5. päivä, perjantai

 

Mahtava pakkaslumipäivä!

Aamulla töihin mennessä tuntui ihan epätodelliselta ja satumaiselta kahlata höyhenenkevyessä lumessa.

Kuvassa olevian lumien takana on luistinrata, joka näkyi vielä kuukausi sitten.

 

Teki mieli tehdä kuten lapset, mennä uimaan lumeen, mutta pidättäydyin.

Hötölunta, pumpulilunta, hattaralunta!

Aamulla kirjastoon tuli lähikoulun ekaluokka saamaan kirjavinkkejä. He olivat käyneet jo viime keväänä eskarilaisina ja monet olivat jo sujuvia lukijoita, mutta oli joukossa muutama, joille lukemisen idea ei ollut vielä täysin valjennut. Jokaisen on saatava tuntea, että juuri hänelle on olemassa sopiva kirja.

On riemastuttavaa nähdä lapsia, jotka janoavat tietoa ja tarinoita. On haasteellista ja erittäin tärkeää huomioida kuitenkin myös ne lapset, jotka haahuilevat hyllyjen välissä kykenemättä hahmottamaan yhtä kirjaa runsauden keskellä. Jokaisella lapsella on oikeus tuntea itsensä arvokkaaksi ja hyväksytyksi, vaikka lukutaito olisi vielä haussa. On nopeasti keksittävä mikä vetoaa mihinkin lapseen. On liikuttavaa nähdä miten kiitollinen autettu lapsi on.

Tässä tullaan palvelun ytimeen. Se on aina kokoelman ja tiedonhallinnan välineiden avaamiseen  perustuvan asiantuntemuksen tarjoamista asiakkaan käyttöön asiakkaan tarpeet huomioiden, vuorovaikutuksessa  asiakkaan kanssa.

Kävin yESBOxin puolella juttelemassa nuorisotyöntekijän kanssa tulevista Lempibussi-viikoista (Lempibussi on lastattu tunteita, rakkautta, seksuaalisuutta yms. käsittelevillä nuorten romaaneilla, runokirjoilla, musiikilla jne. sekä kirjastonhoitajalla, seksuaaliterapeutilla ja nuorisotyöntekijällä. Bussi pysäköi yläkoulun pihalle ja luokat käyvät bussitunnilla. Nuorten kanssa käydään läpi nuorten seksuaaliset oikeudet ja keskustellaan nuortenkirjallisuudesta otettujen lukunäytteiden pohjalta, miten oikeudet toteutuvat tai eivät toteudu jonkun henkilön kohdalla tarinassa. Keskiössä vastuuntunne itsestä ja muista, kunnioitus, ilo, oikeus rakastaa ja oikeus sanoa ei, esim. kun haluaa siirtää ekaa kertaa myöhemmäksi yms.)

Niin ikään haastattelin yESBOxilaista heidän toiminnastaan sosiaalisissa medioissa. Ovat Habbo Hotellissa ja IRC-Galleriassa ja Facebookiin menossa eli rakenteilla sivut. Puhuimme nimittäin maanantaisessa kokouksessamme (Nuorten kirjasto) että tekisimme mekin Facebook-sivut. Sivu, ryhmä...laitan tähän linkin Miikka Värrin aatoksiin aiheesta:

http://fanasos.com/miikkavarri/2009/11/facebook-ryhmat-vai-sivut/

 

Library Day in the Life -verkkomeemi toteutui kohdallani blogin tasolla harjoitteluna. Ulkopuoliselle työn sisältö ei varmaankaan auennut paljoakaan, mutta toisaalta, se pienikin pilkahdus toisen ammattikunnan arkeen saattaa olla jollekin valaiseva. Mitä kertoo se, että meillä oli tiistaina aineistokokous? En tainnut edes kertoa siitä tiistain kohdalla. Päätimme miten kirjastollemme budjetoitu raha jaetaan eri aineistoryhmien välillä ja missä suhteessa rahaa käytetään lasten ja aikuisten aineistoihin.

  

 Lopuksi vanhan kirjan kansi. Luin kirjan lapsena suomeksi.

Hopealuistimet.

Adalmiina

Torstai

Cicely Mary Barkerin Syysleimun keiju, uudelleen tarkemmin.

Adalmiinan työvaatekomeron ovessa, sisäpuolella, on keijukuvien yläpuolella vielä kaksi kuvaa teipattuna - toinen kertoo itse itsestään ja toisesta, kesäkodista, tässä vain yksityiskohta:

Tessielle

 

Nyt kun kamera taas toimi, otin Green Gables -kuvastakin yksityiskohdan:

Tessielle

Library Day in the Life -idean kannalta näissä kuvissa on tiiviisti pakattuna asioita ja arvoja, joiden kautta teen työtäni, jaksan vaikeina aikoina ja ammennan annettavaa asiakkailleni. Ei niitä tarvitse selitellä. Riittää että juttu toimii. Kuvia voi aika ajoin vaihtaa mutta vasta kun itsestä tuntuu siltä.

Prinsessablogit-kurssi - jota ei siis vielä ole formuloitu - opettaa bloggauksen avulla/ohella henkilökohtaisten merkityssisältöjen ilmaisun kuvassa ja blogitekstissä. Vaikka kiteytettyä viestiä ei avaa, sen voi herkkävaistoinen aavistaa. Pointti ei kuitenkaan ole toisen ymmärryksen etsiminen vaan oman itsetuntemuksen ja elämänilon syventäminen. Vain siten riittää jotakin muillekin. Vuorovaikutusta syntyy oheistuotteena, vaikka sen etsiminen ei ole lähtökohtana ensimmäisenä. Kysymys ei ole toisaalta myöskään itsekeskeisyydestä, koska valinta jää blogin lukijalle. Julkiseksi annettu on ymmärrettävä yleiseksi. Mitä yleistä tässä yksityisessä on? Mitä yksityistä saan tästä julkaistusta yksityisestä? Sama koskee kaikkea bloggausta.

Kuvien ei alussa tarvitse olla itse otettuja, pikemminkin päinvastoin. Mitä enemmän on itsetuntemusta, itsekunnioitusta, elämänkokemusta ja kuviin, kuvaamiseen ja kuvattavana olemiseen liittyvää tietoa tai tietoa taiteesta ja sen keinoista ilmaista asioita, sitä hallitummin voi hyödyntää jo olemassaolevia aineistoja (valokuvia, runoja, musiikkia) mutta myös itse luoda niitä. Toisaalta löytääkseen oman parhaan tapansa katsoa, nähdä ja tehdä - erityisesti hyvin nuorena, mutta joskus vanhempanakin - voi harjoitella.

Torstaina aamupäivällä kirjastossa:

  Satutunti päättynyt, pukeutuminen talvituiskuun. Hienot ryhmäkuvatkin otettiin, mutta ne annan lapsille kun he tulevat ensi viikolla. (Ohjaajien kuvauslupa)

 Koululuokka poikkesi kirjastoon. Tällä kertaa ei ollut etukäteen sovittu käynti mutta ei aina tarvitsekaan olla.

Opettaja tekee hyvän työn aina kun tuo luokkansa kirjastoon. (Opettajan lupa kuvata)

 

 Aikuisryhmäkin kävi tutustumassa.

Lopuksi vielä kuva kirjastonallesta, jonka Eeva Jäppinen antoi kirjaston tupaantuliaisissa vuonna 2001. Siitä lähtien nalle kortteineen on istunut ruotsinkielisten kuvakirjojen keskellä. Joskus, tänäänkin, luen uudestaan Eevan kortin taakse kirjoittaman Jukka Itkosen runon. Kortissa Eero Järnefeltin Taiteilijan pojan muotokuva, 1897, josta olen aina pitänyt.

 

Jukka Itkosen Runo on seuraa vailla Eevan kortissa.

Tämän päivän kaikkein erityisin piirre oli unohtumattoman hyytävä lumituiskuinen viima!

Adalmiina

Keskiviikko

Pukuhuoneen ikkuna.

Kameran akku hyytyi heti aamulla ja kännykkäkameran kuvat ovat, no, himmeitä. Tätä päivää saavat edustaa pari töihintulokuvaa pukuhuoneesta.

Adalmiinan vaatekomeron ovessa Cicely Mary Barkerin keijuja. Molemmat kuvat ovat mieluisia, eri syistä, mutta tuon alemman kuvan vaaleanpunaisten floxien (syysleimujen) vilkaisukin tuottaa tyydytystä. Kun on syvä tunnesuhde johonkin, ihan mihin tahansa, kuva, värisävy, sana, säe, sävel, melodian pätkä, tuoksu, kosketus, liike palauttaa merkityskerrostumat välittömästi mieleen. 

Tänään oli työpistekokous jonka alkajaisiksi söimme kuorrutettuja donitseja. Mukava kokous vaikkakin haikeutta seassa: aika, aika, muutokset ja erot. On silti hyvä tuntea sisimmässään rakastavia ja lämpimiä  ajatuksia.

Aamupäivällä luin mielenkiinnolla Miikka Värrin, Tuija Aallon, Outi Lammin ja Anne Rongaksen keskusteluja web 2.0 liittyen. Jo vuonna 2006 oli vireillä keskustelu samoista aiheista, joista meidänkin kurssillamme on käsitelty.  Laitan tähän linkin Outi Lammin mainioihin Power Point -mietelmiin 10.12.2009. 
http://outilammi.blogspot.com/2009/12/kirjaesittelya-diaesityksella.html

Tänään ulkona oli kireä pakkanen ja hyytävä tuuli, mutta tiistainen kuva maalta on hymyilevä ja lempeä, kiitos!

Adalmiina

Toinen päivä

Nämä olivat paikalla, kun menin töihin. Pienen kaupungin pääkadulla tulee vastaan mallinukkien lisäksi töihin kiiruhtajia ja muutamia verkkaisia koululaisia. Kaupat ovat vielä kiinni.

Tällaista nuortenosasto Sohvin toisessa päässä aamutuimaan. Yhdeksän aikaan tulivat ensimmäiset asiakkaat koneille ja sohvalle. Jossain vaiheessa päivää kaikki sohvat ja nojatuolit ovat täynnä opiskelijoita, takkeja ja reppuja; sohvapöytä täynnä kirjoja, kyniä, papereita, eväitä, läppäreitä.

Sekalaista tarjontaa mutta aina hyvin esillä.

Kirjaston kattoterassi - ei aamukahville ihan näillä pakkasilla, kiitos.

Terassilla on talvi.

 Taidelainaamon puolelta tuotu espoolaisen taiteilijan töitä  kirjaston seinälle.(Taiteilija Maj-Lis Ronikonmäki ja teokset vasemmalta oikealle Tähdenlento, Pyrstöjalka ja Väreilyä.)

Lastenosastolla Viiru suosittelee mieluiten itsestään kertovia kirjoja, seuraavaksi eniten muista kissoista kertovia, sitten hassuja tarinoita koirista ja vauhdikkaita tai liikuttavia juttuja muista eläimistä ja jonkin verran myös vauvoista, vuodenajoista ja jopa taideharrastuksista kertovia kirjoja. Kaikissa Espoon kirjastoissa on oma Viiru. Jopas jotakin - joku on kieputtanut Viirun toisen posken viikset rullalle. Täytyy aamulla suoristaa ne.

Adalmiina

Päivä elämässä

Tänään, eilen, alkoi Librarydayinthelife, mutta en saanut käynnistettyä sitä omalla kohdallani. Ehkä joku toinen kerta.

Katselin eilen, sunnuntaina,  aiemmin osallistuneiden julkaisemia kuvia. Monien kiinnostavien seikkojen ohella mieleeni jäi se, miten hienoilta näyttivät ihmisten toimistot, työpöydät ja uutuuttaan kiiltävät läppärit.

Aloitin oman työvuoroni tänään kokouksella lähikirjastossa. Nauratti ihan, kun vertasin kaukaisten kollegoiden tehokkaan näköisiä ympäristöjä kyseisen vanhan kirjaston nukkavieruun, kylmään (istuin koko ajan talvitakki päällä), varastonoloiseen sivuhuoneeseen. Mietin mistä kohdasta saisi päivän ensimmäisen kuvan. Päädyin pehmoleluihin erään hyllyn nurkassa, mutta kokous tempaisi sitten mukaansa ja jäi kuva ottamatta.

Meillä oli kodikas, keskusteleva ja ammatillinen kokous ja halusin olla siinä sisällä enkä nytkään tämän enempää jaksa kertoa siitä. Se vain oli hyvä ja hyödyllinen tapaaminen kollegoiden kanssa.

Olin laatinut siitäkin listan, mitä omalla työpaikalla voisi kuvata, mutta siellä koko vuoro meni nuorten kanssa seurustellessa, kirjalistojen kirjoja poimiessa ja kirjavinkkejä jakaessa. Oli mukavaa ja hetkittäin haasteellista ja ajattelin kuvauskohteitakin, mutta sitten teinkin taas eBooking-tunnuksen tai autoin tekemään varauksen.

Pariin kertaan järjestelin Metsätähteä eli satuhuonetta -  huomasin leikkihepan hännän olevan taas irti ja tuumin että se pitäisi ommella kiinni ja kannoin muinoin valkoisen ystävämme tiskin taakse odottamaan. Kuvaakaan siitä raukasta ei voinut ottaa.

Päivi poikkesi E:n kanssa tervehtimään ja kävin heidän kanssaan pikaisesti smoothilla ja voileivällä. Siitä olisi saanut pari kuvaa, mutta kamera ei ollut mukana. Jne. Laitoin tuohon alkuun kuvan, jonka nappasin työhuoneesta lumipyrypäivänä joukukuussa.

Vähän ennen sulkemisaikaa ajattelin katsoa Googlesta, löytyisikö jotakin tyttöjen blogikurssia. Tuloksia ei ollut monen montaa ja kylläpä nauratti: toisena oli kurssiblogistamme poimittu tasan kaksi kuukautta sitten kirjoittamani aatokset prinsessapäiväkirjoista.

Kurssin nimeksi tulee siis Prinsessablogit.

 

Adalmiina