilla (rakastan sitä!), mutta ilmaiseksi.
Kuten kirjat hyllyssä ovat aina läsnä ja helposti esiin otettavissa, deliciousit saa eteensä missä tahansa, missä pääsee nettiin. Minusta kyse on koko ajan valinnoista, ajasta, omasta mausta ja kiinnostuksen kohteista ja työn kannalta oleellisen tajusta + heikkojen signaalien vainusta. Itse metsästän koko ajan heikkoja signaaleja kiinnostukseni kohteista kuin tuuli- tai pilvibongari omia kohteitaan.
Syntymäpäivävieraat (+ naapurit ja työtoverit) tietävät, että Adalmiina pitää juhlavalaistuksesta.
Huonoja puolia? Itselle laadittu tarkoituksenmukainen syötteidenlukija pitäisi olla se jokapäiväinen paikka, johon kirjautua ja sieltä sitten muualle? Mutta kun rinnakkain on kaksi järjestelmää (minulla), joissa osin sama sisältö, valitsen kiireessä blogin, koska silloin huomio ei karkaa jonninjoutaviin pintauutisiin, musiikkiin, elokuviin jne. Jatkossa tilanne voi olla toisinpäinkin.
Miltä blogin pitäminen on tuntunut? Tärkeältä, mieluisalta, luontevalta.
Miten suhde verkkoon on muuttunut, kun on tullut laittaneeksi omaa persoonaansa likoon blogin ja chattien myötä? On kysymys pienestä haltuunotosta, joten hallittuna aikalaisvelvollisuus. Ei verkkokommunikointi aikuisen kannalta kuitenkaan poikkea oleellisesti muusta kommunikoinnista. Ihminen on se mikä on, oli IRL tai verkossa. Ihmisen todelliset arvot, luonne, moraali ja mieltymykset välittyvät aikuiselle online -muodossakin. Verkko on silti valtavan mielenkiintoinen väline, suurennuslasi, kun haluaa tutkia ihmisiä psykologisina ja sosiaalisina olentoina.
Olen edelleen sitä mieltä, monen muun tavoin, että elämme digitalisoinnin myötä murrosaikaa. On tärkeää pohtia, kuten kaikkina aikoina on ollut tärkeää, kun uusia teknologioita on otettu haltuun, mihin suuntaan halutaan kulkea ihmisinä. Ei ole ollenkaan itsestäänselvää, että suunta olisi automaattisesti tekniikan myötä oikea. Joskus tuntuu siltä, että yleisessä kirjastossa saa olla vain yksi totuus kerrallaan voimassa. Kun esittää poikkeavia näkökulmia, tulee lunta tupaan. Ei se mitään. Lapsena eräs lempikirjani oli Hans Petersonin Se suuri lumipyry (WSOY,1964) / När vi snöade inne (1959).
Olen bloggauksen kautta saanut paljon hyvää! Olin mm. ilahtunut, kun eräänä iltana löysin Kattilan blogin kautta Nokisuun tassunjäljet ja sieltä Art decot. Tuntui tosi kodikkaalta!
Adalmiina
